lapsiaan hyväkseen riidassa entisen miehensä kanssa.
Mitä tällaisena sivullisena voin asialle muuta tehdä kuin kuunnella ja katsoa kun kaikki kärsii??
Olen tuntenut pariskunnan niin kauan kun olivat naimisissa eli 8 vuotta. He saivat lapsia kaksi ( nyt 3 ja 6 vuotiaat) Olen ollut kummankin "ystävä" eli siis tasapuolisuuden nimissä olemme juteleet ynnä muuta. Olin paljon heidän apunaan kun piti lapsiakin hoitaa jne. Tutustuin heihin siis tosi hyvin.
Tämä lasten isä on yksi sydämmellisimmistä ihmisistä joita tiedän! Hän pitää aina huolta omistaan, on valmis tekemään vaikka mitä että läheisillä olisi hyvä olla. Hän on mies joka siivoaa, tekee ruokaa, leikkii lasten kanssa, tekee töitä ja hellii naistaan lahjoilla ja hellimällä. Mies on hirmu positiivinen ja voimakas, hän ei hellitä vaan taistelee asioiden puolesta.
Sitten tämä lasten äiti on toki myöskin iloinen, huolehtivainen, myös hirmu mukava ja hyvin sosiaalinen kaveri. Kuitenkin hieman sellainen "valittaja" jolle ei aina kelpaakaan kaikki hyvä mitä saa, vähän sellainen kiittämätön, kaikkeen tyytymätön.
Näiden kahden suhde on ollut vailla hellyttä, sillä tämä nainen ei tykkää halia, pussailla tms. Olemme puhuneet myös seksistä ja seksi ei maistu hänelle ollenkaan. No, meitä on moneen junaan, ei kai siinä mitään... Olen kuunnellut niin naisen murheita kun ei mikään miehessä oikein kiinnosta ja taas miehen murheita kun ei saa hellyyttä, mikä on jne..
Pariskunta erosi puolitoista vuotta sitten aika sopuisasti..ystäviksi jäivät. Lapset jäivät äidille ja isukki tapasi lapsia säännöllisesti. Elatuksen lisäksi mies maksoi hirveesti ylimääräistä rahaa että tulisivat varmasti toimeen, saavat vaatteita, leluja, äiti uuteen isompaan asuntoonsa huonekaluja. Mies antoi oman tietokoneen, dvd:n, television ja liudan muuta arvokasta kamaa lapsille ja heidän äidilleen.
Nyt on niin että mies löytänyt uuden vaimon itselleen ja en ole eläessäni nähnyt häntä niin onnellisenakuin nyt! Tämä uusi pulta nuorempi vaimo on minustakin mukava ja hemmetin kypsä ikäisekseen. Se, miten lasten äiti on eron ottanut, oli positiivinen yllätys, sillä hänkin selvisi siitä ilman mitään masennusta tms. Meidän välit pysyneet edelleen hyvinä ja olen siitä iloinen.
Tämä lasten äiti ei vaan hyväksy sitä, että mies on nyt onnellinen uuden vaimon kanssa(!?!) Hän on ilmeisesti tullut nyt vuoden aikana erittäin mustasukkaiseksi. Mitä nyt olemme jutelleet, hän on kertonut ettei voi sietää tätä "uutta hempukkaa" Olen vaitonaisena vain kuunnellut miten hän on suunnitellut tekevänsä uuden naisen elämästä helvettiä. Hän pyytää lasten isältä aivan tajuttoman suurta summaa rahaa joka kk, tämä mies on alkanut ihmetetellä miksi summa vaan kasvaa koko ajan. Minä tiedän, mutten voi kertoa hänelle. Nainen ei koskaan kiitä entistä miestään siitä, kuinka paljon hän auttaa. Hän vain haukkuu ja huutaa päin naamaa, sekä selän takana minulle.
Lasten äiti käyttää erittäin törkeästi lapsia hyväkseen tässä "tuhotaan uusi vaimo"-projektissa.
Hän tuhoaa myös parhaillaan tämän miehen mielenterveyttä mitä sairaimmilla tavoilla. Hän ahdistelee,kyttää, vainoaa tämän uutta aimoa ja olen yrittänyt puhua järkeä, ei vaan auta...Olen oikeasti ristitulessa!!?
