onkohan suurta eroa laadussa esim. Epiphonen halvemmissa LP malleissa verrattuna J&D Les Paul kitaroihin, hinnathan on samaa luokkaa, mutta J&D mielestäni paremman nnäkösiä.
Mites epiphonen suhteen special II ja LP-100 eroaa noin alottelijan näkökulmasta, kannattaako sjoittaa LP-100 se about 80 euroo enemmän ? paremman näkönen se ainakin olis...
Mites epiphonen suhteen special II ja LP-100 eroaa noin alottelijan näkökulmasta, kannattaako sjoittaa LP-100 se about 80 euroo enemmän ? paremman näkönen se ainakin olis...
Vastaukset 15
Vanhimmat
kun en oo näitä J&D -kitaroita testannu, mutt mikä pistää silmään, niin molemmissa taitaa olla leppärunko?
Mikäli haet perinteisempää LP-soundia, niin mahonki runko lienee ainut oikea ratkaisu. Se on niin iso osa tuota LP:n paksua/lämmintä soundia, että jos se puuttuu, niin aika merkittävä osa puuttuu!
Muutenkin Les Paul malli on kitarana sellainen, että huono laatu erottuu ehkä jopa selvemmin, kuin muissa malleissa...esim. stratossa. LP on tehnisesti aika hankala valmistaa ja tämän takia huono laatu paistaa selkeemmin esille.
Mutta itse kysymykseen en osaa vastata. Epiphone nyt tietysti nauttii edes jonkunlaista arvostusta nimensä turvin, mutta J&D on tuntematon. Oisko siinä sitt rakatsu, kun joskus kuitenki haluaa myydä sen sitten pois...ni menee paremmin kaupaks toi epikka?!
Jerrysmusic.fi myy mahonkirunkoistakin J&D 285,-
mutta silti kannattaa suhtautua varauksella. Mahonkia on monen laatuista ja runko voi olla vaikka palasista koottu.
Aina kannattaa olla hieman varpaillaan näiden halpojen vehkeitten kanssa. Tosi harvoin käy niin, että hintalaatusuhde on kovinkaan hyvä.
..Epiphone on ihan tapreeksi hyvä. Huonompiakin löytyy.
Taitaa ehkä kallistua epiphonen puolelle jostain syystä, toi LP-100 on varmaa mulle ihan riittävä versio... toinen vaihtoehto olis squierin strato, tosin meksikolaisenkin fenderin straton sais siihen reippaaseen 400 euroon, vaikee valinta, kun kuuntelemani kitaristit soittelee sekä stratoilla että les pauleilla (ja tietty paljon muillakin).. on tää hankalaa...
tsekkaa olennaisimmat erot tästä.....
http://www.epiphone.com/default.asp?ProductID=21&CollectionID=6
tässä laminoitu leppä/vaahterabody ja 1xvol&tone
http://www.epiphone.com/default.asp?ProductID=42&CollectionID=6
tässä leppä/mahonkibody ja 2x vol.&tone
..pojalle ostettiin lp special II kun ei maassa ollu LP 100:sta alkuvuodesta, ota se jos löytyy, toki verkkokaupoista saa kyllä, mut ei enää niin edukkaasti kuin ennen eli pääkaupunkiseudulla liikkeissä voi hinnat olla verkkokauppoja edullisemmat....juniori on tykännyt kyllä ja itsekin soittelen sillä silloin tällöin...
mitä laatuun tulee, tottakai - jos uudesta soittimesta maksoimme 150€ (ovh 189€) ja useita Gibsonin SG sekä Les Paul malleja omistaneena sekä soittaneena voin sanoa et nykypäivän soittimissa on halvimmissa laatueroja eli kaulan suoruus, nauhat , ne kannattaa aina tsekata.
elektroniikka ei tietenkään ole huippu näissä eli jostain on täytynyt puulajien lisäksi tinkiä hinnan suhteen ja tämä koskee kaikkia 200-400€ hintaluokan soittimia. kokonaisuutena voi sanoa, et laatu on kuitenkin kehittynyt parissakymmenessä vuodessa niin paljon et voi huoletta ostaa laadukkaan soittimen halvemmallakin kunhan em. seikat minimissään täyttyvät.
vanha viisaus on tietysti se, et ottaa jonkun kokeneemman mukaan kaupoille,niin ei tule lyötyä käsiä paskaan, koska laatueroja tosiaan tämän hintaluokan soittimissa löytyy.
em. soittimet kuitenkin esim. ensimmäiseksi soittimeksi täyttävät useimman soittajan kriteerin hyvästä instrumentista eli se on paras, joka sopii soittajan käteen, ei se mikä "avustajan" mielestä on hyvä ja paras
ei muuta kuin mylläämään soitinliikkeiden telineitä, kyllä se sieltä löytyy......ja löytämisen iloa soitinkaupoille :-)
Oma käsi ja korva kertoo kaiken tarpeellisen. Noista halpiskopioista jutellessa listaan kannattaa laitaa vielä Tokai. Niiden työnlaatu aika hyvä. Ja sitten jos fyffee löytyy niin ei kannata unoshtaa PRS:a. Niillä aika moni tekijä nykyisin vinguttaa. Tosin LP on kyllä lankkujen kungingas. Mikään kopio ei ole tähän mennessä kyennyt samaan.
