Jopas tuleekin pohdiskeltua tänään:-) Olenkohan jotenkin tylsistynyt tai jotain.
Mieleeni kuitenkin monen mutkan kautta juolahti sellaista, että olen omasta ja ystävieni kautta havainnut sellaista, että mies joutuu monesti (liianko monesti?) korjailemaan naisen pirstoutunutta itsetuntoa. Ei mitään kriittisiä toimenpiteitä mutta itsetunnon pönkitystä monella eri osa-alueella.
Tässä on se ikävä piirre, että mikäli suhde ei ole tasapainoisella ja molemminsuuntaisella mallilla, niin mies jää monesti ilman sitäsamaista henkistä tukea ja kasvua kun kaikki energia pitää suunnata itsestään ulospäin - naisen itsetunnon vahvistamiseen.
Kun aiemmin kirjoitin tekstissäni Rakkaudesta itseensä, otin esille iän ja ikäjakaumien mukaisen (mahdollisen) traumojen ja ongelmien muodostumisen. Naiselle nuoruusikä on varmaan melkoinen koettelemus kun ajattelee, että seksuaalinen identiteetti pitää hakea hyvinkin voimakkailla tempuilla. Samoin uskon, että tyttöjen "jengielämä" on kovempaa kuin pojilla. Naisen pitää "antaa" itsensä jo hyvin nuorena, todistaakseen kanssasisarilleen "kovuutensa". Yhteiskunta salaa edellyttää tiettyä kovuutta, joka on mielestäni kuitenkin virheellistä harhaa.
Minulla on herännyt epäilys, että ainakin osa näistä itsetuntoon vaikuttaneista tekijöistä kulkeutuu naisen mukana vanhemmallekin iälle.
Naista tulee kehua enemmän kuin miestä. Mies tietää ja tuntee oman itsensä, onnistumisensa ja virheensä ilman kehua tai väheksymistä. Tämä käytös tehdään selväksi jo hiekkalaatikolla, jatkuen aina työelämän koukeroihin yms. Tästä syystä voi johtua myös se, että mies ei kestä kuulla naiselta pitkäaikaista "väheksyntää" tai muuta negatiivista kun hän sen jo valmiiksi itse tiedostaa. Mutta palataanpa takaisin naisiin.
Naisen onnellisuus kumpuaa visuaalisista virikkeistä, jotka vielä kohdistuvat itse naiseen; kukkaset, suklaa, korut. En oikein usko, että nainen ottaa noita vastaan niinkään esineinä, vaan pikemminkin oman itsetuntonsa korjaajana. Syntyy tunne omasta viehätysvoimasta, kauneudesta ja pärjäämisestä. Siitä, että omana itsenään on ansainnut ne.
Minulla ei ole mitään tätä käytöstä vastaan, koska aidosti haluan huomioida naista mahdollisuuksieni mukaan mutta monessa suhteessa ei ole näin. On myös sitä, että homma ei toimi toisinpäin. Mies ammentaa itsestään, kunnes lopulta on vain välinpitämätön tyhjä kuori, jonka haluttomuus asiaa kuin asiaa kohtaan hiipuu, eikä vähiten sitä naista kohtaan. Koitetaanhan löytää tähänkin joku tasapaino, eikösjuu?
Ihmissuhteita ja itsetuntoja pohdiskeleva Jyystäjä :-)
Mieleeni kuitenkin monen mutkan kautta juolahti sellaista, että olen omasta ja ystävieni kautta havainnut sellaista, että mies joutuu monesti (liianko monesti?) korjailemaan naisen pirstoutunutta itsetuntoa. Ei mitään kriittisiä toimenpiteitä mutta itsetunnon pönkitystä monella eri osa-alueella.
Tässä on se ikävä piirre, että mikäli suhde ei ole tasapainoisella ja molemminsuuntaisella mallilla, niin mies jää monesti ilman sitäsamaista henkistä tukea ja kasvua kun kaikki energia pitää suunnata itsestään ulospäin - naisen itsetunnon vahvistamiseen.
Kun aiemmin kirjoitin tekstissäni Rakkaudesta itseensä, otin esille iän ja ikäjakaumien mukaisen (mahdollisen) traumojen ja ongelmien muodostumisen. Naiselle nuoruusikä on varmaan melkoinen koettelemus kun ajattelee, että seksuaalinen identiteetti pitää hakea hyvinkin voimakkailla tempuilla. Samoin uskon, että tyttöjen "jengielämä" on kovempaa kuin pojilla. Naisen pitää "antaa" itsensä jo hyvin nuorena, todistaakseen kanssasisarilleen "kovuutensa". Yhteiskunta salaa edellyttää tiettyä kovuutta, joka on mielestäni kuitenkin virheellistä harhaa.
