Ollaan seurusteltu 3 vuotta. Naiseni on ihana hauska ja iloinen. Sellainen hyvä ihminen. Kun tavattiin hänellä oli aina meno päällä ja hän vaikutti sellaiselta "saavuttamattomalta", joka viehätti pirusti.
Pikkuhiljaa neiti alkoi kuitenkin lihoamaan ja jätti urheilun pois. Nyt on liikakiloja sellaiset 10. Lisäksi tuli kuvioihin "tätimäinen" pukeutuminen. Pohkeisiin ulottuvat hameet ja matalakantaiset kengät ym. hartiahuivit.
Hän tuntuu kuitenkin olevan tyytyväinen ulkomuotoonsa ja pyytelee minulta kauniita sanoja ja että kutsun häntä seksikkääksi ym. Ja ok, seksi sujuu, eikä siinä ole mitään valittamista.
Nyt on tullut kuvioon uusi juttu. Naiseni muutama kaveri on mennyt tässä vuoden aikana naimisiin ja joillekin on syntynyt lapsiakin. Kaipa se on saanut myös hänet haluamaan avioliittoa ja lapsia. Jostain syystä minusta tuntuu että olen velvoitettu kosimaan häntä. Painostusta siihen tulee lähes päivittäin. Hän on laskeskellut että ensi kesänä pitäisi mennä naimisiin ja seuraavana pitäisi olla jo lapsi käsivarsilla. Itseäni ahdistaa tällainen suunnittelu ja kaavamaisuus.
Olemme vielä molemmat suht nuoria enkä näe missä kiire. Miten saisin naiseni rauhoittumaan, vai onko pakko mennä naimisiin heti ja silloin kun hän sanoo? Kosinta pitää kyllä tulla minulta. Tuntuu että elämä loppuu siihen, kun olen jo huomannut hänessä tapahtuneen henkisen ja fyysisen muutoksen. Asia tietysti vain pahenee avioliiton jälkeen...?
Pikkuhiljaa neiti alkoi kuitenkin lihoamaan ja jätti urheilun pois. Nyt on liikakiloja sellaiset 10. Lisäksi tuli kuvioihin "tätimäinen" pukeutuminen. Pohkeisiin ulottuvat hameet ja matalakantaiset kengät ym. hartiahuivit.
Hän tuntuu kuitenkin olevan tyytyväinen ulkomuotoonsa ja pyytelee minulta kauniita sanoja ja että kutsun häntä seksikkääksi ym. Ja ok, seksi sujuu, eikä siinä ole mitään valittamista.
Nyt on tullut kuvioon uusi juttu. Naiseni muutama kaveri on mennyt tässä vuoden aikana naimisiin ja joillekin on syntynyt lapsiakin. Kaipa se on saanut myös hänet haluamaan avioliittoa ja lapsia. Jostain syystä minusta tuntuu että olen velvoitettu kosimaan häntä. Painostusta siihen tulee lähes päivittäin. Hän on laskeskellut että ensi kesänä pitäisi mennä naimisiin ja seuraavana pitäisi olla jo lapsi käsivarsilla. Itseäni ahdistaa tällainen suunnittelu ja kaavamaisuus.
Olemme vielä molemmat suht nuoria enkä näe missä kiire. Miten saisin naiseni rauhoittumaan, vai onko pakko mennä naimisiin heti ja silloin kun hän sanoo? Kosinta pitää kyllä tulla minulta. Tuntuu että elämä loppuu siihen, kun olen jo huomannut hänessä tapahtuneen henkisen ja fyysisen muutoksen. Asia tietysti vain pahenee avioliiton jälkeen...?
Vastaukset 11
Vanhimmat
Ethän ota sanojani kirjaimellisesti =)Tämä on vain oma näkemykseni tästä kysymyksestä.
