Siis voiko todella työttömyydestä tulla itseaiheutettu tapa. Pitkäaikais työttömänä olen itsestäni huomannut outoja piirteitä, kuten selityksiä miksi juuri tuo työ ei käy minulle.
Päivittäin selaan työpaikka ilmoituksia ja joskus siellä onkin mielenkiintoinen paikka avoinna, mutta sitten alkaa se puntaroiminen työn eduista ja haitoista. Jaksanko, pystynkö taikka osaanko minä, uskallanko kohdata uudet työkaverit, mitä jos minua ei hyväksytäkkään heidän joukkoonsa.
Miksi pelonsekainen tunne valtaa mielen jos yrittää muuttaa elämäntilannettaan, olenko sosiaalisesti erkaantumassa yhteiskunnasta, vaikka juttelen kavereitteni kanssa ja käyn vierailuilla. Mitä minä haluan, haluanko olla koko loppuikäni suojassa omassa kodissa enkä pistää nenääni aamuisin ulos, vai voisinko kuitenkin muuttaa elämäntilannetta.
Kirjoitukseni ei tarkoita sitä että antaisitte minulle vinkkejä työnhakuun, vaan yleisesti pohdittavaksi, sillä uskon että muillakin on samanlaisia ajatuksia.
Elämäntapana työttömyys?
47
2833
Vastaukset
itse olin työttömänä,tuli jonkin ajan päästä sellainen erakon olo...
Kun on työelämästä jonkin aikaa pois,kyllähän se vaikuttaa valtavasti,vaikka olisi muuten sitä sosiaalista elämää.
Aika nopeasti sitten töihin lähdettäessä pääsee kiinni siihen rytmiin.Täytyy olla vain uskallusta irrottautua siitä kotona olosta..
Minäkin meinasin kieltäytyä nykyisestä työpaikasta ja selittelin, miten en osaa,ja keksin vaikka minkälaista syytä,miksen ole pätevä tähän hommaan, mutta onneksi kuitenkin otin tämän työn rohkeasti vastaan enkä luopuis enää...:)- animattiN
työn hakemista rajoittaa paljon oma terveys, silloin on pakko puntaroida se työssä jaksaminen. Kouluja käymättömänä kun ei joka työhön pääse. Tarkoitan tällä sitä että ei ole mahdollista saada esimerkiksi kevyitä toimisto töitä. No niin siinä tuli taas selittelyä. :))
animattiN kirjoitti:
työn hakemista rajoittaa paljon oma terveys, silloin on pakko puntaroida se työssä jaksaminen. Kouluja käymättömänä kun ei joka työhön pääse. Tarkoitan tällä sitä että ei ole mahdollista saada esimerkiksi kevyitä toimisto töitä. No niin siinä tuli taas selittelyä. :))
nykyaikana mennyt sellaiseksi,ettei enää pelkkä kokemus työstä riitä,vaan vaaditaan aina ne koulut....
Se olis hyvää tuuria,jos sattuis löytymään sellainen työpaikka, esimerkiks sitä toimistotyötä,johon ei niin tiukkoja pääsyvaatimuksia ole...
Toivottavasti sinua onnistaa...:)- ex-koltis
...Minäkin meinasin kieltäytyä nykyisestä työpaikasta ja selittelin, miten en osaa,ja keksin vaikka minkälaista syytä,miksen ole pätevä tähän hommaan, mutta onneksi kuitenkin otin tämän työn rohkeasti vastaan enkä luopuis enää...:)
Täytyy onnitella työnantajaasi, että sai viimein houkuteltua sinut töihin. - animattiN
ex-koltis kirjoitti:
...Minäkin meinasin kieltäytyä nykyisestä työpaikasta ja selittelin, miten en osaa,ja keksin vaikka minkälaista syytä,miksen ole pätevä tähän hommaan, mutta onneksi kuitenkin otin tämän työn rohkeasti vastaan enkä luopuis enää...:)
Täytyy onnitella työnantajaasi, että sai viimein houkuteltua sinut töihin.kysymyksessä kuitenkin ollut selittelyä itselleen eikä työnantajalle.