Minulla on herännyt epäilys, että ainakin osa näistä itsetuntoon vaikuttaneista tekijöistä kulkeutuu naisen mukana vanhemmallekin iälle.
Naista tulee kehua enemmän kuin miestä. Mies tietää ja tuntee oman itsensä, onnistumisensa ja virheensä ilman kehua tai väheksymistä. Tämä käytös tehdään selväksi jo hiekkalaatikolla, jatkuen aina työelämän koukeroihin yms. Tästä syystä voi johtua myös se, että mies ei kestä kuulla naiselta pitkäaikaista "väheksyntää" tai muuta negatiivista kun hän sen jo valmiiksi itse tiedostaa. Mutta palataanpa takaisin naisiin.
Naisen onnellisuus kumpuaa visuaalisista virikkeistä, jotka vielä kohdistuvat itse naiseen; kukkaset, suklaa, korut. En oikein usko, että nainen ottaa noita vastaan niinkään esineinä, vaan pikemminkin oman itsetuntonsa korjaajana. Syntyy tunne omasta viehätysvoimasta, kauneudesta ja pärjäämisestä. Siitä, että omana itsenään on ansainnut ne.
Minulla ei ole mitään tätä käytöstä vastaan, koska aidosti haluan huomioida naista mahdollisuuksieni mukaan mutta monessa suhteessa ei ole näin. On myös sitä, että homma ei toimi toisinpäin. Mies ammentaa itsestään, kunnes lopulta on vain välinpitämätön tyhjä kuori, jonka haluttomuus asiaa kuin asiaa kohtaan hiipuu, eikä vähiten sitä naista kohtaan. Koitetaanhan löytää tähänkin joku tasapaino, eikösjuu?
Ihmissuhteita ja itsetuntoja pohdiskeleva Jyystäjä :-)
Vastaukset 11
Vanhimmat
ole aivan ihmisen persoonasta kiinni. Ei siitä, onko kyseessä mies tai nainen.
Omasta puolestani voisin kertoa, että jokainen miesystäväni on tarvinnut huomiota, kehuja ja jatkuvaa pönkitystä enemmän kuin minä. Suhteeksi arvioisin 95:5. Että silleen.
Et oikein ymmärrä, että nainen ja mies ovat hyvin samanlaisia. Eroja on lähinnä vain persoonissa, luonteissa. Sori.
joillakin on tarve yksinkertaistaa asiat tyyliin *naiset ovat sitä ja tätä* viittaa kokemattomaan mieheen ihmissuhde mielessä.
Esimerkiksi kuluttamiseen keskittyvä elämäntapa aiheuttaa sen, ettei ihminen koe todellista itseään vaan kokee itsensä omistamansa tavaran kautta. On helppo antaa tavaroille merkityksiä joita niillä ei oikeasti ole jos ihminen ei osaa olla. Suuri osa meistä osaa vain omistaa.
Joku täällä väitti, että naiset hankkivat itselleen hyvän koulutuksen ja ammatin saadakseen miehen. Jos naisten näkemys itsestään on yleisesti näin välineellinen, niin voi hyvää päivää. Silloinhan näkemys rakkaudestakin voi olla, että mitä enemmän lahjoja, niin sitä enemmän meitsiä rakastetaan.
Rakastava ihminen osaa sekä antaa että saada, sekä lahjoja että tärkeämpiä asioita. Ja mielellään antaa vaikkei saisikaan mitään takaisin.
Hmm..kukakohan sellaista on väittänyt, että naiset hankkivat hyvän koulutuksen saadakseen miehen. Jos minua tarkoitit niin tarkoitus ei ollut ihan se.
Koulutuksella on kuitenkin suuri vaikutus siihen mitä tienaa ja rahalla saa taas kivasti pidettyä hyvää elintasoa yllä. Vai minkä takia ihmiset kouluttautuvat sitten vuosia? Siksi, että se on todella hauskaa ja mieltä sivistävää vai? No sitäkin varmaan, mutta en usko, että se kellään on se tärkein syy...
Kun kuulee itseään kehuttavan, mukavaltahan se tuntuu, mutta en ole koskaan ajatellut että se sen kummemmin pönkittäisi itsetuntoani, on sen verran tukevasti jalat maassa, tosin välillä pää pilvissä.. Ja mukavahan se on miestäkin kehua, aina nuo ovat siitä pitäneet, sillä huomioimisella saa toisen hymyilemään leveästi. Molemminpuolista sen olla pitää=))
Sinun itsetuntosi näyttää olevan romuna. Pätemisen tarve ja ihailun kerjääminen ovat sitä luokkaa.
Eli, kerrohan nyt miten maailma on sinua kaltoin kohdellut?
oletko tosiaan ollut koskaan suhteessa, jos olisit, niin tietäisit, että itsetunnon kanssa on niin, että toisissa asioissa se on hyvä ja toisissa ei niin hyvä.