Kun juttelemme nykyään (en ennen havainnut mitään tällaista) hän on kuin jossain psykoosissa, puhetta ja uusia suunnitelmia syntyy miten eron uuden vaimon ja miehen välille saataisiin aikaiseksi. Olen yrittänyt ja yritt'änyt en keksi enää mitään. Olen kauiisti ksynyt haluaisiko jutella terapeutille, jos eron tuomat tuskat purkautuvatkin nyt näin. Ei. Hän on jo kerran naisporukalla meinannut tehdä uudelle vaimollepahaa, se kuitenkin estyi. Tiesin, mutten voinut tehdä mitään. Tämän miehen kanssa on hieman välit mennyt, kun luulee että olen juonimassa eksän kanssa, totuus onmuuta. Kuuntelen vain, vaikka kaikkia osapuolia mutta en ohjeista ketään.
Onko muilla vastaavanlaisia kokemuksia? Tarvisin piaksista jelppiä.
t:tyttö turmiolla
Mitä tällaisena sivullisena voin asialle muuta tehdä kuin kuunnella ja katsoa kun kaikki kärsii??
Olen tuntenut pariskunnan niin kauan kun olivat naimisissa eli 8 vuotta. He saivat lapsia kaksi ( nyt 3 ja 6 vuotiaat) Olen ollut kummankin "ystävä" eli siis tasapuolisuuden nimissä olemme juteleet ynnä muuta. Olin paljon heidän apunaan kun piti lapsiakin hoitaa jne. Tutustuin heihin siis tosi hyvin.
Tämä lasten isä on yksi sydämmellisimmistä ihmisistä joita tiedän! Hän pitää aina huolta omistaan, on valmis tekemään vaikka mitä että läheisillä olisi hyvä olla. Hän on mies joka siivoaa, tekee ruokaa, leikkii lasten kanssa, tekee töitä ja hellii naistaan lahjoilla ja hellimällä. Mies on hirmu positiivinen ja voimakas, hän ei hellitä vaan taistelee asioiden puolesta.
Sitten tämä lasten äiti on toki myöskin iloinen, huolehtivainen, myös hirmu mukava ja hyvin sosiaalinen kaveri. Kuitenkin hieman sellainen "valittaja" jolle ei aina kelpaakaan kaikki hyvä mitä saa, vähän sellainen kiittämätön, kaikkeen tyytymätön.
Näiden kahden suhde on ollut vailla hellyttä, sillä tämä nainen ei tykkää halia, pussailla tms. Olemme puhuneet myös seksistä ja seksi ei maistu hänelle ollenkaan. No, meitä on moneen junaan, ei kai siinä mitään... Olen kuunnellut niin naisen murheita kun ei mikään miehessä oikein kiinnosta ja taas miehen murheita kun ei saa hellyyttä, mikä on jne..
Pariskunta erosi puolitoista vuotta sitten aika sopuisasti..ystäviksi jäivät. Lapset jäivät äidille ja isukki tapasi lapsia säännöllisesti. Elatuksen lisäksi mies maksoi hirveesti ylimääräistä rahaa että tulisivat varmasti toimeen, saavat vaatteita, leluja, äiti uuteen isompaan asuntoonsa huonekaluja. Mies antoi oman tietokoneen, dvd:n, television ja liudan muuta arvokasta kamaa lapsille ja heidän äidilleen.
Nyt on niin että mies löytänyt uuden vaimon itselleen ja en ole eläessäni nähnyt häntä niin onnellisenakuin nyt! Tämä uusi pulta nuorempi vaimo on minustakin mukava ja hemmetin kypsä ikäisekseen. Se, miten lasten äiti on eron ottanut, oli positiivinen yllätys, sillä hänkin selvisi siitä ilman mitään masennusta tms. Meidän välit pysyneet edelleen hyvinä ja olen siitä iloinen.
Tämä lasten äiti ei vaan hyväksy sitä, että mies on nyt onnellinen uuden vaimon kanssa(!?!) Hän on ilmeisesti tullut nyt vuoden aikana erittäin mustasukkaiseksi. Mitä nyt olemme jutelleet, hän on kertonut ettei voi sietää tätä "uutta hempukkaa" Olen vaitonaisena vain kuunnellut miten hän on suunnitellut tekevänsä uuden naisen elämästä helvettiä. Hän pyytää lasten isältä aivan tajuttoman suurta summaa rahaa joka kk, tämä mies on alkanut ihmetetellä miksi summa vaan kasvaa koko ajan. Minä tiedän, mutten voi kertoa hänelle. Nainen ei koskaan kiitä entistä miestään siitä, kuinka paljon hän auttaa. Hän vain haukkuu ja huutaa päin naamaa, sekä selän takana minulle.