ex-koltis kirjoitti:
...Minäkin meinasin kieltäytyä nykyisestä työpaikasta ja selittelin, miten en osaa,ja keksin vaikka minkälaista syytä,miksen ole pätevä tähän hommaan, mutta onneksi kuitenkin otin tämän työn rohkeasti vastaan enkä luopuis enää...:)
Täytyy onnitella työnantajaasi, että sai viimein houkuteltua sinut töihin.vähän selittää...:)
Tämä työpaikka tarjottiin samasta paikasta,missä mies on töissä.Osa ihmisistä tässä työpaikassa ovat miehen ja minunkin vanhoja ystäviä,joten sen vuoksi se meni sellaiseksi touhuksi..:)
Eipä jossain muussa paikassa voisi alkaa inttämään,tai tulis karenssipäivät ja äkkiä....- animattiN
mii-su kirjoitti:
vähän selittää...:)
Tämä työpaikka tarjottiin samasta paikasta,missä mies on töissä.Osa ihmisistä tässä työpaikassa ovat miehen ja minunkin vanhoja ystäviä,joten sen vuoksi se meni sellaiseksi touhuksi..:)
Eipä jossain muussa paikassa voisi alkaa inttämään,tai tulis karenssipäivät ja äkkiä....minä luulin että selittelit itsellesi, no mutta hyvä kun sait sen duunin.
animattiN kirjoitti:
minä luulin että selittelit itsellesi, no mutta hyvä kun sait sen duunin.
minä kävin mutapainia itsenikin kanssa yötäpäivää....Sen verran kauan ehdin olla lasten kanssa kotona...:)
- animattiN
mii-su kirjoitti:
minä kävin mutapainia itsenikin kanssa yötäpäivää....Sen verran kauan ehdin olla lasten kanssa kotona...:)
tuli kymmenen vuotta täyteen minulla, mitä nyt joitakin kuukausia kestäviä sijaisuuksia ja kursseja, mistä ei periaatteessa ollut mitään hyötyä. Siksi varmaan tuntuukin niin mukavalta olla mieluummin kotona.
animattiN kirjoitti:
tuli kymmenen vuotta täyteen minulla, mitä nyt joitakin kuukausia kestäviä sijaisuuksia ja kursseja, mistä ei periaatteessa ollut mitään hyötyä. Siksi varmaan tuntuukin niin mukavalta olla mieluummin kotona.
olin melkein kymmenen vuotta.Yksi ainut kurssi oli välissä...
Sattui nuo pojat syntymään sellaisella aikavälillä,että siihen minä sitten jämähdin..:)- animattiN
mii-su kirjoitti:
olin melkein kymmenen vuotta.Yksi ainut kurssi oli välissä...
Sattui nuo pojat syntymään sellaisella aikavälillä,että siihen minä sitten jämähdin..:)sentään oli kuitenkin kotona hommia ja sehän on hyväksyttävää silloin olla kotona. Miksiköhän naisen työttömyyttä katsotaan hyväksi silloin jos on lapsia hoidettavana, mutta auta armias jos ei olekkaan enään, tai ei ole koskaan ollutkaan.
animattiN kirjoitti:
sentään oli kuitenkin kotona hommia ja sehän on hyväksyttävää silloin olla kotona. Miksiköhän naisen työttömyyttä katsotaan hyväksi silloin jos on lapsia hoidettavana, mutta auta armias jos ei olekkaan enään, tai ei ole koskaan ollutkaan.
Minusta taas miehen työttömyyttä katsotaan vähän kierommin...
Toisaalta,jos sitä työtä ei jostain syystä löydy,ei se ole työttömän vika!Sellaiset omasta tahdostaan lorvivat ovat asia erikseen.Noita pummeja,jotka nostavat työttömyyskorvauksia, jotta pääsevät taas kavereiden kanssa viinakauppaan,heitä voi jo moittia...- animattiN
mii-su kirjoitti:
Minusta taas miehen työttömyyttä katsotaan vähän kierommin...
Toisaalta,jos sitä työtä ei jostain syystä löydy,ei se ole työttömän vika!Sellaiset omasta tahdostaan lorvivat ovat asia erikseen.Noita pummeja,jotka nostavat työttömyyskorvauksia, jotta pääsevät taas kavereiden kanssa viinakauppaan,heitä voi jo moittia...Mitä jos he ovat antaneet periksi ja ajautuneet tilanteeseensa. Emmehän voi tietää mitä heille on tapahtunut elämänsä aikana. Onko meillä oikeutta syytellä heitäkään tilanteestaan mistä emme tiedä mitään.
- Vai onko vapaa työ,
mii-su kirjoitti:
olin melkein kymmenen vuotta.Yksi ainut kurssi oli välissä...
Sattui nuo pojat syntymään sellaisella aikavälillä,että siihen minä sitten jämähdin..:)kun ehdit kirjoittaa täällä melkein ihan milloin vaan?
Siis tämä tarkoitettu mii-sulle, ja ei millään pahalla animattiN kirjoitti:
Mitä jos he ovat antaneet periksi ja ajautuneet tilanteeseensa. Emmehän voi tietää mitä heille on tapahtunut elämänsä aikana. Onko meillä oikeutta syytellä heitäkään tilanteestaan mistä emme tiedä mitään.
ei kenenkään elämän tilannetta tiedä,eikä syitäkään,mutta eihän tuo ryyppääminen auta asiaa...