Ikuista onnea ja parisuhdetta ei ole olemassakaan, jokaisen hyvän hetken eteen pitää nähdä molemminpuolista vaivaa eikä se saa tuntua edes vaivalta. Onnistumiseen tarvitaan tahtoa; tahtoa silloinkin kun tunteet pettää ja kuiva erämaakausi tekee tuloaan. Vain tahdonvoimalla saa aikaan rakkautta ja hyviä tekoja. Vihkikaavassa kysytään: "Tahdotko rakastaa niin myötä kuin vastoinkäymisissä". Jos epäilet jo tässä vaiheessa, että onko sinusta sitoutumaan juuri omaan naiseesi, niin hieman epäilyttää. Ahdistus kun lisääntyy ja kyseenalaistaminen tuplaantuu niin tunteilu ja romantiikka vähenee automaattisesti mutta naimisissa olevana ukkomiehenä ei juuri auta muu kuin tyytyä osaansa. Itsehän hänet kuitenkin valitsit =)
En tokikaan tahdo olla antamassa neuvoja ventovieraalle tuntematta sinua ja naistasi koska yhteiseen tarinaan kätkeytyy niin paljon sellaista, josta en mitään tiedä mutta pyydän harkitsemaan ja ajattelemaan. Keskustelkaa avoimesti ja rehellisesti. Jos rakastat naistasi, voit varmasti hienotunteisesti myös mainita ulkonäköasiasta, joka jo nyt kiusaa sinua. Vain puhumalla sekä sinun että hänen toiveista, peloista, haaveista ja yhteisen elämänne peruspilareista voitte vakauttaa kurssinne ja purjehtia turvallisille vesille. Rakastetussasi on ehdottomasti sitä spesiaalia jotakin, josta pidät, muutenhan et olisi häneen ihastunutkaan!
Vaikka kuinka rakastaa niin sittenkin voi ajautua karille, nimimerkillä miehensä toiselle menettänyt. Toivon onnea teille! Elämänmerellä me kaikki tarvitsemme toinen toistamme.
Mielestäni ei ole mitään järkeä nuorena kahliutua ja vasten tahtoaan lähteä tekemään jotain mitä saattaa myöhemmin katua. Jos kosinta kerran on sinusta kiinni niin aika on puolellasi.. Tosin suosittelisin että kerrot naisellesi ihan suoraan miltä sinusta tuntuu kun hän painostaa. Voihan olla että naisen hää- ja lapsi-innostus on vain väliaikaista "kun kaveritkin"-viehätystä, ja menee ohitse kunhan koko hääbuumi hetkeksi edes laantuu.
Voisit tietty yrittää kokeilla josko nainen innostuisi jostain yhteisestä liikuntaharrastuksesta.. lähtekää vaikka laskettelemaan talvella, taikka laskuvarjohyppykurssille, tanssimaan.. Kannattaa kokeilla! Niin, ja koitappa joskus heittäytyä ihan hulluksi.. innosta naisesi lähtemään vaikka kaupungille baariin tai elokuviin.. Sano että haluaisit nähdä hänet mielelläsi jossain ennalta valitsemassasi vaatteessa, tanssita häntä keskellä toria, naurata jollain takuuvarmalla jutulla, ja yritä saada se iloinen ja menevä nainen ulos kuorestaan! :)
kannattaa kosia vasta kun olet siihen itse täysin valmis ja halukas. Ei kannata mennä kihloihin ja naimisiin jos tuntuu että ulkopuolelta tulee painetta, tai toiseltä osapuolelta. muuten voi käydä niin että naimisiin mentyänne edelleen odotat että hän palaa yhtäkkia kevyemmäksi ja seksikkäämmäksi entiseksi itsekseen, tai sitten jäät vain kaipaamaan elämääsi "jotain" muttet kuitenkaan tiedä mitä... varsinkin sanomasi: " Tuntuu että elämä loppuu siihen, kun olen jo huomannut hänessä tapahtuneen henkisen ja fyysisen muutoksen." kertoo paljonkin tilanteesta. samoin kuin että "asia pahenee avioliittoon mentyänne", mikä on kai myös hyvin mahdollista. Kannattaa nauttia suhteestanne ja elää yhdessä eteenpäin ja katsoa miten tunteet tästä kehittyvät. tuntuu tavallaan pahalta neuvoa tällä tavalla nuorta miestä kun itse olen juuri tällainen "häät ja vauva"-nainen, ja menossa naimisiin talvella (en tosin painostuksen jälkeen :D) ja ymmärrän hyvin naistasi siinä suhteessa. siitä tätimäisyydestä voit toki vihjata yhteisillä liikuntatuokioilla tai sitten ostat hänelle vaikkapa jonkun ihanan lyhyen hameen tai muuta seksikästä, mistä hän pitää ja varsinkin sinä ;) sen muutoksen jälkeen voi kosintakin tuntua mielestäsi yhtäkkiä mahtavalta vaihtoehdolta... :)
"sitten ostat hänelle vaikkapa jonkun ihanan lyhyen hameen"
kaienlaisille vartaloille, eivätkä kaikki naiset edes pidä niistä. Sorry jos kiinnitin huomioni epäoleelliseen tässä aiheessa, mutta jotenkin samaistuin tähän pullukkaan ja mietin itseäni peilailemassa itseäni minihame päällä; en voinut muuta kuin tirskua itsekseni täällä :-).
