En tiedä että moniko, on samassa tilanteesssa kuin minä, on vaan ruvennut ajatuttamaan eräs asia ja se on elatus maksu yleensä.
Kun ero tulee, niin se jolle jää lapset pääsääntöisesti niin saa sitten elatusmaksuja, riippuen siitä vaikka toinen olisi huonotuloinen ja jos vielä sattuu olemaan niin että välimatkat on pitkiä lapsen luokse, niin se rahattomuus vaikeuttaa sitten lapsen tapaamista, mutta tärkeintä ei ehkä ole lapsen ja molempien hyvin vointi vaan se että toinen joutuu taloudelliseen ahdinkoon ja eron jälkeen se jolle lapset jää, niin saa korotettua lapsilisää.
Paljon helpompaa on taloudellisesti nykypäivänä sellaisilla joilta kuolee puoliso saavathan he sen jälkeen leskeneläkettä, ero on kans kuolema jossa ei kuitenkaan yhteiskunta tule sen heikomman puolelle.
Eli tilanne mulla on että elatusmaksuja maksan 118 euroa kuukaudessa ja kilometrejä kertyy 1500 itselle ja ex vaimolle 300 lapsen hakureissuja, tulot ovat minulla 1800kk ja ex:llä 4 000, poika on tosi paljon luonani ja molemmille tämä systeemi, tuntuu hyvältä, myös lapselle, mutta sitä ei viitsisi olla jatkuvassa taloudellisessa ahdingossakaan ja velkaakin on kertynyt tässä vuosien varrella 4000 euroa, nyt on tullut seinä vastaan ja pitäisi noita kuluja supistaa ja ainut mistä niitä voi supistaa on nuo matkakulut, jotenkin tuntuu siltä erossa on myös voittajia ja häviäjiä ja sille häviäjälle lankeaa myös sen toisen osa.
Kun ero tulee, niin se jolle jää lapset pääsääntöisesti niin saa sitten elatusmaksuja, riippuen siitä vaikka toinen olisi huonotuloinen ja jos vielä sattuu olemaan niin että välimatkat on pitkiä lapsen luokse, niin se rahattomuus vaikeuttaa sitten lapsen tapaamista, mutta tärkeintä ei ehkä ole lapsen ja molempien hyvin vointi vaan se että toinen joutuu taloudelliseen ahdinkoon ja eron jälkeen se jolle lapset jää, niin saa korotettua lapsilisää.
Paljon helpompaa on taloudellisesti nykypäivänä sellaisilla joilta kuolee puoliso saavathan he sen jälkeen leskeneläkettä, ero on kans kuolema jossa ei kuitenkaan yhteiskunta tule sen heikomman puolelle.
Eli tilanne mulla on että elatusmaksuja maksan 118 euroa kuukaudessa ja kilometrejä kertyy 1500 itselle ja ex vaimolle 300 lapsen hakureissuja, tulot ovat minulla 1800kk ja ex:llä 4 000, poika on tosi paljon luonani ja molemmille tämä systeemi, tuntuu hyvältä, myös lapselle, mutta sitä ei viitsisi olla jatkuvassa taloudellisessa ahdingossakaan ja velkaakin on kertynyt tässä vuosien varrella 4000 euroa, nyt on tullut seinä vastaan ja pitäisi noita kuluja supistaa ja ainut mistä niitä voi supistaa on nuo matkakulut, jotenkin tuntuu siltä erossa on myös voittajia ja häviäjiä ja sille häviäjälle lankeaa myös sen toisen osa.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Onhan lapsista työtä, jota täytyy tehdä. Hyvä kun olet jo aikasi käyttänyt itsellesi. Etkö voi muuttaa lähemmäs. Ei lapset ole mitään ostoskasseja, joita kiikutetaan paikasta toiseen.
Miksi et odottanut puolisosi kuolemaa? Järkyttää nuo ruikuttavat miehet.
Niin, siis erossa yleensä vanhemmille tulee yhteishuoltajuus (totta, arkielämään sillä vähän tai ei mitään vaikutusta), toinen vanhemmista lähivanhempi (vai oliko se virallisesti ensisijainen huoltaja) tai toinen on etävanhempi. MOLEMMAT vanhemmat osallistuvat lapsensa elatukseen maksukykyjensä suhteessa, joka yleensä toteutetaan niin, että etavanhempi maksaa "elareita" lapsestaan lähivanhemman tilille, joka käyttää (käyttäähän!!??) ne ja lapsilisät lapsen elatukseen. Toisinkin voidaan SOPIA, mutta ellei sovita niin näin oikeus tuomitsee taatusti.