Vai onko vapaa työ, kirjoitti:
kun ehdit kirjoittaa täällä melkein ihan milloin vaan?
Siis tämä tarkoitettu mii-sulle, ja ei millään pahallakirjoittele täällä ihan milloin vain....Tänään ehdin koneella käydä aamupäivällä,kun olin sairaan lapsen kanssa kotona...
Mutta, en kait minä ole selitys velvollinen kenellekkään siitä,milloin käyn koneella....töissäkin käyn ja kotona teen kaiken,joten mitäs siitä...
Ja tämäkään ei millään pahalla...:)- Emma_
animattiN kirjoitti:
työn hakemista rajoittaa paljon oma terveys, silloin on pakko puntaroida se työssä jaksaminen. Kouluja käymättömänä kun ei joka työhön pääse. Tarkoitan tällä sitä että ei ole mahdollista saada esimerkiksi kevyitä toimisto töitä. No niin siinä tuli taas selittelyä. :))
ajatella jotain oppisopimuskoulutusta? Se sopisi mielestäni sinulle hyvin? Tai sitten joku työharjoittelupaikka jonka kautta sitten pääsisit siihen työhön. Ota selvää työkkäristä. Ja onhan niitä toimistoalan työllisyyskurssejakin.
- yhtä tuttua
läheltä seuraillut, nyt on ollut ilman työtä vuoden ja tuntuu olevan aina vain vaikeampaa yrittää palata takaisin työelämään. Tässäkään tapauksessa ei ole siitä kiinni etteikö työpaikkaa olisi, ei vikaa ole kuulemma työn laadussa, ei työkavereissa, ei työmatkoissa, jostakin vain tuntuu tulevan sellainen lama ettei uskalla yrittää ollenkaan. Kannustettu tässä ollaan kovasti, mutta saa nähdä löytyykö lopulta sitä uskallusta. Toivottavasti.
- animattiN
että uskallusta löytyy varsinkin kun on vasta vuoden ollut työttömänä, vai onko hän kovinkin nuori.
- työvuotta
animattiN kirjoitti:
että uskallusta löytyy varsinkin kun on vasta vuoden ollut työttömänä, vai onko hän kovinkin nuori.
olisi vielä edessä eli noin puolet työurasta. Liian nuori jättäytymään kotiin, ainakin useimpien mielestä.
- merliNi
kynnys lähteä työelämään kasvaa sitä mukaa mitä kauemmin on poissa työelämästä.
Jotenkin kuvittelisin, että ihmisen arvostus ja luottamus itseään kohtaan murenee, jos syrjäytyy.Työttömyyskin on lyhytkestoisenakin syrjäytymistä.Vika ei ole ihmisessä, vaan ne ajatukset ja tunteet jotka saavat vallan.Työnteossa on myös vastuuta ja sekin voi pelottaa.
Eräs pienten lasten äiti, lapsia 3 ja syntyneet reilun vuoden välein, kertoi miten aika meni kotia ja lapsia hoitaessa.Mies hoiti kauppareissut töistä tullessan.Äidin omat menot jäivät ja lopulta hänestä tuntui ettei halunnutkaan lähteä mihinkään, vaikka mieli teki.
Ihminen pelkää aina uusia tilanteita, elämäntapojen muuttaminen on yksi niistä.Se on kuin heittäytyä kiikkerällä veneellä kuohuvaan virtaan ja jättää turvallinen maankamara jalkojen alta pois.
Peloissa ei ole mitään pahaa, yhtälailla pelkoa tarvitaan kuin rohkeuttakin.
Rohkeaa on myöntää pelkäävänsä.
Hmm..ihminen voi kulkea samaa viivasuoraa polkua auringonnoususta laskuun.Hieman rohkeutta ja luottamusta astua polulta syrjään ja nähdä mitä piilee polun vieressä olevilla niityillä ja metsissä:)- animattiN
oleva lapsen äiti on samassa tilanteessa kuin minä, ukko ketale käy mielellään kaupassa ja minä olen vain himassa, teen ruokaa ja siivoan.
Hitsi taidankin alkaa itse menemään sinne kauppaan että näkisin uusia kasvoja.
- norMix evk
pidempään olleillakin kynnys yrittää hakea uutta työpaikkaa kasvaa, vaikka kuinka mielenkiintoinen työpaikkailmoitus tulisi vastaan. Sitä miettii, että palkataanko enää tämän ikäistä, riittääkö pätevyys, sopeutuuko uusiin ympyröihin.... Tosiasiallisesti aito kiinnostus haettavaa työtä kohtaan riittää, loppu selviää kyllä.
