En ymmärrä mikä minun perhettäni vaivaa.
eli rakastuin noin kolme vuotta sitten mieheen jonka kanssa olen vieläkin. tuolloin kolme vuotta sitten äitini piti siitä miehestä. poikaystäväni oli todella kohtelias äitiäni kohtaan ja muita perheenjäseniä mutta äiti käänsi hetkessä kelkkansa ja rupesi jatkuvasti haukkumaan poikaystävääni. Äiti aina vittuili sille mutta ei uskaltanut aivan suoraan sanoa. jos minä olin yksin äitini seurassa niin sain kuulla kuinka huonon miehen olen valinnut ja kun se ei osaa mitään ja ansaitsisin paremman jne. Enköhän minä itse päätä kenen kanssa mun on hyvä olla??
Itkin todella useasti ja välillä en ollut vähään aikaan tekemisissä äitini kanssa,en enään kerta kaikkiaan jaksanut kuunnella. Pahempaa on se että äiti sai käännettyä kaikkien muidenkin perheenjäsenten pään ja nekään eivät tykänneet enään mun poikaystävästä. Olen niin paljon joutunut kestämääm... en tajua miksi ne yrittävät pilata onneni?
Menimme vuosi sitten kihloihin ja kun kerroin siitä puhelimitse äidille niin se aivan sekosi.
Se huusi ja sanoi että teen kauhean virheen ja koko suku vihaa mun poikaystävää jne.
Taas olimme jonkin aikaa ettei pidetty äitin kanssa yhteyttä. Parasta oli se että veljeni tyttöystävä sai päähän että min poikaystävä hakkaa mua... Siitä loukkaannuin ihan kauheesti mutta onneksi enään ei sellaisia kauhuuksia epäile.
Melkein kolmisen vuotta olen tätä kestänyt ja välillä tuntuu etten halua olla koko perheen kanssa tekemisissä ja muuttaa hyvin kauas.
Äiti ottaa meidän asioihin joka asias kantaa. jos sanomme että ollaan ajateltu muuttaa niin sekään ei ole sen mielestä hyvä asia. Meidän perheessä on moni mennyt kihloihinkin kuukauden tuntemisen jälkeen ja äitini on onnesta sekaisin mutta kertaakaan ei ole ollut onnellinen meidän puolesta. Jouluna antaa poikaystävälleni suklaarasian ja muille veljeni tyttöystäville vaikka mitä... väkisinkin tulee paha mieli!!!
Nyt poikaystäväni on armeijassa ja ennen ku se lähti niin äitini sanoi ettei se pärjää siellä ja se tulee samana päivänä takasin.. Nyt äitini suu on mennyt vähän suppuun kun poikaystäväni ei olekkaan tullut kesken kaiken pois ja se jää vissii vuodeksi Aukkiin.
Kestämistä tässä on ollut kolmisen vuoden ajan,mutta me rakastetaan toisiamme niin paljon ettei anneta kenenkään tulla väliimme.
Mitäs mieltä te ihmiset olette tästä mun kertomuksestani tai onko kellään samanlaisia kokemuksia???
Vastatkaahan. kiitti jo etukäteen!!
eli rakastuin noin kolme vuotta sitten mieheen jonka kanssa olen vieläkin. tuolloin kolme vuotta sitten äitini piti siitä miehestä. poikaystäväni oli todella kohtelias äitiäni kohtaan ja muita perheenjäseniä mutta äiti käänsi hetkessä kelkkansa ja rupesi jatkuvasti haukkumaan poikaystävääni. Äiti aina vittuili sille mutta ei uskaltanut aivan suoraan sanoa. jos minä olin yksin äitini seurassa niin sain kuulla kuinka huonon miehen olen valinnut ja kun se ei osaa mitään ja ansaitsisin paremman jne. Enköhän minä itse päätä kenen kanssa mun on hyvä olla??
Itkin todella useasti ja välillä en ollut vähään aikaan tekemisissä äitini kanssa,en enään kerta kaikkiaan jaksanut kuunnella. Pahempaa on se että äiti sai käännettyä kaikkien muidenkin perheenjäsenten pään ja nekään eivät tykänneet enään mun poikaystävästä. Olen niin paljon joutunut kestämääm... en tajua miksi ne yrittävät pilata onneni?
Menimme vuosi sitten kihloihin ja kun kerroin siitä puhelimitse äidille niin se aivan sekosi.
Se huusi ja sanoi että teen kauhean virheen ja koko suku vihaa mun poikaystävää jne.
Taas olimme jonkin aikaa ettei pidetty äitin kanssa yhteyttä. Parasta oli se että veljeni tyttöystävä sai päähän että min poikaystävä hakkaa mua... Siitä loukkaannuin ihan kauheesti mutta onneksi enään ei sellaisia kauhuuksia epäile.
Melkein kolmisen vuotta olen tätä kestänyt ja välillä tuntuu etten halua olla koko perheen kanssa tekemisissä ja muuttaa hyvin kauas.
Äiti ottaa meidän asioihin joka asias kantaa. jos sanomme että ollaan ajateltu muuttaa niin sekään ei ole sen mielestä hyvä asia. Meidän perheessä on moni mennyt kihloihinkin kuukauden tuntemisen jälkeen ja äitini on onnesta sekaisin mutta kertaakaan ei ole ollut onnellinen meidän puolesta. Jouluna antaa poikaystävälleni suklaarasian ja muille veljeni tyttöystäville vaikka mitä... väkisinkin tulee paha mieli!!!
Nyt poikaystäväni on armeijassa ja ennen ku se lähti niin äitini sanoi ettei se pärjää siellä ja se tulee samana päivänä takasin.. Nyt äitini suu on mennyt vähän suppuun kun poikaystäväni ei olekkaan tullut kesken kaiken pois ja se jää vissii vuodeksi Aukkiin.
Kestämistä tässä on ollut kolmisen vuoden ajan,mutta me rakastetaan toisiamme niin paljon ettei anneta kenenkään tulla väliimme.
Mitäs mieltä te ihmiset olette tästä mun kertomuksestani tai onko kellään samanlaisia kokemuksia???
Vastatkaahan. kiitti jo etukäteen!!
Vastaukset 2
Vanhimmat
Entä jos kysyisit äidiltäsi rauhallisesti, että miksi sinusta tuntuu, että hän ei pidä poikakaveristasi, että onko se näin? Äitisi vastaa mitä vastaa, mutta sinä et saa ruveta puolustautumaan tai selittämään mitään. Yritä siis aikuisella tavalla saada selville, mikä seurustelussasi on ongelma äidin mielestä? Kun äitisi on saanut sanoa, mitä mieltä hän on poikaystävästi, niin kiitä häntä siitä, että hän on nyt kertonut mistä on kyse. Ja sitten vaihdat ihan rauhallisesti toiseen asiaan. Mieti sen jälkeen viikon verran yksistäsi tai kavereittesi kanssa jutellen, että mitä mieltä sinä olet äitisi mielipiteistä. Onko niissä jotakin perää tai järkeä vai eikö ole? Sen jälkeen voit kertoa äidillesi omat käsityksesi, jos haluat.
Minkä ikäinen olet?
Miksi olet yhteydessä sairaaseen äitiisi?
Elä omaa elämää, keskity vain siihen.
Aikuinen ei välitä mitä joku äiti tai anoppi sanoo, elämä kouluttaa siihen.
Tee itsellesi suoja aura siihen ei vaikuta anoppi aikä kukaan muukaan.
Anna tyhmien olla.