ei ollut tarkoitus ainakaan loukata ketään. :( itse en muita oikein käytäkään, ja ajattelin lähinnä että ihana hame (tai mikä vaan seksy mutta nätti vaate) vois innostaa laihduttamaan. :)
että kyllä sen rakkautensa voi osottaa myös avoliitossa:) ja jos ero tuleekin on sitten helpompi erotakkin.
jahas se voi olla että naisesi tätimäinen pukeutuminen liittyykin seurusteluun:D miettii että hän voi ajatella että jahas tossa tuo kumppani nyt on (ei tartte niin patistella ulkonäkönsä suhteen):)
voin sanoa että itsekkin olen jättänyt paljastavampia asuja pois mieheni "pyynnöstä":D
vie se ostoksille ja osta sille kaikkia kivoja vaatteita, niin mä teen mun poikaystävälle ja sanon ihan suoraan jos se on liikaa päässyt lössähtämään. oon ehkä ilkee:/
muista puhua asioista tyttöystävän kanssa. kerro kaikki mikä häiritsee, eihän se muuten voi tietää.
Meillä vähän samantapainen tilanne. Tosin minä olen se nainen. Mieheni kanssa oltu 2 vuotta yhdessä. Tavatessamme olin se iloinen, hauska, aina-menopäällä-nainen. Liika kiloja kertynyt hieman ja haaveissa kihlat ja lapsi. Avioliitosta en niinkään haaveile. Ainakaan viellä. Miehessäni olen huomannut tympääntyneisyyden merkkejä. Hän arvostelee kilojani ja pukeutumistakin. Pukeutumiseeni löytyy järkeen käyvä syy. Liikakilojen vuoksi en voi pukeutua niin kuin ennen! Tai voisin mutta näky olisi kamala. Kiloja minullakin kertynyt kymmen kunta. Siksi mielummin peittää niitä kuin korostaa. Toivoisin myös mieheltä kannustusta kilojen tiputtamiseen enkä ainaistä arvostelua. Lähtisi kanssani vaikka lenkille ja ostaisi kaupasta porkkanoita karkin sijasta.Kilot ovat salakavalsti kertyneet koti-iltojen mässytyksen vuoksi. Tosin mieheni ei ole yhtää lihonnut vaikka samanlailla mässyttänyt.
Miehein myös valittaa välissä kun en enää ole niin iloinen ja nauravainen kuin alkuaikoina. No joo ehkä se johtuu hänen seurastaan! ei hänkään ole niin iloinen yms mitä aluksi. tuntuisi hölmöltä yksinään naureskella ei millekkään!
Sitten toiseen asiaan lapsiin ja sitoutumiseen. Minä ainakin ajattelen että ne ovat etenemistä suhteessa. Kuuluvat osana sitä. Mieheni ei ole samalla kannalla asiassa vaan hänen mielestään ei ole kiirusta. Ehkä ei hänellä mutta jos itse haluat nuorena lapset niin minulla 25 vuotiaana alkaa jo olemaan kiirus.En halua olla 40 vuotias kun lapseni aloittaisi koulun!! minusta myös tuntuu että mieheni ei halua olla kanssani kun ei halua samoja asioita. Jos hän etsiikin jotain parempaa? tälläiset tunteet minulla.
Miten 2 tai 3 vuoden aikana "Kilot ovat salakavalsti kertyneet koti-iltojen mässytyksen vuoksi."