- animattiN
tuokin on yksi kynnys vaikka töissä olisikin. Sitä varmaan miettii että mitäs jos uusi firma ei olekkaan tyytyväinen ja saakin potkut. Siinä sitten kellut velkonesi ja laskujesi kanssa.
Pelkkä kiinnostus ei taida enään riittää kenellekkään työnantajalle, pitää olla jos jonkinmoista kokemusta ja näyttöä, varsinkin jos olet iäkkäämpi hakija. Voin toki olla väärässäkin. - norMix evk
animattiN kirjoitti:
tuokin on yksi kynnys vaikka töissä olisikin. Sitä varmaan miettii että mitäs jos uusi firma ei olekkaan tyytyväinen ja saakin potkut. Siinä sitten kellut velkonesi ja laskujesi kanssa.
Pelkkä kiinnostus ei taida enään riittää kenellekkään työnantajalle, pitää olla jos jonkinmoista kokemusta ja näyttöä, varsinkin jos olet iäkkäämpi hakija. Voin toki olla väärässäkin.Tarkoitin, että jos on aidosti kiinnostunut niin kannattaa hakea. On työnantajan asia arvioida pätevyys ja sopivuus. Usein ilmoituksissa esitetään pitkä litania vaatimuksia, joista usein ollaan valmiita tinkimään hakijan ollessa muuten kiinnostava.
Toisaalta elämässä joutuu ottamaan tiettyjä riskejä, jos jotain haluaa saavuttaa. Uusi työpaikka saattaa sitten osottautua myöteiseksi tai kielteiseksi pettymykseksi. Jälkimmäisessä tapauksessa on usein mahdollisuus palata entiseen työpaikkaansa (tiedän useita tapauksia), jos ei ole sinne siltojaan polttanut. Ainakin on yhtä kokemusta rikkaampi.
- SikurLiina
"Työ tekijänsä neuvoo". Tiedä pitääkö enää paikkaansa. Itse kun olen ollut oman ammatin harjoittaja kohta jo ikuisuuden, niin tuskin osaisin enää toisen töihin mennäkään.
Jossain vaiheessa olin sapaatti vapaalla, mutta ihan tekemättömänä en silloinkaan osannut olla.
Muistaakseni en ole työvoimatoimistosta työpaikkaa saanut. Ammatini ovat olleet sellaisia, että töitä tarjottiin.
Jotkut ystävät ovat kyllä kertoneet työttömyyskauden jälkeen töihin paluun olleen vähäsen vaikeetakin. Monet ammatit saattavat muuttua vähässäkin ajassa ja uusiin tapoihin" joutuu kouluuttautumaan uudelleen, jos mieli selvitä.
Uskoakseni aikuiskouluutusta on saatavilla sen setsemää sorttia, joten luulisi sieltä jotain irtoavan.
Rohkeutta nyt kuitenkin yrityksellesi, olkootpa valintasi sitten mikä tahansa.- animattiN
kautta en ole koskaan saanut töitä,jokainen työpaikka on tullut oman aktiivisuuden kautta ja lehdistä hakemalla. Saman olen kuullut muiltakin jotka ovat olleet työttöminä. Nyt voidaankin kysyä että mihin työkkäriä yleensä tarvitaan.
Kursseja kyllä osataan ehdotella ja siellä työkkärissä ravaamista jos jonkun asiantuntijan juttusilla.
Tuo "Työ tekijäänsä opettaa" ainakin minulla pitää paikkansa, koska olen ns. tehdastyöntekijä ja niitä ei opi muutoin kuin paikan päällä.
..voi tietysti olla mikä tahansa, ja kun siihen on sopeutunut niin muutos on aina vaikeaa.
Ihminen on selityksien mestari silloin kun edessä on muutos elämäntilanteeseen, vaikkakin se olisi kuinkakin järkevä muutos tilanteeseen. Kun firmoista potkitaan jengiä kilometritehtaalle niin jokainen keksii sata syytä miksi juuri häntä ei pitäisi potkia pellolle, ja kun avioliitto on peruuttamattomasti kuralla niin taas löytyy sata syytä miksi sitä pitää vielä jatkaa..kunnes kuhmuja on riittävästi.
