Iltalehti tänään:"Intialainen rakkauselokuva "Älä koskaan sano hyvästi" on aiheuttanut kauhun aallon maan moralistien parissa. Törkeässä nyyhkyelokuvassa kehdataan vihjata,edesvastuuttomaan moderniin tapaan,että todellinen rakkaus on huonoa avioliittoa parempi tapa.Arvostelijoiden mukaan elokuva rohkaisee nuoria ajattelemaan vieheellisesti,ettei ihmisten tarvitse itse mukautua avioliitossa millään tavoin"
Mitä sanoo miehen logiikka(myös naisen)..Käsittääkseni tuo avioliittojen järjestäminen ei ollut Suomessakaan täysin vierasta 100-200v.sitten.Ei ainakaan naitu väärää säätyä.Onko menty parempaan vai pahempaan?
Mitä sanoo miehen logiikka(myös naisen)..Käsittääkseni tuo avioliittojen järjestäminen ei ollut Suomessakaan täysin vierasta 100-200v.sitten.Ei ainakaan naitu väärää säätyä.Onko menty parempaan vai pahempaan?
Vastaukset 25
Vanhimmat
koko ajan puhunut, että mihinkä tämä maailma oikein on menossa. Eikö tässä uskalla enää katsoa edes intialaisia sarjojakaan?
Säilyy ainakin suomalainen moraali;)
Nykyinen järjestelmä tekee onnettomia ihmisiä. Ei ole olemassa "Sitä Oikeaa" tai muutakaan romanttista höpöhöpöä. On vain rakkautta ja kiintymystä, joka syttyy enemmän tai vähemmän voimakkaana, kun ollaan tarpeeksi tekemisissä jonkun kanssa. Aiempi järjestelmä oli parempi.
Vanhassa mallissa.
se siten hyvä asia?
Olla yhdessä vain lapsien takia?
Missä rakkaus ja intohimo, uhrattuina avioliiton hyväksi?
Rakkauden nälkäisille sinkuille olisi pakkoliitto hyvä. Loppuisi yksinäisyyden valitus ja syntyvyys nousisi jyrkästi :)
"Todellinen rakkaus" kuolee, huono avioliitto ei. Seurauksena länsimaisesta parisuhdekäyttäytymisestä Intiassa taitaisi syntyä täysi kaaos, koska kukaan ei olisi huolehtimassa syntyneistä (poika)vauvoista avioeron koittaessa- naisille ei ole töitä, jolla elättäisivät edes itsensä. Parempi kasvattaa perheen voimin ne lapset kaatopaikalla kuin hukuttaa lähimpään paskajokeen tai jättää kadulle heitteille.
Mutta jos tarkastelee asiaa ainoastaan aikuisten kannalta, niin asialla on hyvät ja huonot puolensa, mikäli avioliitot sallittaisiin myös eri kastien välillä- kastijärjestelmä maasta ei kuitenkaan mihinkään katoa. Mutta jos uskonto saadaan romutettua ja tätä kautta vapautettua ihmiset, niin sitten homma saattaisi toimia. Tai toimia ja toimia, miten se nyt meillä toimii, mutta kuitenkin.
Eikös toi säätyläis-ajattelu päde tämänkin päivän Suomessa- ainakin naisten haaveissa? Vaaditaan mieheltä "akateemisuutta", varakkuutta jne jne, mikä on selvä jäänne (naisia alistavasta;) ) säätyläisjärjestelmästä menneiltä vuosisadoilta.
eikö aloituksessa ollut enemmän lähtökohtana järjestetyt avioliitot kuin niinkään kastijärjestelmä?
siis eihän järjestetyt avioliitot sinänsä liity mitenkään kastijärjestelmään.
Avioliitot järjestetään vain "hyvien" perheiden kesken, ts. samasta kastista. Jos oikein hyvä tsägä giltsillä käy, niin saattaapa ylempään kastiin kuuluva mies raiskata tämän ja ottaa vaimokseen- mikä lienee tosin ääärimmäisen harvinaista. Mut, alemmilla kasteilla ei ole mahdollisuuttaa siinä m,ielessä järjestää avioliittoja, ettei tarvitse myötäjäisiä maksaa, akstittomilla vielä heikommat mahdollisuudet. Toki suvun päätös menee naisen päätöksen ylitse. Mutta kaipa tuostakin on suurimmissa kaupungeissa koulutetumman kansan parissa päästä jossain määrin eroon jo, mutat maaseudulla asia on eri.