Lasten äiti käyttää erittäin törkeästi lapsia hyväkseen tässä "tuhotaan uusi vaimo"-projektissa.
Hän tuhoaa myös parhaillaan tämän miehen mielenterveyttä mitä sairaimmilla tavoilla. Hän ahdistelee,kyttää, vainoaa tämän uutta aimoa ja olen yrittänyt puhua järkeä, ei vaan auta...Olen oikeasti ristitulessa!!?
Kun juttelemme nykyään (en ennen havainnut mitään tällaista) hän on kuin jossain psykoosissa, puhetta ja uusia suunnitelmia syntyy miten eron uuden vaimon ja miehen välille saataisiin aikaiseksi. Olen yrittänyt ja yritt'änyt en keksi enää mitään. Olen kauiisti ksynyt haluaisiko jutella terapeutille, jos eron tuomat tuskat purkautuvatkin nyt näin. Ei. Hän on jo kerran naisporukalla meinannut tehdä uudelle vaimollepahaa, se kuitenkin estyi. Tiesin, mutten voinut tehdä mitään. Tämän miehen kanssa on hieman välit mennyt, kun luulee että olen juonimassa eksän kanssa, totuus onmuuta. Kuuntelen vain, vaikka kaikkia osapuolia mutta en ohjeista ketään.
Onko muilla vastaavanlaisia kokemuksia? Tarvisin piaksista jelppiä.
t:tyttö turmiolla
Vastaukset 7
Vanhimmat
uutta naista. hän olisi lapseni äitipuoli ja suuri osa lapseni elämää. joko muija pihalle tai välit poikki.
Sinä et hyväksyisi uutta vaimoa, koska hänestä tulisi sinun lapsesi äitipuoli, olisi suuri osa lapsesi elämää ja vaihtoehdoiksi annat tasan kaksi. Ei kuulosta kovin aikuismaiselta tuo kantasi. Ex-miehesi olisi pakko elää ilman uutta elämänkumppania jos haluaa tavata lastaan, kokolailla kovat ehdot sinulla. Entä kuinka sinä, saatko sinä ottaa uutta kumppania joka olisi lapsesi isäpuoli ja olisi suuri osa lapsesi elämää? Kai tuo asettamasi sääntö/vaatimus koskisi myös sinua?
Ystäväsi on persoonalisuushäiriöinen
Joko narsisti, tai läheisriipuvainen valitettavasti.
On se kumma että aikuiset ihmiset viitsii turhista taistella.
Eikö se olisi vaan parempi mitä useampi aikuinen niitä lapsia huomioi ?
Mitäköhän sillä ajetaan takaa? Kyseiset henkilöt pyörii vain itsensä ympärillä, mutta sairaita valitettavasti :(
todellakaan ole siltä miltä näyttää, niin yksinkertaista. Miettisin motiiveitasi enemmän, mutta enpä kehtaa, omapahan on asiasi.
Ristiriitoja siellä sun täällä, lukekaapa huolella, mikähän lietsonta tämäkin on.
Kuka mitä hä?!
Anteeksi, mutta minä en haluaisi kaltaistasi ystävää.
Vaikutat lähinnä ihmiseltä, joka nauttii tällaisesta pikku 'draamasta' elämässään, jossa voi asettua hetkeksi toisen yläpuolelle 'kaikkitietävän jumalan' asemaan.
Annan sinulle kuitenkin sen tarvitemasi neuvon: Sinä et ole tämän kuvaamasi 'hirviön' ystävä - eikä hän sinun. Tee se itsellesi selväksi.
Minusta vaikutat lähinnä jonkinlaiselta lampaan taljaan pukeutuneelta sudelta. Ihminen on ihmiselle susi - mitäs tähän sanot?
t: Ihmistuntija
nostan hattua kun uskallat yrittää sanoa myös ystävälle muutakin kuin kukkaiskieltä. sellainen on oikea ystävä