Moni meistä miettii missä se oikea on ja missä häneen voisi törmätä. Onko kukaan koskaan miettinyt ONKO sitä oikeaa edes kaikille olemassa?
Olen omien tuntemusten kautta tullut siihen tulokseen ettei sitä oikeaa ole kaikille olemassa.
Vanhemmiten ihminen viisastuu, tulee herkemmäksi ja alkaa tiedostaa, tuntea ja vaistota asioita. Omalta kohdalta olen jo jonkun aikaa tuntenut että minulle ei ole olemassa ketään jonka kanssa voisi syntyä molemminpuolinen rakkauteen perustuva parisuhde. En ole tunnekuollut, pystyisin itse rakastamaan mutta kuka kykenee rakastamaan minua? Asian kanssa pystyy jotenkuten elämään jos itse vahvasti tiedostaa sen eikä jää epätietoisuuteen roikkumaan.
Olen omien tuntemusten kautta tullut siihen tulokseen ettei sitä oikeaa ole kaikille olemassa.
Vanhemmiten ihminen viisastuu, tulee herkemmäksi ja alkaa tiedostaa, tuntea ja vaistota asioita. Omalta kohdalta olen jo jonkun aikaa tuntenut että minulle ei ole olemassa ketään jonka kanssa voisi syntyä molemminpuolinen rakkauteen perustuva parisuhde. En ole tunnekuollut, pystyisin itse rakastamaan mutta kuka kykenee rakastamaan minua? Asian kanssa pystyy jotenkuten elämään jos itse vahvasti tiedostaa sen eikä jää epätietoisuuteen roikkumaan.
Vastaukset 15
Vanhimmat
samaa mieltä kanssasi. Olen jopa samaa mieltä siitä, että minulle ei ole Sitä Oikeaa ja olen ihan sinut asian kanssa.
Aika epätodennäköistä löytää se, jos maailmassa on miljardeja ihmisiä. Eikä sitä väärääkään näy löytyvän, joten haudataanpa ajatus että joskus edes olisi joku.
No, jos ei o oikeaa niin on ainakin pirun monta väärää. Ja monta väärää kun laittaa peräkkäin niin siitähän tulee suora, samalla logiikalla...serial monogamy, lauloi Robbiekin.
moni ihminen kulkee elämäsä läpi yksin.suurin osa toki haluaa rakastaa mutta minkäs teet,rakkauteen tarvitaan aina kaksi :) setäni meni elämänsä läpi yksin ja ei tuo näytä häntä ainakaan enää häiritsevän.mutta nuorena hänelläkin ollut tuskallista.näin olen kuullut(setä 69 v).itselläkin alkaa jo toivo hiipua =( no jumala parantaa yksinäiset sielut :)
jätkä. kärsinyt koko elämänsä mielettömissä kivuissa eikä edes näytä sitä. ihailen häntä
Tosta se lähtee... pariutumisalttuis nimittäin... :)
Mä voisin arvata, että puolen vuoden päästä tai sen hujakoilla..tai aikasemminki jätkällä kulkee joku käsipuolessa :) .Tuu sit kertomaan kävikö niin.
Ai mitenkä niin? No siten, että itellänikin on aina menny niin, et siinä vaihees alkaa olla valmis suhteeseen, kun tulee vastaan juuri toi lakipiste "Ei ole ketään mua varten". Sit sitä jättää turhan naisen (minä miehen) ettimisen pois...
ja sitten tapaakin joku kerta jossain vetävän immeisen. Terassilla, jätskikiskalla, kaupan parkkipaikalla, baarissa jne. Näin käyny joka kerta seurustelujen välisinä sinkkuaikoina.
"ja sitten tapaakin joku kerta jossain vetävän immeisen. Terassilla, jätskikiskalla, kaupan parkkipaikalla, baarissa jne. Näin käyny joka kerta seurustelujen välisinä sinkkuaikoina."
Noin käy vain sellaisille jotka on hyvännäköisiä ja toiseksi erittäin rohkeita. Minä en kuulu kumpaankaan joukkoon joten tuon "missä vaan voi löytyä" konseptin voi mun kohdalla uhohtaa. Ruma en ole mutta en mikään komiakaan, komiathan pärjää aina. Rohkeuskin puuttuu.