Siis olet lihonut 5 kiloa vuodessa?! Tuota tahtia kun jatkuu, niin kyllä terveys pettää, ja varmasti myös parisuhde. Ehkäpä sen takia miehet saattaa vähän kiloista huomauttaa, koska kyllähän ulkomuoto muuttuu 2 vuoden --> 10 kilon myötä aika paljon.
Mielestäni on väärin että syytätte jokseenkin miehiä kiloistanne. Jos kerta miehen kuuluisi kannustaa jne lauhdutukseen, uskon kyllä että miehesi kannustaa sinua, mikäli ITSE päätät että nyt läskit lähtemään. Mutta ei miehesi voi päättää sinun puolesta, vaan itse sun kuuluu lauhduttaa. Oudon kuuloista. Osta itsellesi porkkanoita, anna miehen syödä karkkia.
Mielestäni perheen perustamisessa pitää osata ottaa vastuuta ensin itestään ja sitten osaa ottaa vastuuta lapsestakin. Haluatko että lapsesikin oppivat mässäilyyn ja lihovat? Ei hyvä. Oletko valmis etenemään ja hankkimaan lapsia miehesi kanssa, jos et ole enää iloinen ja hauska, vaan olet lihonut, eikä viestistäsi saa sitä kuvaa, että olet motivoitunut laihduttamaan. Mietipä miten miehesi palvoo sinua, jos laihdut samoihin mittoihin kuin tavatessanne?
Itse olen seurustellut avopuolisoni ja kihlattuni kanssa melkein 3 vuotta. Meillä on koira, joten lenkkeilemme yhdessä. Nyt itse aloitin myös kuntosalilla käynnin (2xvko) koska toimistotyötä teen, niin piristää kovastikin ja on iloisempi mieli.
Mieti ensin omaa suhtautumistasi asioihin!!
no mitäs tuo lihominen nyt sitten muka on.. Itselleni niitä kiloja tuli noin 50 parissa vuodessa :D No, syynä ei kyllä ollut parisuhde ainakaan, mutta voi sitä enemmänkin paksuuntua..Ja löytyhän se mieskin lopulta sitten, joka suostuu katselemaan ja hellittelemään tällaistakin punkeroa.
Parisuhde lihottaa, se on puolitotuus. Useampien parien yhteinen harrastushan on kotona sohvalla löhöily, leffojen katselu ja karkin & sipsien syöminen siinä samalla. Näilläkin palstoilla usein kysytään neuvoa siihen, kun ei yhdessä harrasteta mitään. En usko, että naisesi on niin tyytyväinen ulkomuotoonsa kuin luulet. Hän ehkä luottaa siihen, että et kuitenkaan noiden lisäkilojen takia häntä jätä. Siksipä nyt on hyvä ottaa itseäsi ja naistasi niskasta kiinni ja lähteä ulos. Miettikää yhdessä joku liikuntaharrastus, jota alatte tehdä. Ruokaostoksiin on syytä kiinnittää myös huomio. Naisesi ei yksin ehkä painon pudottamiseen pysty, mutta sinun avullasi kyllä.
Ja tuohon naimisiin menoon ja lasten hankintaan (tämä on ihan minun oma teoriani). Naiset alle 25-v ovat sekopäitä... =) Sen ikäisenä on tarve olla enemmän aikuinen kuin koskaan muulloin (pukeutuminen voi olla yksi merkki siitäkin). Ja aikuisuuden merkkejä ovat pariskunta illat, naimisiin meno, lasten hankinta, kodin rakentaminen. Nämä kaikki on hyviä ja tärkeitä asioita, mutta monesti ne ottaavat yliotteen tytöistä. Noin lonkalta arvioiden olet samassa tilanteessa kuin 85% avoliitossa elävät ikäisesi miehet. Valitettavasti en tiedä, miten tuossa tilanteessa olisi parhainta toimia. Kihlautuminen voi hillitä naistasi hetkeksi, varsinkin jos keskustelet ensin siitä, ettet halua vielä kuitenkaan naimisiin. Kihlauksella kerrot kuitenkin, että pidät naisestasi. (Tämä tietenkin vain siinä tilanteessa, että todella pidät hänestä, eikä naimisiin meno "sitten joskus" ole ylivoimainen asia.)
PS: Ei kannata masentua, naiset kyllä "järkiintyvät" iän mukana =)