Elän ehkä vieläkin siinä harhassa, että perheväkivalta sijoittuu vain alemman sosiaaliluokan perheisiin.
Kun kävelen iltalenkilläni kauniin, uuden omakotitaloalueen ohi ajattelen, että tuolla on onnela. En millään voi uskoa, että noiden ihanien talojen sisälle kätkeytyisi juristiäiti ja lääkäri-isä, jotka hakkaisivat toisiaan henkihieveriin..
Taidan olla vähän tietämätön.
Kun kävelen iltalenkilläni kauniin, uuden omakotitaloalueen ohi ajattelen, että tuolla on onnela. En millään voi uskoa, että noiden ihanien talojen sisälle kätkeytyisi juristiäiti ja lääkäri-isä, jotka hakkaisivat toisiaan henkihieveriin..
Taidan olla vähän tietämätön.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Menestyneillä ihmisillä ne kovimmat paineet on. Ja ne puretaan sitten perheeseen.
Monta kertaa kekkereillä on tullut ihalitua että voi kuinka upea ja fiksu mies tuollakin naisella on, ja sitten kekkereiden laitamyöhäisillä saa kuulla naiselta kuinka mies on taas potkinut (mutta ei onneksi naamaan lyö) ja uhannut tappaa.
Eräskin hyvin kaunis ja menestyvän miehen vaimo kertoi, meidän ollessamme heidän perheensä kanssa saarella juhannusta viettämässä, että hänen miehensä näyttää hänelle jotain käsiasetta ja kertoo ilkeästi virnuillen silloin tällöin tappavansa vielä hänet sillä aseella....?Myöskin oli potkinut ja haukkunut jo vuosia.
Arvatkaa miltä tuntui kun kyseinen mies tuli tämän jälkeen kun vaimo oli kertonut tilanteen, jälleen siihen kesämökin terassille (hurmaavana herrasmiehenä isännöimään) grillipihvien kanssa..!!
Samoin noissa menestyneiden ihmisten pippaloissa on tullut nähtyä niin härskiä pettämistä tai pahinta laatua henkistä väkivaltaa (puolison nälvimistä ja niinedelleen) että olen ollut aivan loppu ja väsynyt pakollisten tilaisuuksien jälkeen. Muutenkin jättänyt ne miehen kanssa minimiin.
Siis hyvin yleistä väkivalta on (vaikka toki osataan peittää taitavasti sivistyneen kuoren ja korrektin käytöksen alle ja maine suojaa ja ystäviipi todella pitkään...) menestyneiden ihmisten keskuudessa, siellä on käsittääkseni hyvin paljon onnettomia ihmisiä ja avioliittoja.
Siis otsikko kuului menestyksen takana (ei menetyksen) anteeksi.
Menestyneiden perheiden kynnys hakea apua on tosi korkea. Mieluummin nuollaan haavoja ulkomaan reissulla tai hotelliviikonlopun merkeissä.
Myöskin menestyneiden perheiden lapset ovat karmeassa asemassa, jos heitä lyödään vanhempien taholta tai painostetaan asioihin, sillä sosiaaliviranomaiset mieltävät yhä vielä ongelmat sosiaalitapauksiin. He ovat usein avun tavoittamattomissa, koska asiat "ei näy" päälle päin , vaan pukeudutaan ja käyttäydytään kauniisti ja on viimeisen päälle kännykät ja tietokoneet ja baletti- ja jääkiekkoharrastukset.
Eihän sellaisilla lapsilla mitään hätää voi kotona olla!
Kuinkahan paljon menestyneiden perheiden lapsia on mielisairaalassa? Tästä ei ole tutkimusta tehty, vai onko?
Tiedän tosiaan varmuudella kaksi tapausta ns. hyvistä perheistä, mielestäni kyseessä on rankemman puoleinen henkinen väkivalta jossa tarkoitus murtaa toisen henkinen tila, vai mitä luulette:
1. Opiskelijakaverini (äiti opettaja, isä opettaja) sai jatkuvasti kuulla vinoilua kyvyistään ja ammatinvalinnastaan vanhemmiltaan. Tämä vinoilu kiihtyi nyt opiskelujen lopputyön alkaessa ja lopputuloksena kaveri katosi koulusta. Saatiin kuulla että on hoidossa ja leikkasi päänsä kaljuksi.
