Sinä isä, joka jätit pienen poikasi ja jätit minut, vaimosi ja lapsesi äidin, joka oli 16 vuotta elämää kanssasi jakanut. Meillä oli perhe ja kaunis koti, ihan hyvä elämä. Mielestäni suhteemme oli hyvä; olimme paitsi rakastavaisia myös parhaita ystäviä. En voi ymmärtää, miksi lähdit? Sanomatta, varoittamatta... Miksi hajoitit ja rikoit kaiken? Miksi valehtelit, petit ja satutit minua koko pitkän vuoden ajan? Miksi riistit lapseltamme viattoman lapsuuden ja satutit häntä? Olet vienyt minulta uskon rakkauteen, uskon hyvyyteen, uskon inhimillisyyteen ja uskon ihmisyyteen. Mitä sellaista luulet uudessa itsekkäässä elämässä saavasi, mitä meillä ei olisi ollut tai mitä kohti emme olisi voineet yhdessä ponnistella? Et edes yrittänyt. Elit kaksoiselämää; petit ja valehtelit. Lapsellesi kerroit toisen naisen tarjonneen sinulle kodin ja sen vuoksi lähteneesi ihanasta kodistamme. 7-v. kysyi minulta itkien, mutta eikö isillä ollut koti täällä meidän luonamme? Minulle sanoit haluavasi perheen; muutit naisen luokse, sivussa sait koiran ja menetit mahdollisuutesi jakaa arkea lapsesi kanssa. Emmekö minä ja poikasi olleet perheesi? Minä rakastin sinua - niin myötä- kuin vastoinkäymisissä. Uskoin sinuun, luotin sinuun ja tulin vain uudelleen ja uudelleen satutetuksi ja petetyksi. Olen itkenyt ja itkenyt, kaivannut ja toivonut. Minä rakastin sinua. Toivottavasti jonakin päivänä sen ymmärrät. En tiedä miten kokoan elämäni näistä sirpaleista, mitä minulle jätit.. Miten selviän? Ja minä vain rakastin sinua...
jätetyltä vaimolta ex:lle
hylätty
92667
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Jaksamisia sinne. ei tuollaista kohtelua kenellekään toivo, varsinkin kun on lapsia mukana.
miksi SINÄ olet persesilmä`?
Hei,
tiedän mitä käyt läpi, olen itsekin ollut vastaavassa tilanteessa vuosia sitten.
Haluan vain sanoa, että vaikka nyt tuntuu pahalta ja toivottamalta, niin ajan kanssa tuska helpottaa (lupaan sen sinulle)
Käännä nämä tapahtumat voitoksesi. Se tulee vaatimaan syvää ja kivuliasta itseluotausta mutta, kun olet sen läpikäynyt olet vahvempi kuin koskaan.
Muista, että sinä et ole vastuussa toisen valinnoista. Se, että toinen on toiminut sanoin kuvaamattoman loukkaavasti ei tee sinusta huonoa ihmistä.
Aina on olemassa niitä, jotka eivät ajoissa osaa puhua pahasta olostaan ja ajautuvat sitten saamattomuudessaan pettämään ja loukkaamaan rakkaimpiaan. Usko, hänellä tulee olemaan vielä tuskien taival edessä itsensä kanssa, kun ne vaaleanpunaiset lasit on tippuneet silmiltä. Arki on edessä uudessakin suhteessa ja rankempana kuin koskaan.
Suosittelen sinulle mitä lämpimimmin luettavaksi Bruce Fisherin kirja Jälleenrakennus. Alla olevasta linkistä saat hiukan esimakua kirjasta.
http://www.kirkkonummenseurakunnat.net/attachment/778b62107fef885feab78f19b785da5e/6cc07729958065797b532c266a775b03/J%C4LLEENRAKENNUS+Fisher.pdf#search=%22bruce%20fisher%20j%C3%A4lleenrakennus%22
Itselleni kirjasta oli aikanaan sanoin kuvaamattoman suuri apu erittäin vaikeassa erossa.
Voitoksi muuttuu!Olen selvinny ja saman kokeneet on parhaita tukijoita.
Hei! En ole avioliitosta eronnut, mutta kihlauksesta ja avoliitosta jätetty. Kaverin äidiltä sain tuon kirjan "jälleenrakennus" ja muutaman muunkin kirjan lainaan ja se tuntuu hyvältä, en ole vielä loppuun päässyt, mutta on hyvä huomata, mikä on normaalia surua ja eron tuskaa. Nyt kohta 4kk erosta ja olen antanut itselleni aikaa surra ja puhunut ja purkanut pahaa oloani todella paljon. Nyt tuntuu jo paljon paremmalta, vaikka heikkojakin hetkiä tulee. Mutta tokikaan en voi olla verrattavissa, koska en eronnut avioliitosta, eikä meille onneksi ehtinyt siunaantua vielä lapsia. Joten tsemppiä!
Alfauros ei voi pysähtyä, monet naaraat haluavat tulla tiineeksi.
Ai sinäkö olet ihan marttyyri? Tiedätkö, että suhteessa moneen asiaan tarvitaan KAKSI ihmistä? Mietipä sitä ja jos sinä olet ollut ns. pihtari, tottakai mies hakee tyydytyksensä muualta. Syytä voi tuskin kokonaan kaataa siis miehen päälle- mene itseesi!
Elämä jatkuu.
Ole realisti. Jätetyksi tuleminen on rankka juttu, mutta tee kuitenkin itsellesi mahdollisimman pian selväksi se tosiasia, että miehesi ei enää rakastanut sinua. Se tuntuu julmalta, mutta me emme loppujen lopuksi voi päättää, kenen meitä pitää rakastaa ja miten.
Hae tukea ulkopuoleltasi; mene eronneiden keskusteluryhmään: tulet huomaamaan, että et todellakaan ole ainoa, ja monella on ollut asiat vielä paljon huonommin.
Elämä on mahdollisuuksia ja iloa täynnä. Löydät nämä molemmat vielä elämääsi. Älä siis jää katkeruuteen vaan suuntaudu ulospäin!
Vaikuttaa että olet ottanut eron aika raskaasti...
Elä omaa elämääsi vaan. :) onhan elämässä paljon mieleenkiintoisia asioita - esim. big brother ohjelma