Sinulla on ehtinyt vierähtää jo tovi kotosalla, sanoisin että aloita työnhaku etsimällä sellainen työ jossa varmasti selviät, vuosi-pari siinä ja sitten katselet sen "oikean duunin" kun olet päässyt taas kiinni kunnolla työelämään.- animattiN
tai pari jossain työssä olisi kiva, ennen kuin hakisi sitä mieleistään työtä, mutta niinkuin sanoin aloituksessa, en hae neuvoja omaan työllistymiseeni vaan asian pohdiskelua että miksi sen työn hakeminen on niin vaikeaa pitkän ajan kuluessa. Myöskin kerroin terveyteni asettavan rajoitteita työn vastaan otettavuudelle. Tuntuu turhauttavalta lukea mielenkiintoisista töistä kun ei pystykkään sitten siihen hommaan.
animattiN kirjoitti:
tai pari jossain työssä olisi kiva, ennen kuin hakisi sitä mieleistään työtä, mutta niinkuin sanoin aloituksessa, en hae neuvoja omaan työllistymiseeni vaan asian pohdiskelua että miksi sen työn hakeminen on niin vaikeaa pitkän ajan kuluessa. Myöskin kerroin terveyteni asettavan rajoitteita työn vastaan otettavuudelle. Tuntuu turhauttavalta lukea mielenkiintoisista töistä kun ei pystykkään sitten siihen hommaan.
..tuosta avauksestasi, peräänkuulutat keskustelua siitä miksi ihminen ei sitten työllisty pitkän työttömyyden jälkeen...mielestäni jo sanoinkin että se on tuo muutos joka pelottaa aina ihmistä..kuten sinuakin näemmä, pelkäät ettet pärjää työssä ja pomo pettyessään antaa sinulle potkut heti alkuunsa. Näin olin lukevinani rivien välistä muista viesteistäsi.
Siispä olisiko se perimmäinen syy se että luottamus omaan itseensä ja kykyihinsä laskee hyvinkin nopeasti kun työttömyysjakso pitenee?
Terveys on varmaan yksi yleinen syy minkä taakse on helppo mennä jos ei jotakin halua, totuus on kuitenkin se että sillä terveydellä ei monesti ole mitään tekemistä sen suhteen pärjääkö työssä vai ei, kehnollakin terveydellä vielä tekee työtä siinä kuin joku himokuntoilijakin.- animattiN
Kadunmies kirjoitti:
..tuosta avauksestasi, peräänkuulutat keskustelua siitä miksi ihminen ei sitten työllisty pitkän työttömyyden jälkeen...mielestäni jo sanoinkin että se on tuo muutos joka pelottaa aina ihmistä..kuten sinuakin näemmä, pelkäät ettet pärjää työssä ja pomo pettyessään antaa sinulle potkut heti alkuunsa. Näin olin lukevinani rivien välistä muista viesteistäsi.
Siispä olisiko se perimmäinen syy se että luottamus omaan itseensä ja kykyihinsä laskee hyvinkin nopeasti kun työttömyysjakso pitenee?
Terveys on varmaan yksi yleinen syy minkä taakse on helppo mennä jos ei jotakin halua, totuus on kuitenkin se että sillä terveydellä ei monesti ole mitään tekemistä sen suhteen pärjääkö työssä vai ei, kehnollakin terveydellä vielä tekee työtä siinä kuin joku himokuntoilijakin.Terveydellä on suurikin osa työllistymiseen. Miksi takerrut nimen omaan minun työllistymiseeni vaikka peräänkuulutan yleisesti olevaa asiaa. En ole puhunut että minä saisin potkut työssä ollessani vaan että huolitaanko edes töihin jos en täytä kriteereitä jo haastattelutilanteessa taikka silloin kun luen työpaikkailmoituksesta.
Kannattaako hakea sellaiseen duuniin missä tietää ettei esim. kunto kestä.
Vai ei ole mielestäsi terveydellä mitään tekemistä työn kannalta, mene siivoojaksi jos jalkasi ei toimi etkä voi seistä ja kävellä kahdeksaa tuntia päivässä. Jos ihmisellä on jokin lääkitys minkä sivuoireita ovat jalkojen voimattomuus niin olenko minä syyllinen siihen.
Kerrattokoon sinulle vielä se että useista pyynnöistä huolimatta lääkäri ei suostu muuttamaan lääkitystäni, jotta saisin sivuoireita vähennettyä.
Aloituksessani hainkin vain keskustelua siitä että miksi ihmismieli voi muuttua ajan kanssa jos ei ole työ elämässä. animattiN kirjoitti:
Terveydellä on suurikin osa työllistymiseen. Miksi takerrut nimen omaan minun työllistymiseeni vaikka peräänkuulutan yleisesti olevaa asiaa. En ole puhunut että minä saisin potkut työssä ollessani vaan että huolitaanko edes töihin jos en täytä kriteereitä jo haastattelutilanteessa taikka silloin kun luen työpaikkailmoituksesta.
Kannattaako hakea sellaiseen duuniin missä tietää ettei esim. kunto kestä.
Vai ei ole mielestäsi terveydellä mitään tekemistä työn kannalta, mene siivoojaksi jos jalkasi ei toimi etkä voi seistä ja kävellä kahdeksaa tuntia päivässä. Jos ihmisellä on jokin lääkitys minkä sivuoireita ovat jalkojen voimattomuus niin olenko minä syyllinen siihen.
