mistä olette tienneet että teitä petetään? vai oletteko vain aavistaneet?
petetyille
sanny
6802
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
kävi toteen
oikein selittää. Näin jälkikäteen tietenkin on jonkinlainen näkemys asiasta.
Luulin että suhteemme toimi, tai sitten en vain halunnut/jaksanut kantaa asiasta huolta. Pettäminen kun sattui pahimpaan mahdolliseen (?) väliin. Minulla itselläni oli menossa ns henkilökohtainen kriisi ja olin kietoutunut niin omaan itseeni ja omaan pahaan olooni, etten "nähnyt" kuinka mieheni petti minua. Kun sitten aloin epäilemään jotain se tunne olikin jo niin vahva että olin melko varma tuntemuksistani. Mitään konkreettista, näkyvää todistetta pettämisestä minulla ei ollut, siksipä siitä ei oikein voinut ääneen epäillä tai syyttää. Kyllähän minä toi epäilyni julki, mutta sain todella hyvin suunniteltuja vastauksia. No, tyhjin käsin on vähän vaikeaa... Lopulta otin yhteyttä tuohon naiseen ja pikkuhiljaa salaisuus paljastui, molemmat, sekä mieheni että kakkonen antoivat minulle aina pienen palan palapelistä ja lopullinen ratkaisu tuli yllättäen kakkosen suusta.
Minä aavistin pettämisen saman tien, kun se oli tapahtunut. Mies selvästi katui tekoaan, muttei uskaltanut sitä kertoa, koska tiesi miten minä suhtaudun pettämiseen: kerrasta poikki! Oli poissaoleva, itkeskeli itsekseen (ei minun nähteni, mutta näin, että oli itkenyt, vaikka peitteli asiaa). Mies tuli taakseni syyllisyyttä tuntien ja sanoi rakastavansa minua. Hän tuoksui toiselle. En heti silloin sanonut,että aavistin, että jotain oli tapahtunut. Odotin, että hän tulisi kertomaan asiasta, koska olimme puhuneet, että jos jotain, mitä tahansa käy, totuus kerrotaan. Odottelin pari päivää, päivät olivat tuskaisia ja tulenarkoja sillä molemmilla oli kauhea olo. Meillä oli mennyt jonkin aikaa "huonosti" emme osanneet kertoa toisillemme tunteistamme. Tilanne kärjistyi sitten poikienreissulla niin, että mies ilmeisesti haki huomiota toiselta. Huomasin, että miehelle tuli oudosta numerosta soittoja/ viestejä. Hän ei vastannut niihin. Kamala, kun olen niin urkin puhelimesta viestit. Ja näin pettäminen oli minulle selvä. Painostin miehen tunnustamaan tekonsa. Totuuden kuuleminen ei helppoa ollut, mutta kestän sen. Jollain oudolla tavalla olen helpottunut asiasta. Enään ei ole epätietoinen olo. En pistänyt vielä suhdettamme poikki. Anteeksi voin antaa, unohtaa en. En tiedä miten tapahtuma vaikuttaa minuun ja suhteeseemme. Toivon, kuitenkin, että voimme jatkaa yhdessä eteenpäin. Voi olla, että mies ei tule kestämään minun vittuilua asiasta ja suhteemme kaatuu sitten siihen. Sillä minun sureminen asiaa kohtaan ei hetkessä ohi ole.
arvata, kun puhelinlaskut kasvoivat ja yövuorosta kotiin tullessani oli lakanat vaihdettu. Ja muuta pientä. Mutta eipä tullut mieleeni, että niin rehellisenä pidetty mies pettäisi. Selvät merkit mutta en voinut edes kuvitella moista. No selvisi lähes vuoden kuluttua.
Loppujen lopuksi petetty jättää niin pirun selviä vihjeitä mutta kun sitä itse elää hyväuskoisuuden ja luottamuksen typerryttävässä pilvessä, niin eihän niitä huomaa välttämättä pitkiin aikoihin.
Itse huomasin ensimmäiseksi aikaistuneet ja pidentyneet työpäivät, tekstiviestit epämääräisiin aikoihin. Seuraavaksi vaimoni jäi kiinni valheesta ja lopulta (n. 1½kuukauden kuluttua)järjestin hänelle epäilyjeni ohjalta ansan. Lähdin sukulaiseni synttärijuhlille ja vaimoni lupautui jäädä hoitamaan kipeää poikaamme. Sanoin olevani sukulaiseni luona yötä, kun hän asui sen verran kaukana mutta ajoinkin puolenyön aikaan kotiin.
Siinäkin vaiheessa halusin vielä epätoivoisesti uskoa olevani väärässä mutta en ollut.
Oli vittumainen tunne kävellä ovesta sisään ja huomata taloni olevan tyhjillään ja vaimoni lähteneen kipeän poikamme kanssa onneansa etsimään toisen miehen sylistä...
Jaa että mitäs nykyään? Selvitimme ongelmamme, päätimme jatkaa yhdessä ja kykenin antamaan vaimolleni anteeksi. Pettäjäkin elää edelleen, vaikka lähellä se oli...Niinkuin tekstistänikin voitte päätellä unohtanut en ole enkä siihen koskaan kykene.
siitä tiesin.