Sinä isä, joka jätit pienen poikasi ja jätit minut, vaimosi ja lapsesi äidin, joka oli 16 vuotta elämää kanssasi jakanut. Meillä oli perhe ja kaunis koti, ihan hyvä elämä. Mielestäni suhteemme oli hyvä; olimme paitsi rakastavaisia myös parhaita ystäviä. En voi ymmärtää, miksi lähdit? Sanomatta, varoittamatta... Miksi hajoitit ja rikoit kaiken? Miksi valehtelit, petit ja satutit minua koko pitkän vuoden ajan? Miksi riistit lapseltamme viattoman lapsuuden ja satutit häntä? Olet vienyt minulta uskon rakkauteen, uskon hyvyyteen, uskon inhimillisyyteen ja uskon ihmisyyteen. Mitä sellaista luulet uudessa itsekkäässä elämässä saavasi, mitä meillä ei olisi ollut tai mitä kohti emme olisi voineet yhdessä ponnistella? Et edes yrittänyt. Elit kaksoiselämää; petit ja valehtelit. Lapsellesi kerroit toisen naisen tarjonneen sinulle kodin ja sen vuoksi lähteneesi ihanasta kodistamme. 7-v. kysyi minulta itkien, mutta eikö isillä ollut koti täällä meidän luonamme? Minulle sanoit haluavasi perheen; muutit naisen luokse, sivussa sait koiran ja menetit mahdollisuutesi jakaa arkea lapsesi kanssa. Emmekö minä ja poikasi olleet perheesi? Minä rakastin sinua - niin myötä- kuin vastoinkäymisissä. Uskoin sinuun, luotin sinuun ja tulin vain uudelleen ja uudelleen satutetuksi ja petetyksi. Olen itkenyt ja itkenyt, kaivannut ja toivonut. Minä rakastin sinua. Toivottavasti jonakin päivänä sen ymmärrät. En tiedä miten kokoan elämäni näistä sirpaleista, mitä minulle jätit.. Miten selviän? Ja minä vain rakastin sinua...
Jätetyltä vaimolta ex:lle
hylätty
111897
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
vaivu synkkyyteen, et ole ainoa. Sama tarina, mutta vain lapsen sukupuoli eri. Me emme voi tälle elämänkululle mitään, ainoa mitä voimme toivoa, että mies joskus, HUOM, joskus ymmärtää tekemänsä.
Voimia sinulle
Eihän se mitään muuksi muuta.
Ainoa mitä toivomme on se että kyky rakastaa
säilyy edelleen.
Ja terveyttä pisaa yksin huolehtia niistäkin
asioista joita yhdessä ennen hoidettiin.
Kyky olla näyttämättä katkeruuttaan lapselle.
Vaihtoehtoa ei ole.
Todellisuus on tässä ja nyt.
Sitä on elettävä.
No minulle sattui toisin päin,eli eksä löysi miehen ja vei pojan mennessään,poika 7v. Muuttivat vielä satojen kilometrien päähän,että kyllä naisetkin osaavat olla ajattelematta lasten parasta.Poika ikävöi ja soittelee koko ajan,raskasta on täälläkin.
en kyllä itse lähtisi herkuttelemaan näillä ...lapsesi kysyi minulta itkien jutuilla.
yleensä lapset selviävät näistä vanhempien eroista paremmin kuin me aikuiset,ja tottuvat pian uuteen tilanteeseen.
tarinastasi voi hyvin päätellä että miehesi ei ole enää ollut onnellinen suhteessanne,ja rakkaus on väliltänne loppunut,tai vain sinä olet ollut tyytyväinen suhteeseenne"mielestäni suhteemme oli hyvä" se,että on kaunis koti ei valitettavasti riitä mihinkään. jos taas on rakkautta,rähjäinen vuokrayksiö on maailman ihanin paikka.
Mistä tietää, että rakkautta ei enää ole, jollei toinen kerro mitään tai toimii kuten ennekin. Odotuksista ja toiveista pitää kertoa. Minun mieheni teki nimittäin samanlailla eli lähti yhtä äkkiä. Meillä on kolme poikaa ja meilläkin oli kaunis koti ja 24 vuotta yhteistä taivalta ja historiaa. Minusta tuntuu, että se rakkaus ei ole loppunut vaan alkaa muut naiset kiinnostaa ja arkirutiinit ei sitten kiinnostakaan enää. Miksi rakkauden pitäisi olla sitä teinirakkautta 20 vuoden jälkeen? Eikö riitä syvä kiintymys, yhteenkuuluvuus ja ehdoton ystävyys. Minun mielestäni nuo edelliset ovat sitä oikeata, kypsää rakkautta. Nämä chattijutut ja tekstiviestittelyt kuuluvat minusta nuorten rakkauteen...miksi tuollaiset 40:t leikkivät tai luulottelevat olevansa edelleen nuoria???? Se vähän ihmetyttää.
koiraan! On jo aikoihin eletty!