Kerrattokoon sinulle vielä se että useista pyynnöistä huolimatta lääkäri ei suostu muuttamaan lääkitystäni, jotta saisin sivuoireita vähennettyä.
Aloituksessani hainkin vain keskustelua siitä että miksi ihmismieli voi muuttua ajan kanssa jos ei ole työ elämässä....väärässä, mutta minulle riittääkin että olen joskus oikeassakin.
On totta että siivoja tarvitsee melkoisen toimivat jalat, myös moni muu työtehtävä niitä vaatii. Työ ja terveys pitää toki sovittaa yhteen mutta tarkoitin sitä ettei pelkästään terveydentilaan vetoaminen ole mielekästä, koska aina löytyy työ jota huonollakin terveydellä voi tehdä!
Monissa yrityksissä on todella huutava pula työntekijöistä, mielestäni haluava aina löytää paikan jossa pääsee esittämään kykynsä, ehkäpä sinukin kohdallasi on kyse siitä että vielä et ole tarpeeksi asiaan kypsytellyt itseäsi että olisit valmis sanomaan: Tahdon!- animattiN
Kadunmies kirjoitti:
...väärässä, mutta minulle riittääkin että olen joskus oikeassakin.
On totta että siivoja tarvitsee melkoisen toimivat jalat, myös moni muu työtehtävä niitä vaatii. Työ ja terveys pitää toki sovittaa yhteen mutta tarkoitin sitä ettei pelkästään terveydentilaan vetoaminen ole mielekästä, koska aina löytyy työ jota huonollakin terveydellä voi tehdä!
Monissa yrityksissä on todella huutava pula työntekijöistä, mielestäni haluava aina löytää paikan jossa pääsee esittämään kykynsä, ehkäpä sinukin kohdallasi on kyse siitä että vielä et ole tarpeeksi asiaan kypsytellyt itseäsi että olisit valmis sanomaan: Tahdon!kerro mihin työhön minä voisin mennä. Et tunne minua etkä tiedä taustaani. Joten odotan mielenkiinnolla mitä työtä ehdottaisit minulle.
Kovasti olet tietävänäsi että kaikille löytyy töitä riippumatta mistään muista tekijöistä, jotka voivat olla esteenä.
Edelleenkin toistan että en ollut hakemassa kenenkään neuvoja työn haussa. animattiN kirjoitti:
kerro mihin työhön minä voisin mennä. Et tunne minua etkä tiedä taustaani. Joten odotan mielenkiinnolla mitä työtä ehdottaisit minulle.
Kovasti olet tietävänäsi että kaikille löytyy töitä riippumatta mistään muista tekijöistä, jotka voivat olla esteenä.
Edelleenkin toistan että en ollut hakemassa kenenkään neuvoja työn haussa...tuntematta tilannettasi on mahdoton minun sanoa mihin kykenet.
Toistan kuitenkin väitteeni siitä että jokainen ihminen voi tehdä sellaista mitä kutsutaan työksi, toisilla se onnistuu omin voimin, toisilla siihen tarvitaan vaikkapa pyörätuoli avuksi jne.
Mikä estää sinua ryhtymästä vaikkapa "keskusneidiksi", työskentelisit vastaamalla puhelimeen ja tietokone olisi sinulla työvälineenä jolla puhelut löytäisi perille..
Etätyötä on tarjolla myös nykyään aika paljon, silloin ei tarvitse liikuntakykyä olla edes sen vertaa että kotoaan lähtisi työmaalle.. Mahdollisuuksia elämässä on liki rajattomasti, esteenä on vain ne muurit joita itse rakentelemme niiden eteen.- animattiN
Kadunmies kirjoitti:
..tuntematta tilannettasi on mahdoton minun sanoa mihin kykenet.
Toistan kuitenkin väitteeni siitä että jokainen ihminen voi tehdä sellaista mitä kutsutaan työksi, toisilla se onnistuu omin voimin, toisilla siihen tarvitaan vaikkapa pyörätuoli avuksi jne.
Mikä estää sinua ryhtymästä vaikkapa "keskusneidiksi", työskentelisit vastaamalla puhelimeen ja tietokone olisi sinulla työvälineenä jolla puhelut löytäisi perille..
Etätyötä on tarjolla myös nykyään aika paljon, silloin ei tarvitse liikuntakykyä olla edes sen vertaa että kotoaan lähtisi työmaalle.. Mahdollisuuksia elämässä on liki rajattomasti, esteenä on vain ne muurit joita itse rakentelemme niiden eteen.olevan helppoa ehdotella jos mitäkin työtä työttömälle ja sanoa että itsestä on kiinni jos ei ota vastaan.