Säätelyläisjärjestelmässä myös mies ei nai ylempään luokkaan,käsittääkseni..
Ja vertailu..
Naidaan nimenomaan omaa säätyä..
No ei tietenkään- kenen naisen akateemiset vanhemmat huolisivat tälle mieheksi jonkun hitsarin esimerkiksi? Mutta olihan naisella "keinonsa" päätyä ylempään säätyyn.
Tarkoitat lapsentekoa.Ei toiminut aina..
Yritä saada unta..Minä nukun jo..
Japanissa edelleen noin puolet avioliitoista on järjestettyjä. Systeemi toimii niin, että kun mies ja nainen ovat n. 25-vuotiaita ja jos he eivät ole vielä löytäneet ketään mieleistä ihmistä puolisokseen, heidän vanhempansa yrittävät keksiä jonkun sopivan vapaan puolison esimerkiksi työtoverien lapsien keskuudesta. Sitten erityinen tehtävään palkattu välittäjä yhyttää miehen ja naisen ja järjestää heille tapaamisia ja jos heillä tuntuu synkkaavan hyvin, he menevät naimisiin. Mikään pakko se ei siis ole, jos yhteistä säveltä ei tapaamisissa löydy.
Eräs vanhempi japanilainen nainen kertoi minulle omasta avioliitostaan ja esitti hauskan vertauksen. Hänen mukaansa "länsimaalainen" romanttinen avioliitto on kuin laittaisi kattilan kuumaa vettä tulikuumalle hellalle. Kattila porisee aluksi mukavasti, mutta saattaa myös nopeasti kiehua kuiviin. Järjestetty avioliitto on taas kuin laittaisi kattilan kylmää vettä kylmälle hellalle ja alkaisi sitten vähitellen lämmittää sitä. Vesi ei ehkä missään vaiheessa kiehu villisti, mutta kattilassa riittää vettä pitempään.
Järjestetyt avioliitot kestävätkin pitempään kuin rakkausavioliitot, eivätkä sellaisessa elävät ihmiset vaikuta mielestäni mitenkään onnettomilta tai kohtaloonsa alistuneilta. Toisaalta Japanilaiseen avioliittokulttuuriin on kuulunut kautta aikain myös se, että ihastumisia, rakastumisia ja jopa seksisuhteita muihin ihmisiin suvaitaan. Avioliitto on pikemminkin kahden ihmisen (tai oikeastaan kahden suvun) välinen työsopimus, kuin mikään kaikki tarpeet tyydyttävä onnen satama.
Itämaista viisautta.Panee miettimään..
Japani, vaikka onkin myös oman sintolaisuutensa, keisariuskonnon maa, on myös buddhalainen maa. Buddhalaisilla on viisi käskyä (vrt. kristinuskon kymmenen käskyä), jotka koskevat myös tavallisia ihmisiä. Munkeille on lisää käskyjä viiden lisäksi. Yksi näistä viidestä käskystä on, että tulee pidättäytyä epäsiveellisestä käytöksestä.
Esimerkiksi aviopuolison pettäminen on hyvin epäsiveellistä käytöstä. Turha siis teidän yrittää etsiä tuollaisia porsaanreikiä. On mahdollista, että osa japanilaisista miehistä on ollut kovia huorissakävijöitä, myös avioliitossa, mutta se tuskin on Japanin kulttuuriin liittyvä piirre, vaan enemmänkin yleismaailmallinen asia.
Japani on erittäin maallistunut maa, eikä keskivertojapanilainen ole edes niin sitoutunut uskontoonsa kuin suomalainen. Japanissa ei ole virallista uskontoa (ihmisten uskontokuntaa ei rekisteröidä), eikä kouluissa ole minkäänlaista uskonnonopetusta. Uskonnolliset rituaalit (kuten häät ja hautajaiset) ovat puhtaasti perinteisiä seremonioita, eikä melkein kellään japanilaisella ole harmainta käsitystä siitä, mihin rituaalit perustuvat. Luultavasti jokainen lukion käynyt suomalainen tietää buddhalaisuudesta enemmän kuin keskiverto japsi.
En tiedä, ovatko japanilaiset koskaan olleet sen uskonnollisempia kuin nykyäänkään. Vaikka buddhalaisuus korostaa siveellisyyttä (kuten kaikki valtauskonnot), ovat japanilaisten siveyskäsitykset olleet jo pitkään kristillisestä näkökulmasta moraalittomia. Oikeastaan japanilaisten moraalia on koitettu toden teolla koulia vain kahteen otteeseen: Ensin 1800-luvun puolessa välissä kun Japaniin alkoi virrata englantilaisia, amerikkalaisia ja muita närkästyneitä ulkomaalaisia ja toisen kerran II maailmansodan jälkeen, jälleen amerikkalaisten johdolla.
