Tapailtiin ja oli jonkinasteinen orastava suhde aluillaan, molemmilla hyvä olla ja seksi sujui. Kokoajan tiedossa, että mies lähdössä 5 kuukauden työkomennukselle pian. Yhteistä aikaa ehti olla kolmisen kuukautta. Ennen lähtöä mies lopetti jutun, ei kykene, koska ei halua nyt suhdetta, kun lähdössä ja meidän jutussa kuulma tunteita jo niin paljon, että näin helpompaa (tämä helpompaa on oma tulkinta). Eli juttu jäihin eikä mistään jatkosta sen enempiä puhuttu. Kun mies oli vielä Suomessa pidettiin säännölliseen yhteyttä puhelimitse. Hän olisi ollut valmis myös tapaamisiin siis lähinnä lounaiden/kahvin ym. "viattoman" ja kaverellisen merkeissä. Minä en. Halusin/haluan hänestä enemmän. Ennen hänen lähtöään tavattiin kuitenkin, oli mukavaa molemmilla..ja lopulta ajauduttiin yhteiseen petiin ja yhteiseen yöhön. Mies sanoi, että tulee ikävä minua - ei muuta. Lähti aamulla, lähti komennukselleen. Ei ole kuulunut (sanoi viestittelevänsä kyllä sieltä)... no ei hän ole ehtinyt olla vasta kuin muutaman päivän poissa.
Mutta sanokaas miehet, mitä mahtaa kelailla tämä herra? Miten tulisi toimia, että hän palatessaan haluaisi jatkaa vai haluaako ylipäätään? En ole tähän menessäkään vaatinut mitään enkä kysynyt tai ilmoittanut halustani seurustella/olla uskollinen odottaja tai että odottaisin hänen olevan uskollinen, mutta olen kyllä sanonut tykkääväni hänestä ja takuulla ikävöin häntä. Olisiko pitänyt sanoa enemmän? näyttää kuinka paljon oikeasti välitän? hmmm... mikään ei tässä tilanteessa tunnu oikealta. Onko kokemusta vastaavanlaisesta tilanteesta? Naiset tai miehet?
tuntuu kuitenkin, että jotain jäi pahasti kesken, ikävä ja kaipaus suuri ja halu odottaa häntä kova, mutta toisaalta pakko elää silmät auki tulevat kuukaudet ja antaa elämän viedä...toivon, että lopulta hänen syliinsä Mutta pelkään, että jäi jotain tajuamatta eikä se syli ole todellakaan auki minulle enään koskaan...en uskalla kysyäkään, en halua ahdistaa häntä...kun nyt jo siellä kaukanakin...
Mutta sanokaas miehet, mitä mahtaa kelailla tämä herra? Miten tulisi toimia, että hän palatessaan haluaisi jatkaa vai haluaako ylipäätään? En ole tähän menessäkään vaatinut mitään enkä kysynyt tai ilmoittanut halustani seurustella/olla uskollinen odottaja tai että odottaisin hänen olevan uskollinen, mutta olen kyllä sanonut tykkääväni hänestä ja takuulla ikävöin häntä. Olisiko pitänyt sanoa enemmän? näyttää kuinka paljon oikeasti välitän? hmmm... mikään ei tässä tilanteessa tunnu oikealta. Onko kokemusta vastaavanlaisesta tilanteesta? Naiset tai miehet?
tuntuu kuitenkin, että jotain jäi pahasti kesken, ikävä ja kaipaus suuri ja halu odottaa häntä kova, mutta toisaalta pakko elää silmät auki tulevat kuukaudet ja antaa elämän viedä...toivon, että lopulta hänen syliinsä Mutta pelkään, että jäi jotain tajuamatta eikä se syli ole todellakaan auki minulle enään koskaan...en uskalla kysyäkään, en halua ahdistaa häntä...kun nyt jo siellä kaukanakin...
Vastaukset 2
Vanhimmat
Mulla meneillään vähän samanoloinen kuvio. Eipä auta ku kattoo mitä päivät tuo tullessaan ja kuunnella Happoradion uutta biisiä HC-säätä :)vaikka en tajuakaan mitä koko termi tarkoittaa...mut muu sanoitus täsmäilee.
Älä odota kuten tähänkään asti, jos siinä oli jotain niin on sitä kun se tulee takaisinkin...mä luotan et meillä homma jatkuu sit joskus vuonna 07 ... karseaa :)
Mies on ihminen, ei mikään ulkoavaruuden asukki. Miehen ajatuksia voi siis yrittää miettiä ihan samalta pohjalta kuin naisenkin ajatuksia. Jos eroja on, ne eivät suinkaan johdu sukupuolesta vaan siitä, että jokainen ihminen on yksilö. Mietiä, mitä itse ajattelet. On hyvinkin mahdollista, että mies ajattelee juuri samoja ajatuksia - tai sitten ei. Mistäs tuon tietää.