Kerro minulle mihin pääsee kielitaidoton "keskusneidiksi" niin haen heti paikkaa. Samaten mitä etätyötä ajattelit taikka tarkoitit. Jos meinasit tietokoneella käytävää etätyötä, unohda se.
Olen aikoinaan nähnyt erään naisen tekevän kotonaan kokoonpano töitä, mutta en itse ole nähnyt missään enään tarjottavan niitä. Siinä olisi eräs työ mikä sopisi kotona olevalle ja mitä hakisin oitis. - yopollo
Kadunmies kirjoitti:
..tuntematta tilannettasi on mahdoton minun sanoa mihin kykenet.
Toistan kuitenkin väitteeni siitä että jokainen ihminen voi tehdä sellaista mitä kutsutaan työksi, toisilla se onnistuu omin voimin, toisilla siihen tarvitaan vaikkapa pyörätuoli avuksi jne.
Mikä estää sinua ryhtymästä vaikkapa "keskusneidiksi", työskentelisit vastaamalla puhelimeen ja tietokone olisi sinulla työvälineenä jolla puhelut löytäisi perille..
Etätyötä on tarjolla myös nykyään aika paljon, silloin ei tarvitse liikuntakykyä olla edes sen vertaa että kotoaan lähtisi työmaalle.. Mahdollisuuksia elämässä on liki rajattomasti, esteenä on vain ne muurit joita itse rakentelemme niiden eteen.noihin Call Center -hommiin ja ehdota sitten niitä. Ei se mene ehdottamallasi tavalla, ja nimenomaan tuon tyyppisiä tehtäviä on firmoissa karsittu, keskitetty ja ulkoistettu viimeiset vuosikymmenet.
Jos todella haluaa töitä tehdä, yrittäjyys on pitkälti ainoa vaihtoehto jos et ole juuri sellainen mitä head hunterit etsivät. Näkeehän tuon siitäkin että esimerkiksi pienistä ruokapaikoista suuri osa on ulkomaalaisten hallussa, heitähän ei täällä töihin oteta vaikka kukaan ei rasistiksi ilmoittaudukaan. Tosin yrittäjyydellä, ainakaan ilman erikoisosaamista, ei kannata haaveilla rikastuvansa. Töitä kyllä riittää.
Tuo etätyömyytti tuntuu elävän sitkeästi. Käytännössä toimii jos olet vaikka menestyskirjailija, mutta ei muuten. jostakin syystä keksitään aina jotakin hiton pakollisia naamannäyttäjäisiä joihin pitää sitten vähän väliä ravata puolen Suomen läpi ja jopa ulkomaille.
- hurlumi
...kiitos sinulle pohdintaa aikaansaavasta ja vilpittömästä aloituksesta. Itse en ole koskaan ollut päivääkään työttömänä, mutta uskoisin saaneeni jotain lähtökohtaa veljeni tilanteesta, joka sinun tavoin on ollut vuosikymmenen työttömänä. Kynnys lähteä töihin nousee varmasti juuri sen myötä, osaako/kykeneekö enää toimimaan työmaailmassa nykyisten vaatimusten kanssa. Uskallusta ja rohkeutta vaatii myöskin työelämän vaatimusten kasvun lisäksi sopeutuminen uudelleen työkavereihin, vuorokausirytmin uudelleen rytmittäminen, vapaa-ajan huomattava väheneminen.
Syrjäytyminen luo minulle mielikuvan myös mielenterveysongelmista. Yhteiskunta arvottaa ihmiset hyvin pitkälle työn kautta; pitkäaikaistyöttömät nähdään hyvin usein myös valitettavasti työtävieroksuvina, alkoholisteina ja jopa yhteiskunnan elätteinä. Erakoituminen kotiin luokin ennen pitkää varmasti oravanpyörän, josta poislähteminen on yhä vaikeampaa. Ja jolloin ollaankin jo siinä pisteessä, että erakoitumisen tuloksena yhä lisääntyvää depressiota, jonka vuoksi ei todella pystykään töihin.
Tsemppiä kuitenkin sinulle; toivon että jaksat kiskaista itsesi syrjäytymisen oravanpyörästä ajoissa pois ja pääset/jaksat hakeutua takaisin työelämään. Menetettävää tuskin tulee pitkäaikaistyöttömyyden mukanaan tuomiin ongelmiin verrattuna. Sitä sisua ja uskallusta luulen sinulta kyllä löytyvän.- animattiN
valitettavaa että monille tulee masennusta ja jopa paniikkihäiriöitä työttömyyden mukana, mutta onhan niitä työssä käyvilläkin jos työpaikka on ahdistava. Itse en näitä sairasta.