halpismerkki? ei tietääkseni - kopio kylläkin. Tokain LP malleja löytyy aina 400e aina 2000€ välillä. Ja mielestäni jo tonnin Tokait ovat pitkälti samaa laatua kun ison G:n Studio mallit, ellei jopa laadukkaampia. Itse omistan Tokai Les Paulin (tosin hinta jo noin 1000€) ja voin sanoa, että vetää vertoja kaikille Epiphonen vastaaville (sellaisiakin olen omistanut) sekä jopa Gibsonin Studiolle. Rehellisesti työn laatu ja viimeistely ovat puhdasta 1. luokkaa. Soitettavuus jopa halvoissa Tokai-malleissa on aivan parhainta kastia.
Kyllä se kai sitten menee sen LP-100 vehkeen puolelle... vahvistin siihen ois kans hakusessa ja aattelin alustavasti tollasta kustom tube 12W vehjettä, ihan kotikäyttöön tulee... microcube on tietty kans vaihtoehto.
Kumpaa suositellaan lespan kanssa, vai jotain muuta samassa hintahaarukassa ?
Meikäläisen kokemuksen perusteella Kustomit on ihan hanurista...tuskin se putkella paremmaks muuttuu.
Micro Cube on hyvä vekotin! Itelläni on sellanen koti/harjoitus styrkkarina ja tulee jatkossakin olemaan. Ensimmäinen ton kokoluokan vahvistin, jossa on oikeesti hyvät soundit ja käyttökelpoiset...siis mitä oon 18 vuoden aikana kokeillu.
Microcubea kyllä kehutaan paljon ja kyllä uskoo et sulla sen 18 vuoden aikana on perspektiiviä syntyny! Se olisi kokonsakin puolesta helpppo sijoittaa...
ei aloittelian kannata paljon ulkonäköä kitarassa hakea vaan mahdollisimman hyvää vastinetta rahalle. Suosittelisin oikeastaan kattomaan ltd:n EC sarjan jos lessun muoto miellyttää. Kepittävät muuten halvat Epit suohon. Voi sanoa että hinta/laatu suhde on tosiaankin kohdallaan.
Osaakohan joku vielä kertoa saisiko kuitenkin tuohon epiphone LP studioon about 100 euroa lisää sijottamalla parempaa mikkitasoa ja sen liimakaulan merkitys ? Nuo LTD kepit ei oikein iske kyllä...
Kokeilla tota J&D "kopiota" saat nimittäin kaivaa lompakosta useamman lisä euron mikäli meinaat Epiphonelta vastaavan saada. Kävin itse kokeilemassa Epiä (useampaa) ja päätin kokasta Jerry´s Music nettisivulta J&d-kopsua........kannatti
T: veteraani
Minäkin olen joskus tutustunut nopeasti J&D:n tuotantoon kun satuin Jerrys Musicin ohi kävelemään.
Kaiken kaikkiaan kovasti hienoja soittimia mutta kovin yksilöitä. LP:t jäivät vähän vähemmälle tutkimiselle kun Stratosta olin silloin kiinnostunut. Muutama huomio:
Kuten joku mainitsikin, J&D:n runko voi tosiaan olla koottu kovinkin pienistä paloista, löysin palapelejä jopa läpikuultavasti pintakäistellyissä kitaroissa. Yleensä halpisvalmistajat maalaavat nämä kötöstykset tyylikkään mustaksi ettei sitä huomaa niin helposti. Toisaalta, samassa hyllyssä oli myös kahdesta palasta koottu hieno yksilö. Eli valitse joku malli jonka pintakäsittelyn läpi näkyy puut.
Les Paulit tuntuivat tukevilta ja toimivilta, kaiken kaikkiaan ihan oikeilta soittimilta. Paikalla oli rämpyttelemässä myös pari vanhempaa (ja osaavampaa, minähän olen lähes kädetön) soittoniekkaa jotka taivastelivat Lespojen toimivuutta.
Metalliosien materiaaleista ja kestävyydestä ei sitten voi sanoa mitään. Semmoinen pitäisi ensin ostaa ja soittaa nauhat puhki ja katsoa allakasta montako vuotta meni. Saattaa olla että yllättävän vähän, saattaa olla että kestää kunnolla.
Ja miksi minä en ostanut sitä J&D:n stratoa: Se oli muuten hieno ja käteen sopiva mutta kaulassa oli heti liitoksen jälkeen kunnon niksaus jonka korjaaminen säätämällä tuskin onnistuisi. Päätin jättää sen seuraavan ostajan harmiksi.
Ja halpisten mikit ovat yleensä halpisten mikkejä. J&D:tä en ole kokeillut kunnon vahvistimella mutta veikkaisin että mikkipäivitys saisi sillekin ihmeitä aikaan.
Eli: pääasiassa hienoja soittimia joissa edullinen hinta näkyy säästeliäinä valmistustekniikoina. Valmistusvirheitä voi löytyä. Valitse yksilö tarkkaan, onnistunut kappale on todellinen helmi ja minun näppituntumani mukaan susia on vähän keskimääräistä enemmän.
Huom! Tämä on harrastajan mielipide eikä absoluuttinen totuus.