2. Toinen tapaus (en edes sano "hyvästä perheestä" vaan hyvin toimeentulevasta perheestä)
isi ja äippä vittuilee jatkuvasti hänelle että pitäisi opiskella akateeminen ammatti, tämä ihminen opiskelee siis hikipäässä ammattikorkeassa työn ohella , mutta ei ole tarpeeksi hienoa näille pinnallisille paskaläjille, jotka jatkuvasti arvostelee sitä ja itte sikailevat avioliiton ulkopuolisissa seksisuhteissa niin, että tää kaveri saa kuulla siitä vinoiluja kaiken aikaa mitä siis isi ja äippä harrastaa.
Tää kaveri on ollut terapiassa jo 2 vuotta ja syö jotain lääkettä. Tähän äippä oli tuumannut: minä en ole koskaan tarvinnut terapiaa. Se on jotenkin rahvaanomaista. Tietysti jos tarvitsisin, niin se olisi kyllä jotain VIP-terapiaa".
Nuorena tuntee itsensä aika epävarmaksi elämän paineissa ja valintojen edessä. Vähintään ainoa paikka mistä tukea pitäisi saada on omat vanhemmat. Jos omat vanhemmatkin vaan halveksii, niin sitä saa kyllä mahdollisimman huonot eväät elämään.
Kyllä, mutta kumma juttu on se, että tosi pitkälle ainakin minä olen pärjännyt sillä, että sain ystävällisiä sanoja ja kannustusta täysin vieraalta aikuiselta aikoinani. Hän oli hyvä ja lämmin ihminen, joka jotenkin näki kaiken läpi tilanteeni. Näki minut.
Muistan aina kun hän yllättäen sanoi: sinä pärjäät aina, sillä olet taistelija.
Monet kerrat sain lohtua tuosta mitä hän aivan yllättäen sanoi, ja jaksoin niillä sanoilla eteen päin.
Pärjään hyvin yksikseni, toki asiat ja sanat , tyai lähinnä välinpitämättömyys ja pinnallisuus jota koin, kirvelevät aina silloin tällöin mielessäni. Varsinkin kun näen ympärilläni perheitä ja ihmisiä jotka välittävät aidosti toisistaan ja iloitsevat toisen menestymisestä ja tukevat.
Mutta nojoo...taistelijaluonne ei luovuta ja löytää ehkä pysyvän paikan hyvän ihmisen sydämestä. Paikan, jossa ei tarvitse enää taistella yksin.
Tällanen kans, että muksulle koko ajan hoetaan että sitte meet opiskelemaan kunnon ammatin, ettei tarvi hävetä.
Ja sitten kun muksu menee opiskelemaan, niin tuki vedetään pois. Ei anneta rahaa vaikka sitä olis kuinka paljon. Aletaan kasvattaan tyyliin: omillaan on pärjättävä, ei meilläkään ollut!
Itselläni köyhät vanhemmat toi leipomuksiaan ja ruokaa opiskelukämppään jossa jaoin ruoan nälkää näkevän rikkaan perheen esikoisen kanssa, jota kusipäävanhemmat "opetti" selviämään köyhyydessä, muka lapsen omaksi parhaaksi.
Monet kerrat kuulin kun itki puhelimeen. Siellä nää vanhemmat antoi neuvoja puhelimessa, mutta konkreettista apua ei herunut. Eivät tulleet edes käymään kertaakaan katsomassa miten kurjasti eli siellä solukämpässä!!
Joululomat sun muut tietty sen piti poseerata perheen kanssa ettei naapurit ja ystäväperheet ihmettele missä se muksu on.
Sääliksi kävi.
Sitten kun valmistui niin rinta rottingilla nää "vanhemmat" pullisteli päättäjäisissä ja puhui kuinka tärkeää on "henkinen tuki" lapselle että se pärjää elämässä.
