Mikä oire/sairaus kyseessä?

http://www.narsistienuhrientuki.info/

Meillä mies ei siedä sitä, että luen kirjoja. Luulen, että tämä tulee hänen lapsuuden kodistaan, sillä myös hänen äitinsä tykkää lukea paljon kirjoja ja käsittääkseni äidin mies ei ole tykännyt tästä tavasta. Minäkin voin harrastaa ihan kaikkea muuta, mutta lukemisesta saan valituksia.

Mies ei sietänyt mitään mitä tein, Imettäminen oli meilläkin yksi niistä jutuista. Lpset piti tukea tyynyllä imemään pulloa jos mies oli kotona. Samoin päälläni olevat vaatteet olivat juuri ne väärät, ruoka oli pahaa, tukkaa ei saanut pitää poninhännällä. Opiskelu ja lukeminen oli kiellettyä, sillä siitä ei saanut koitua vaivaa ja siitähän koitui: jos luki tai opiskeli päivisin ei tehnyt muka muuta ja jos luki öisin ei nukkunut ja oli päviällä väsynyt. Meillä ei saanut ottaa pihalla aurinkoa eikä illalla katsoa sohvalla televisiota, ainakaan niin, ettäjalat olivat sohvalla. Edes jouluna ei saanut lasten kanssa pelata lautapelejä, sillä miehen joulurauha meni. Hän meni mielenosoituksellisesti ennen kymmentä nukkumaan. Joopa joo, ei ollut sellaista mikä olisi ollut oikein. Eikä sekään auttanut, että yritti olla tekemättä. Mikään ei kuitenkaan riittänyt ja aina onnistui tekemään kaiken väärin. Itsetuntohan siinä alkoi rakoilla ja oli vaikea keskittyä mihinkään. Erosin kuitenkin lopulta ja olen siitä itseäni onnitellut. Se oli parhaita ratkaisuja elämässäni.

Mikä vaivaa miestä? 18 vuoden avioliiton jälkeen ei kestä kenenkään kosketusta, vuodattelee I love you:ta tekstareilla ulkomaille, sulkeutuu makuuhuoneeseensa (ennen meidän yhteiseen), istuu tuntitolkulla netissä puhumatta sanaakaan kenellekään, ei osaa kommunikoida lastensa kanssa, hermostuu murkkuihin sekunnissa, ei kerro tekemisistään eikä menoistaan. Jos kysyy, vastaa ettei sillä ole väliä, mitä tekee - ei siis kuulu minulle. Ilkeilee, painostaa, halveksii, syyttää. On juuttunut vihan ja katkeruuden keskelle.

On pannut avioeron vireille, haluaa muutosta, ei kestä enää minua, joten mikä on kolmen lapsen perheenisän ratkaisu? Vaimo ulos talosta. Hän, joka haluaa muutosta, ei ole valmis luopumaan mistään, vaan odottaa että minä sovinnolla lähden kotoani ja jätän hänelle lapset ja talon.

Viidentoista vuoden aikana ei ole opetellut lasten huollosta ja perusturvan ylläpitämisestä mitään. Perheen elatuksesta on kyllä huolehtinut tasapuolisesti kanssani tähän asti. Nyt on vain pimeään koppaansa iskenyt ajatus, että hän on uhrannut rahansa minulle ja lapsille, minä vain maannut kotona (äitiyslomilla kolmeen otteeseen). Rikkaus tarkoittaa nyt siis rahan määrää, ei sitä, että on kolme ihanaa tervettä lasta, velaton talo ja talous ihan kunnossa.

Avioliittoon mahtuu kareja ja kivikoita, sehän tiedetään. Mikä vaivaa miestä, joka ei kykene viisikymppisenä niitä enää ylittämään ja selvittämään tietään eteenpäin rikkomatta kaikkea tähän asti rakennettua ja monen ihmisen sisintä?