Ainakaan minun itsetunto ei ole absoluuttinen tietty asia, siis hyvä tai huono, vaan pikemminkin niin, että toisissa asioissa olen hyvä ja varma, toisissa huono ja epävarma. Ja riippuen siitä missä tilanteessa mies minuun törmää, minun itsetuntoani pidetään välillä oikein hyvänä, välillä huonona.
Olettaisin, että miehillä on sama vika. Ei kellään voi olla itseluottamusta, joka on sama kaikissa asioissa, työssä, harrastuksissa jne. Jo ihmissuhteissakin se heilahtelee, toisten kanssa voi olla täysin varma, joidenkin kanssa ei vain voi koskaan jne..
Kyllä naisetkin tukee miehiä, mutta jos naisena jää huonoon valoon itsetuntonsa kanssa, niin siitähän muodostuu miehelle mielikuva naisen kokonaisvaltaisesti huonosta itseluottamuksesta.
Ja minä ajattelen, että aikuinen ihminen osaa pyytää sitä tukea jos tarvitsee. Jos mies kokee itsensä jotenkin syylliseksi siihen, niin sitten varmaan tuntuu, että pitää asialle pakosti tehdä jotakin, mutta minusta ei tarvitse, koska hyvässä suhteessa automaattisesti tukee toista, muutenhan se ei olisi hyvä suhde ja kuka edes huonoa haluaa?
Kyllä. Tosiaankin olen ollut suhteessa. En kovin monessa, koska perustan enemmän pidemmistä yrityksistä. Harmi vain, että ne eivät ole kantaneet elämän loppuun saakka, kuten toivetila olisi.
Se, miksi lähdin jutteleen tästä aiheesta, oli se, että olen seurustellut naisen kanssa, jolle itsetunnon kohottaminen oli käytännössä elintärkeää. Surin monesti sitä, että miksi tuo nainen on niin allapäin kokoajan, vaikka yritän mitä. En koskaan saanut selville, mikä hänet oli noin nujertanut. Se tuntui pahalle ja yrittämällä yritin eri keinoin kohottaa hänen mielialaansa, yrittää vieroittaa häntä pelkotiloistaan ja epäilyksistään. En onnistunut. Aikanaan tiemme erosivat ajan murtamana. En tuntenut samalla hetkellä mitään surua, vaan helpotusta, koska kaikki oli ollut hyvin raskasta. Meille molemmille. Sittemmin en ole kuullut hänestä.
No joo, tuli vähän turhaakin tarinaa mutta ajatuskulkuni on se, että ihmisellä on mielestäni jokin perusitsetunto, jota hän itse ja me ulkopuoliset osittain manipuloimme teoillamme ja käytöksellämme. En alkuunkaan väitä, että itsetunto olisi parhaimmillaan esim. uusien asioiden äärellä mutta siihen voi harjaantua.
Tuo väitteesi, että aikuinen ihminen osaa pyytää apua jos sitä tarvitsee, on mielestäni vähän väärä. On ihmisiä, joiden masennus ja itsensä väheksyminen on juurtunut niin syvälle, että siinä onnettomuuden tilassa ko. yksilö ei yksinkertaisesti jaksa hakea apua. Nämä ovat niitä, jotka herkimmin suuntautuvat itsemurhiin. Minusta meillä kaikilla olisi oltava jokin vastuu jos näemme näin syvää itsetunnottomuutta lähipiirissämme, eikö vain?
Ehkä kaikenkaikkiaan ydinajatukseni oli se, että muistetaan toisiamme sillointällöin pienellä kehulla tai eleellä. Se saa kummasti lisäboostia elämään :-)
Olikohan vastaus edes sinnepäin...?
Jyystäjä
"Naista tulee kehua enemmän kuin miestä. Mies tietää ja tuntee oman itsensä, onnistumisensa ja virheensä ilman kehua tai väheksymistä."
Minulla on ERITTÄIN hyvä itsetunto, vaikka olenkin vain "pikku nainen"...!
Ja suklaata ostan silloin, kun verensokerini tarvitsee "buustausta", en mihinkään muuhun hommaan.
kumpuaa myös se yleinen illuusio et niin järjettömän moni nainen kuvittelee olevansa jonkun sortin palkinto miehille.Se on surullista et niin monen miehen mulkku laukoo kohteliaisuuksia, kehuja ja typeriä korulauseita naisille ja vielä surullisempaa on se et niin moni typerä kana ottaa ne tosissaan :-(
Jälleen kerran pystyit muutamalla rivillä pukemaan sanoiksi sen, minkä määrittemiseksi muut joutuisivat kirjoittamaan novellin.
Et ole koskaan ajatellut laatia kirjaa aforismeistasi? Eikö yhtään kiehtoisi ajatus ruveta hardliner-puolen Tommy Tabermaniksi?