Elareiden määritys lähtee lapsen tarpeesta, mikä on hänen elatuksen tarve? Siitä vähennetään lapsilisät, ja loppu jaetaan vanhempien maksukyvyn suhteessa. Käytännössä 118 EUR/kk/lapsi on minimi, JOSKUS kunta voi jopa vapauttaa etävanhemman elareista ... silloin tosin yhteiskunta maksaa tuon minimin lapsen elatuksesta. Tulosi sen verran että "minimit tuli", ja lähivanhemman sen verran suuret että "minimeillä selvisit" -- toisenlaisiakin elareita varmasti on 1800 EUR/kk tuloilla nähty.
Mielestäni tuohon saakka homma on kannaltasi "reilua" (puhutaan siis vain elareista, kun ne otit aiheeksi ... muusta en tiedä). Epäreilua on tapaamisista aiheutuvien kulujen jakaminen.Esim. meillä lastenvalvojalla tapaamissopimukseen kirjattiin, että lähi vastaa tuomiset, etä "palautukset" tapaamisista -- koska tapaamiset ovat lapsen etu ja osa hänen "elatuksen tarpeestaan" ... hillitsee myös muuttohaluja kummasti :-D
Tosin, oikeusteitse ei tullaisia myönnytyksiä etävanhemmalle tule (ainakaan vielä), mutta järkevästi sopien ja neuvotellen ei mitenkään tavaton tapa toimia ja kirjata sopimukseen.
Kyllä nämä elatusmaksut menee ihan lain ja asetusten mukaan ja nämä matka kulutkin menee sen mukaan mitä ohjeistus on että lapsi olisi joka toinen viikonloppu isänsä luona ja kuljetukset tapahtuu tasapuolisesti, miksi minulle tulee sitten enemmän kilometrejä johtuu siitä että lapsi haluaa olla luonani enemmän kuin se joka toinen viikonloppu ja näin ollen nämä ylimääräiset reissut lankeaa sitten minulle.
Ratkaisuksi tarjottiin että muuta lapsen lähelle ja olen sitä miettinyt satoja kertoja, mutta työ (nyt sairalomalla tulot 1200 euroa kuussa, vein itseni sippiin)niin se muuttaminen ei ole ratkaisu kuitenkaan, kun poika alkaa olemaan siinä iässä että menee kouluun, niin se muuttaminen ei ratkaisisi mitään, kun ex:ä voi sitten siinä vaiheessa ruveta harkitsemaan muuttamista vielä kauemmaksi ja aikoinaan kun pyysin sosiaali viranomaiselta, kun ex:ä uhkasi muuttaa kauemmaksi, niin kannanottoa asiaan, niin tyly vastaus tuli että saa muuttaa minne haluaa, onneksi kuitenkin päästiiin sopimukseen ex:n kanssa ja ajateltiin lapsen etua silloin, tuntui vaan silloin siltä että sosiaali viranomaiset vähän provosoi sitä tilannetta.
Loppujen lopuksi kysymys ei ole siitä rahasta, vaan sen puutteesta ja rahaa pitää olla jos meinaa poikaansa tavata, en ymmärrä kuinka joku voi ajatella että tämä on miesten ruikutusta, kun loppujen lopuksi kysymys on pojasta ja kaikkien hyvinvoinnista, tilanne on vaan edennyt siihen pisteeseen että rahaa ei ole ja eläminen maksaa ja pitäisi lähiaikoina tehdä uusi elatussopimus ja pelkään että joudun maksamaan vieläkin enemmän.
Edellisestä viestistä ymmärsin että olen huono isä joka ajattelee vaan itseään ja rahaa, voi olla että näinkin on, mutta mulla on vuodessa muutama viikonloppu vapaa pelkästään itselle, muutoin olen viikonloput töissä ja vapaat on poika luonani, olen ollut tosi tiukilla viimeiset vuodet ja nyt vasta sairalomalla olen saanut sitä aikaa itselleni ja ruvennut harrastamaan kävelyä, muuten en saanut edes sen vertaa aikaa itselleni että lenkillä olisin ehtinyt käymään.
Tarkoitukseni ei ole lähteä provosoimaan mitään, ainoastaan se että lapsen hyvinvointi olisi pääasia, vaikka tiedän että me miehet olemme monesti huonossa maineessa ja jättäjän ja avionrikkojan, tässä tapauksessa olen se jätetty.
