Tälläinen on minun tarinani: Pääsin peruskoulun kymppiluokalta 1995 pois. Ammattikoulun aloitin 1996ja valmistuin ammattiini keväällä 1999.Sain työpaikan 1999vuoden sykyllä ryhmäperhe päiväkodista sain päiväkoti avustajan paikan. Työpaikka oli suojatyöpaikka. Aloin tekemään suojatyötöä.Minulla on perinnöllisiä psyykkisiä ongelmia sairatan perityvää masennusta ja minulla on vaikeita masennus kausia aika ajjoin. Työt jouduin lopettamaan kokonaan syksyllä 2004 kerkesin olemaan suojatyössä ja avotyössä 5vuotta. Nyt sitten siihen asiaan. Minä tunsin olevani työpaikka kiusattu vaikka tein keittö apulaisen työtä keittäjän apuna olin. Kun keittäjältä loppui 2vuoden työsopimus niin jäin keittiöön työhön yksin. Tein 4 tunnin mittaista työpäivää. Se oli minulle rankkaa aikaa kun olin masentunut. Mitään lomaa en koskaan saanut kun tein vain 4 tuntista työpäivää. Koko keittiö oli minun vastuulla. Ruokien jakaminen ,astioden pesu , keittön siivous astiapesukoneen käyttö, Ruoka tuli suureta talouskeittiöstä ruokaa ei minun tarvinut laittaa. Minun tehtäviin kuului myös avustaa lapsia kun he tulivat ulkoa tarkistaa onko vaatteissa hiekkkaa ja minun piti kurahousu aikaan laittaa lasten kurahousuja kuivauskaappiin.Kun minulla oli masennus niin kaikki asiat kaatuivat minun päälle. Muu henkilökunta pompotteli minua. Jos minä unohdin jonkun kattilna tiskaamatta niin sain siitä kauheat huudot.Tein vain 4 tuntia päivässä työtä joten en ehtinyt siinä ajassa hoitaa kaikkea työ tehtäviä oikein kunnolla ja joskus minulta unohtui kattila pesemättä!!!Kun kattila jäi pesemättä niin seuraavana päivänä minä sain huudot. Minä nieleskelin kaikki ja itkin melkein ja pesin kattilan laitoin sen kiltisti kuivauskaappiin.Tein myös sellaisia juttuja työpaikkalani että olin apuna viikkosiivouksessa pyyhin pölyt kun muut tädit siivosivat minulle jäi pölyjen pyykiminen. Oli päiviä myös milloin minä sain olla ulkona aamupäivä ulkoilun aikana. Sillon aamupäivä ulkoilun aikana jouduin joskus kiikuttamaan kiikussa istuvia lapsia vaikka millään en olisi heille jaksanut vauhtia antamaan mennä. Väkipakolla senkin tein.Helppo ammatti ei tämä päiväkoti avustajan ammatti ei ole mielnterveyskuntoutujalle. Minä kävin ammattikoulun keskuspuiston ammattiopistolla helsingissä.Eli mielenterveyskuntoutujille suunnatussa ammattikoulussa.Sitten keväällä 2004 masennukseni alkoi paheta. Minulla oli silloin viiden viikon kesäloma. Jouduin syksyllä 2004 vaihtamaan työpaikkaa esikoulu ryhmmään. Perhepäiväkoti toiminta lopetti toiminnasa joten minut siirrettiin esikoulu ryhmään. Esikoulu ryhmässä minulle annettiin paljon eri työ tehtäviä ja niitä oli niin paljon että koin työni todella uuvuttavaksi. Jouduin tekemään raskasta siivous työtä. Joudun peleilemaan esikoululasiten kanssa eri pelejä,jouduin olemaan ruokapöydän kattauksessa apuna ja joudun tarjoilemaan esikoululaisille maitoa tai vettä ruokatunnilla,eteisn lattian harjaus kuului minulle,pöytien ja tuolien pyyhkimnen , kun omat esikoulu ryhmäläiset pääsi kotiin niin minä jouduin toiseen ryhmään siksiaikaa kun minun työ aikani loppui. Työ aikani oli klo: 10,00-14,00 . Omat ryhmäläiseni aloitti päivän klo: 8,30ja lopetti klo: 12,30.joten loppuajan olinkin sitten kokopäivä ryhmässä.Minä aloin syksyllä 2004 itkemään työpaikallani joten työnantajani sanoi minulle että minun olisi paras käydä mielenterveystoimistossa hakemassa sairaslomaa. Olenkin ollut työttömänä sitten 2004 syksystä lähtien avohoidossa olen nykyään klubitalolla vietän aikaani. Minulla on hyvä harrastus klubitalo ja liikunta. Uutta työpaikkaa tuskin enää saan avoimilta työmarkkinoilta.Mutta minulla on työkyvyttömyys eläke ja jotenkin pärjäilen. Sellaisia kokemuksia minulla on työn teosta.
Mielenterveys kuntoutujan tarina
resnev
2701
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Tarinasi perusteella vaikuttaisi, että et ole oikein löytänyt 'paikkaasi' tässä elämässä. Siis niitä asioita, joista pidät ja joita haluaisit tehdä työksesi. Tarinasi voisi olla kenen hyvänsä ihmisen tarina, joka joutuu tekemään sellaista työtä jota hän ei koe haastavana tai josta hän ei pidä (toisinsanoen on väärällä alalla).
Moni nuori ei tiedä vielä koulujen lopussa, mikä hänestä pitäisi tulla isona. Kun sitten valitsee alansa väärin, tulee tämänkaltaisia tarinoita.
Jos ja kun olet sairaseläkkeellä, niin viimeistään nyt kannattaisi keskittyä niihin asioihin, jotka koet tärkeiksi ja miellyttäviksi - ja joista pidät. Uskoisin että sitä kautta voisi löytyä tie ulos masennuksestakin. Olsikohan sinun mahdollista opiskella jokin uusi, kiinnostava ammatti?
kovin oli rikkonainen sinun työnkuvasi, eihän niitä tehtäviä varmaankaan ole urakaksi tarkoitettu. kokeile vaikka puutarha-alaa se rauhoittaa ja on monipuolista ja siinä näkee oman työnjäljen. itselläni on ollut myös masennusta ja tästä ammatista löysin itselleni sopivan ja masennuskin on pysynyt pitkiä aikoja poissa. voimia sinulle