Meille kävi myös et ukko jätti meidät täysin, ei edes lapsia ole sen koommin halunnut nähdä. Ei ole nähnyt, kuin lapset kasvaa ja aikuistuu, ei seurannut nuorimmaisen sillon kolmivuotias kehitystä pieneksi koululaiseksi. Eipä kysele enääkään kenenkään perään.
Jostai löyty nainen, joka korvasi meidät, minut ja meidän neljä lasta.
Täytyy olla todella suuremmoinen ihminen, joka pystyy korvaamaan kokonaisen ison perheen ja yhteisen elämän vaimon kanssa!
Mutta semmoisia naisia on olemassa, jotka iskevät kyntensä silloin, kun sopiva sattuu tielle, ei kysellä sen kummemmin, hyökätään kimppuun vaan. Kukapa nyt toisen onnesta välittää.
unohtaa jopa omat lapsenlapset ja pitää itseään vaarina rakastajattaren lapsenlapsille.
ja kuka vielä väittää, ettei niitä kolmansia osapuolia ole koskaan kuvioissa? Tuskin kukaan viisas perheen isä yksin tuollasia temppuja omilleen tee? Aika hämmästyttävää, että miesten on niin helppo jättää omat ja vaihtaa ne tuiki tuntemattomiin ipanoihin. Kyllä ne kolmannet ovat siinä suuressa roolissa.
Miehesi ei vaihtanut lasta mihinkään vain sinut toiseen naiseen.
Varmasti tulee entinenkin perhe mieleen, kun arki astuu uuteenkin suhteeseen.
olla sekoittamatta lasta? Onhan hän suuri osa perhettä.Raukkoja ne puolisot jotka hylkäävät oman perheensä ja lähtevät helpolle elämälle. Arki se tulee niissäkin suhteissa vastaan.
niin meidän naistenkin pitäisi tehdä.
Sorrumme ajatukseen että täydellinen
Nainen on täydellinen äiti tai täydelliseksi vaimoksi tullaan pitämällä koti siistinä ja kauniina.
Antamalla säälistä seksiä ja passaamalla miestä.
Tosin passaamisessa ei ole mitään väärää jos
se oikeasti tuntuu hyvältä ja on vilpitöntä.
Itsekkin kaipaamme huomiota ja hellyyttä.Rakkautta.
Voimme pahoin suhteissamme mutta emme myönnä sitä ääneen.
Emme ole onnellisia suhteissamme lapsiemme
isien kanssa. Arki vie kaiken ajan.
Oman ja yhteisen.
Nainen ei kuitenkaan lähde vaan mieluimmin kärsii.
Miehen kynnys tehdä ratkaisu toiseen suuntaan on matalampi. Se on biologiaa.
Kiintymys lapseen ei ole sama koskaan kuin äidillä. Rakkaus on eri asia kuin riippuvuus.
Mies voi silti rakastaa lasta yhtä paljon.
Olematta edes läsnä fyysisesti.
Joskus se miehen tekemä ratkaisu on meidänkin parhaaksemme.Lopulta.
Aluksi saamme moittia kaikille kuinka raukka mies oli kun hylkäsi perheensä.(joskus käy niin että mies on lähtönsä jälkeen parempi isä)
Voimme olla uhreja ja marttyyreja.
Sitten kun moittia ei enään jaksa eikä kostokaan lämmitä mieltä, voi asiamme olla paremmin kuin koskaan.
Ovet ovat auki meille ja kiitos siitä miehille.
Olemme lopulta sata kertaa viisaampia ja onnellisempia.
Kiitos siis exälleni joka aiheutti lähdöllänsä minulle niin suuren kivun ja pettymyksen tunteen että sitä kautta olen kasvanut ihmisenä, äitinä ja
naisena.
Löysin kaiken katkeruuden, vihan ja surun jälkeen
rakkauden kokemuksen.
Ilman sitä eron tuskaa en olisi koskaan tullutkaan
kokonaiseksi ihmiseksi.
Enään en tarvitse kauniita esineitä, vaatteita,
lomamatkoja,lapsia enkä edes työtä taikka miestä tekemään itseäni onnelliseksi.
Huom.Minulla on lapsia joita rakastan yli kaiken ja joiden toivon tekevän aina ratkaisunsa omien
halujensa mukaan.
Oppivan kuuntelemaan itseänsä.
Iloitsen heidän onnestaan mutta he eivät ole
syntyneet tekemään minua onnelliseksi.
Mies on tässä ja nyt. Yhtä vapaana kuin minä
menemään ja tulemaan.
Menettämisen riski on aina olemassa tavalla tai
toisella.
Pettymys on kokemus.
Kosketus omaan itseesi.