Jossain vaiheessa ehkä siinä kun poika menee kouluun, niin tulee ajankohtaiseksi se että kumpi on sitten se lähivanhempi, suurinpiirtein lapsi on molemmilla yhtä paljon, mikä on paras järjestely kaikkien kannalta, niin herää nämä kasvatus kysymykset, mikä on pojan kehityksen kannalta tärkeä asia, ex:ä on vastaan kaikkinaista ruumiillista kurittamista mm. tukka pöllöä, itse hyväksyn hätä kurittamisen, viimeksi antanut tukkapöllöä 2v sitten ja sekin oli pieni kosketus hiuksiin, mutta teko oli vakava, niin ex:ä ei hyväksy ruumiillista kuritusta, kuitenkin poika sanoo että ex:ä sanoo poikaa pöllöksi ja tyhmäksi, josta lapsi hyvin loukkaantunut ja itsetunto on nollassa että mitään hän ei osaa ja on tyhmä ja ex:ä lyö poikaa päähän, kun hän ei hyväksy tukkapöllöä, tuntuu siltä että tämä ns ei ruumiillinen kuritus pikku hiljalleen tulee vakavammaksi ja puhettakaan tuosta henkisestä puolesta, kun pojalla itsetunto nollassa, vielä kun poika oli pieni niin ex:ä ravisteli poikaa, mikä on kaikista tuomittavinta mitä vanhemmat voivat yleensä tehdä ja lapsia kuoleekin niihin ravistamiseen, ennemmin tukkapöllöä vaikka joka päivä, mutta lyöminen ja ravistaminen on pahimpia ja henkinen väkivalta ja nimittely on tuohoisin ja uhkaaminen sillä että ei halua nähdä lasta ikinä, niin rikkinäiselle lapselle se jättää arvet, näistä asioista ei voi eikä saa puhua ex:n kanssa, tiedän että loukkaantuisi verisesti siitä ja pelkona on sitten että muuttaisi kauemmaksi pois.
Hei,
oletko väleissä exäsi kanssa? Ettekö voi sopia, että kaikki matkat menevät puoliksi? Luulisi lasten äidinkin ymmärtävän asian. Itse ainakin olen valmis joustavaa kaikessa exäni kanssa ja hän joustaa myös.
Toisaalta, jos aikanaan olette tehneet sopimuksen niin, että lapsi on luonasi vain viikonloppuisin, mutta tosiasia on, että lapsi on puoliksi molempien vanhempien luonna, on siinä aihetta tarkistuttaa elatussopimus. Useinmiten taitaa olla niin, että kumpikaan ei maksa toiselle elatusmaksuja, jos lapsi yhtäpaljon molempien luona.
Yleensä kuvaamasi tilanne taitaa olla toisinpäin. Äiti on se pienempi tuloinen ja hyvin usein vielä se lähiäiti. Mies maksaa toki isompi tuloisena enemmän elatusmaksua kuin sinä nyt, esim. 180,- per kuukausi. Kyllä tuollakin tekee tiukkaa tulla toimeen. Itse kyllä olen ex-miestäni suurituloisempi, eli en puhu nyt henkilökohtaisesta kokemuksesta.
Toivottavasti löydät/-te toimivan ratkaisun tähän ongelmaan. Lapsen etu on tärkein, vaikka aina kaikki vanhemmat eivät sitä valitettavasti näin näe.
Tsemppiä sinulle toivoo lähiäiti
Olen monesti ottanut epäsuorasti asian puheeksi, kun suoraan en tohdi, mutta minkäs teet kun ei sitten hoksaa asioita tai ei tahdo hoksata ja jos suoraan sille sanon, niin tiedän että loukkaanutu ja ottaa itseensä.
Tässä laskeskelin että matkoja kertyy vuoden aikana 20 000km ja rahassa 2000 ekee.
Pian kuitenkin pitäisi tehdä lähiaikoina sosiaaliviranomaisen luona uusi elatusapusopimus ja luulen että sitä mun maksu osuutta sitten korotetaan, vaikka ajattelin sanoa että en maksa mitään, maksan sitten lainat pois ja vuoden kuluttua vaihdan autoa pienempi ruokaiseen.
Joku ehdotti että jos vaikka muuttaisin lapsen paikkakunnalle ihan hyvä ehdotus mutta kun siellä ei ole töitä ja itsellä juuret täällä vahvasti, ex:llä ei siellä ole juuria missä asuu ja saisi täältä töitä heti jos vaikka muuttaisi tänne, mutta en edes meinaa ehdottaa moista.
Kuitenkin kaikkein tärkeintä on lapsen etu, ainakin minulle.
Hyvin me ollaan kuitenkin sovittu kaikki asiat lapsesta, mitä nyt alussa oli jotain ongelmia ja tappeluita lapsesta, halusi ex vaimo yksinhuoltajuutta ja suuttui sitten kun en laittanut nimeä paperiin, mutta myöhemmin sitten itsekin huomasi että ei se ole enää nykypäivää, se oli ilkeintä eron alussa kun pojasta erossa 2 viikkoa ja kova ikävä häntä ja sanoo sitten että eikö poika voisi olla hänen luonaan viikonlopun kun hänen isänsä tulee käymään, siinä vaiheessa älähdin ja sanoin ei.