Jotain kuvaa ehkä se, että japanilaisten buddhalaisten munkkien runoelmissa (esim Kenko) ylistetään usein viiniä ja huoria. Eli ilmeisesti nautinnot eivät olleet kiellettyjä pyhille miehillekään.
Onhan se totta, ettei buddhalaiset muualla oikein edes laske japanilaisia buddhalaisiksi... Ja sen tiedän itsekin, että seksin alueella yleisesti ottaen japanilaisilla on vähemmän tabuja kuin useimmissa muissa kulttuureissa. Mutta siitä huolimatta en jotenkin usko, että jonkinlainen polyamoria tai hippikommuuneja muistuttavat suhderakennelmat olisivat olleet kovin yleisiä. Mustasukkaisuus ja omistushalu on ihmisen geeniperimässä kaikkialla.
on myös Suomessa tänä päivänä. Suomalainen menee naimisiin ulkomaalaisen viisumipakkoisen maan edustajan kanssa, jolla ei muutoin olisi mahdollisuus päästä Suomeen asumaan. Paitsi, jos on poikkeuksellisen älykäs...
Ja voi olla, että tällainen liitto kestää vähintään yhtä kauan kuin nykypäivän "rakkausavioliittokin" kahden suomalaisen välillä, tai kauemminkin. Erot ovat kuitenkin yleisiä.
Intiassa 85% avioliitoista solmitaan ihmisten välillä jotka vanhemmat ovat valinneet toisilleen. 15% on ns. rakkausavioliittoja, ja tämä on siis tämän päivän tilanne.
Asia ei tosin ole aivan niin yksioikoinen. Vanhemmat valitsevat puolisokandidaatin tai useitakin (aikuiselle) lapselleen ja kun he ensi kertaa tapaavat, on heilla 10 min aikaa keskustella kahden. Tapaamisen jälkeen "lapsi" voi sanoa vanhemmilleen, että asiassa voidaan edetä tai että jatketaan etsimistä.
Tärkeällä sijalla ovat suvun taloudellinen tausta, oikea kasti sekä horoskooppi! Vanhemmilta voi tulla viesti toisille vanhemmille, että kaikki muut asiat ovat kunnossa mutta valitettavasti horoskoopit eivät ole sopivat eikä asiassa voida edetä. Ja tämä siis perheiden välillä jotka ovat akateemisesti koulutettuja. Intiassa kuukin on kummempi.
Jos kysyt japanilaiselta hänen uskonnollisesta vakaumuksestaan, saat todennäköisesti vastaukseksi "en ajattele sellaisia asioita", "olen ateisti" tai "minulla on tieteellinen maailmankuva". Silti lähes kaikki japanilaiset kysyvät ennustajalta neuvoa siitä, mikä olisi suosiollinen hääpäivä tai mikä tulisi laittaa lapselle nimeksi.
Tällainen herättää kysymyksiä siitä, kuinka paljon suomalaisillakin on taikauskoisia käsityksiä, jotka ovat niin sisäänrakentuneita suomalaiseen kulttuuriin, että niitä ei edes huomata saati kyseenalaisteta.
järjestetyt että ns. rakkausavioliitot voivat muodostua helvetillisiksi. Tai täydellisiksi ja harmonisiksi suhteiksi.
Ainakaan nykyään ei tunnu siltä, että rakkausavioliitto olisi kauhean hyvä valinta. Mitä ihmiset niissä tekevät: pettävät, manipuloivat ja tappelevat. Varsinaista rakkautta! Ainakin valinta on oma ja tilanteesta voi syyttää vain itseään. Järjestetyssä liitossa voi syyttää sukuaan. Toisaalta he saattavat tehdä hyvänkin valinnan, jollaiseen Sitä Oikeaa kyseenalaisilla kriteereillä metsästävä ei koskaan älyäisi päätyä.
nyt parempi että pääsee naimaan jonkun kanssa johon tuntee ainakin vähän vetoa tai on jopa ihastunut, eikös?
Seurustelu on välttämätöntä jos suhdetta meinaa, en edes ymmärrä muunlaista ajattelua.
Pakko toinen on oppia tuntemaan ensin.