Noin käy vain naisille.
tuu ny vaan sit kertomaan, josko se oma kulta on löytyny ap. En luovu tästä mielipiteestä.
Nii ja sou vaikka vain naisille kävisi niin että törmää sattumalta johonkin vetävään tyyppiin. Tapaahan se mieskin silloin sen naisen ;)
Eli voi hyvin olla niin, että todellisuudessa nainen löytää terassilta miehen...joka on ap.
Ja varmaan se näinpäin meneekin että ap iskee ja nainen saa vain vikistä.
Enhän minä edes käy terasseilla. :) Iskijäksi musta ei taas ole, se tuntuu jotenkin luonnottomalta eikä ne repliikit ole hallussa. Kuvittele minut iskemässä naista "käynks mä usein täällä"...toi tosin voisi tepsiäkin. Jää nimittäin naiselta haavi auki kun mies esittää tuon kysymyksen itselleen joka yleensä naiselle esitetään. ;D No joo leikki leikkinä. Ei minusta ole iskijäksi.
mä tapasin mun oikean liian nuorena. nyt monen vuoden jälkeen erosta vasta tajuan, että siinähän se oikea ois ollu mutta silloin nuorena sitä ei arvostanut tarpeeksi tai tajunnu ollenkaan ja paloin halusta kokeilla omia siipiä ja katsoa mitä muuta maailma antaa. enhän mä vieläkään ikäloppu ole mutta jälkikasvua ajatellen alkaa rajat tulee vastaan.. mutta eikun etsimään :)
Sitä yhtä "oikeaa" ei ole olemassa seurustelukumppanissa eikä mustapippurimerkissä. Piste.
On olemassa muutama sellainen, jonka kanssa voi rakentaa pitkän, kestävän ja antoisan suhteen, mutta ongelmia voi silti tulla ja suhde voi kaatua. Rakkaus on yliarvostettua. Monet sekoittavat rakkauden jatkuvaan alkuihastuksen tunteeseen.
Alkuihastus on välttämätöntä, jotta suhde voisi alkaa, mutta sen jälkeen kun se vuoden tai parin sisään viimeistään laimenee, on tärkeintä, että arki sujuu ilman mahdottomia ongelmia. Tässä tärkeintä on toimiva seksielämä, luottamuksellinen suhde sekä yhteinen arvojärjestelmä ja yhteiset suunnitelmat tulevaisuudelle. Jos yksikin näistä puuttuu, suhde ei voi toimia eikä nk. tosirakkaus syntyä.
Kunhan suomalaisnaiset vaan oppivat taas arvostamaan suomalaisäijiä. Siihen kyl taitaa tovi mennä...
Kyllä aika moni suomalainen nainen arvostaa suomalaista miestä. Joten tuskin se siitä kiinni.
Ja eikös sen pitäisi olla molemminpuolista... Minä ainakin haluan rehdin suomalaisen miehen! (vaikka ei se rakastuminen kansalaisuutta katso)
Oiskohan niin, että moni kuvittelee että se ainoa oikea on semmoista "helppoa elämää". Joku jo mainitsi, että haasteita tulee aina ja kaikkien kanssa, se on totta. Mulle oikea ihminen olisi semmoinen, että se kestäisi elämän realiteetit: että molemmat muuttuu (pitääkin muuttua elämän aikana, se on kasvamista). Ja jos siinä kasvamisessa onnistuu menemään välillä rinnakkain, peräkkäin tai ainakin samaan suuntaan, voi olla se oikea ihminen löytynyt!
Sitä odotellessa... ja kasvaessa koko ajan vähän erilaiseksi kuin eilen :)
Onko muita vaihtoehtoja kuin uskoa siihen, että oikea on olemassa ja löytyy? Vaikka olen olevinani niin fiksua ja modernia, en halua irrottautua tästä (naiivista?) uskomuksesta ikinä. Vaikka se veisi vaikka kuinka kauan. Mulla on hyvä elämä muutenkin, en ole epätoivoinen. Kyllä se oikea vielä löytyy. Välillä etsin aktiivisesti, välillä en. Toivoa ei saa kukaan menettää....