Näiden vanhempien motto kuulemma (lapsen mukaan) oli: Pidä kiirettä - rahaa palaa koko ajan!
Lukekaa Martti Paloheimon kirja: Suomalaisen lapsuuden haavat.
Vieraiden aikana jaetaan sivistyneitä poskipusuja.
Ja halitaan, voi että kuinka kauniisti.
Muu aika vertaillaan toisten vanhempien menestyneimpiin lapsiin. Ja itketetään puhelimessa omaa lasta vähättelemällä tämän ongelmia ja kertomalla että on kiire kosmetologille, sori, soita joku toinen kerta kun sä olet paremmalla tuulella. Täytyy olla edustava, kun on kokkarit tulossa jossa on hoidettava TÄRKEITÄ suhteita.
Hän DI, minä FM.
Titteli on vain status, ei ihmisen luonne.
Erikoishammasteknikko ja hotellipäällikkö.
terveyd.hoitaja ja poliisi.
naistutkimuksen opiskelija. Mieheni on väkivaltainen, ja minä joskus lyön takaisin.
Väkivaltaperheiksi voitaisiin mielstäni alkaa jo pikku hiljaa luokitella henkistä väkivaltaa harjoittavat vanhemmat jotka ei kohtele reilusti lapsiaan.
Täytyy olla kovanaama että selviää henkiseseti ehjänä oman , ulospäin pidetyn ja kivan, perheen henkisestä myllytyksestä.
Iskut ilman mustelmia ja ruhjeita tehdään tällaisissa tapauksissa ihmisen sisimpään. Juuri horjuttamalla toisen käsitystä itsestä ja omasta arvosta tulla rakastetuksi ja hyväksytyksi.
Hullu hakkaava erityisopettaja, nainen, ja mies oli kai joku opettaja myös
Kaverini äiti oli kans opettaja ammatiltaan ja se ei uskaltanu olla kotona äitinsä kans kahdestaan kun se äiti veteli sitä hiuksista ja suoraan turpaankin. Isä oli kuljetusalalla ja ihan kiltti ja äitikin kodin ulkopuolella hillitty ja hallittu mutta joka ikinen päivä jos ei muuta niin vähintään oli nipistäny tai potkaissu tätä lastaan. Isä ei ollut puuttunut asiaan mitenkään.
hys-hys, näistä ei saa puhua julkisesti saati kirjoittaa! Kauniissa omakotitalossa asuu aina onnellinen perhe!
Se on niin helppo kusettaa teitä naisia, kun te ootte niin tyhmiä. Te uskotte AINA kaiken niin SINISILMÄISESTI.
Sä oot nyt ymmärtänyt jotain pahasti väärin,
tai sun ajatusmaailmasi on pahan kerran vinksahtanut.
Kusettaja on se, jolla tuulee pääkopassa, kun ei osaa normaalisti ja terveellä tavalla toimia ihmissuhteessa.
Kaikkea hyvää ihmissuhteisiisi. Toivottavasti emme tapaa, sitä kun ei jaksa näitten kusettajien kanssa kauaa takuta, pimeetä porukkaa kaikki tyynni. Ja loppupeleissä ne jää yksin...tai kusettamaan toisiaan.
Muksuna vuonna -67 perheeni asui vastapäätä erästä (ulospäin arvostettua) perhettä jossa säännöllisesti mies veteli iltaisin karsea lasittunut katse silmissään kirkuvaa vaimoaan tukasta pitkin pihaa, samalla potkien mennessään ulkona olevaa vahtikoiraa. Mies oli poliisi ja vaimo kotirouva.
vielä muistui mieleen että heillä oli todella kaunis omakotitalo ja puutarha. Ja asuntoalue oli myös hyvä jossa elimme. Mutta noista vaimon hakkaamis-asioista ei silloin puhuttu niin avoimesti kuin nykyään. Ajateltiin vaan, että voi hitto kun tuo kiva nainen sai julman ja ilkeän miehen.
...eikös se kaunis tangolaulajatarkin saanut nyrkistä oman bändinsä muusikkoavomieheltään monta kertaa, ennenkö se nainen tuli järkiinsä ja elää nyt omassa rauhassa.