Puhuit vuorokauden rytmittämisestä, no minulle se ei tuota ongelmaa aamulla aikaisin ylös ja illalla aikaisin nukkumaan, vaikka en töissä olekkaan.
Kiitos sanoistasi kirjoituksesi lopussa. :))
- norMix evk
jatkuvaan työntekoon? Alunperinhän sitä vaan käytiin metsällä, kalassa (mikä sekin on oikeastaan vapaa-ajanviettoa) tai hedelmiä keräämässä kun nälkä sattui olemaan. Muu aika sitten tehtiin jotain muuta tai vaan oleiltiin.
Kunnes sitten tuli joku Lutteri, joka onnistui iskostamaan ihmisten mieliin jatkuvan puurtamisen periaatteen. Kun sitten lopulta vatsa täyttäminen ei vaatinut täyttä työviikkoa, tulivat mainosmiehet kehiin kehitellen ihmisille mitä ihmeellisempiä näennäistarpeita. Näitten olemattomien krääsien ja palveluiden takia tässä sitten edelleenkin puurretaan niska limassa. Onko järkee vai ei? - Taikis
hamassa menneisyydessä oli mestari selittelemään miksei voi ottaa tuota tai tuota työtä vastaan... kaikkein hurjin selityksensä jonka antoi työvoimatoimistolle oli se, ettei julkista kulkuneuvoyhteyttä ole työpaikan ja asunnon välillä. Matkaa olisi ollut viisi kilomertiä :( Arvannette että karenssia pukkasi...
- norMix evk
viisas pääsee vähemmällä! Ei terve mies työtä kaipaa! :))
- Taikis
norMix evk kirjoitti:
viisas pääsee vähemmällä! Ei terve mies työtä kaipaa! :))
minusta kyllä tuntui tuolloin että hän oli ihan EVP...."elää vaimonsa palkalla" :))
Näin äkkipäätä en voi yhtyä tuohon ajatukseen viisaudesta ja hulluudesta :DD - norMix evk
Taikis kirjoitti:
minusta kyllä tuntui tuolloin että hän oli ihan EVP...."elää vaimonsa palkalla" :))
Näin äkkipäätä en voi yhtyä tuohon ajatukseen viisaudesta ja hulluudesta :DDjokanaisen toivemies? ;-))
PS Sori nyt Taikis, en nyt (taaskaan) ollut ihan tosissani. Tokihan töitten ja vastuiden pitäisi jakaantua suurinpiirtein tasan. - Taikis
norMix evk kirjoitti:
jokanaisen toivemies? ;-))
PS Sori nyt Taikis, en nyt (taaskaan) ollut ihan tosissani. Tokihan töitten ja vastuiden pitäisi jakaantua suurinpiirtein tasan.toiveiden täyttymys.....mutta asia on korjattu jo aikaa sitten, tuomarin puheilla. :DD
PS NorMix, en nyt (taaskaan) ottanut puheitasi tosissani...Sille en voi mitään että pidän tyylistäsi kirjoittaa, aina ja aina vaan. Saat hymyn huulilleni... ;)
- Pirre*
mitä kaemmin on työtön sitä epävarmemmaksi omista taidoistaan siinä tulee, ja siksi kai ne työkkäristä tyrkyttävätkin niitä aktivointikursseja - ja toisaalta hyvä niin.
Olin "työttömänä" reilut viisi vuotta, suoritin sinä aikana yhden uuden ammattitutkinnon, ja yhden työllisyyskurssina toteutetun ammatin - meinasin tulla hulluksi kotona - ja vaatimalla vaadin päästä kursseille.- animattiN
kursseille päässyt vasta kovan vaatimisien jälkeen ja painostamalla työkkärin ohjaajia vai miksi niitä sanoisi.
Kaikkein huvittavinta oli muutama vuosi sitten kun kävin erään kurssin ja motivaationi oli hyvä jatkaa sieltä eräälle työpajalle, mutta mitä sanoikaan työkkärintäti, ehei se sinulle käy koska se ei sivua hankkimaasi kurssiopetusta mitenkään.
Ajattelin silloin että eihän siitä olekkaan kysymys, vaan että pääsisin kodistani pois ja siihen työintoon kiinni.Siellä työpajassa ollessani olisin voinut sitten hakeutua töihin tai siis ainakin hakenut aktiivisemmin paikkoihin.
No kerran ei suostuttu hakemustani ottamaan vastaan niin ajattelin, että maataan kotona sitten.
- jpojo
Itse olen 33-v. ja olen ajatellut, että kyllä niitä töitä ehtii sitten myöhemminkin, että turha vielä tässä iässä alkaa itseään stressaamaan. Sitä paitsi olen opiskellut vuodesta 2001 lähtien, että ei tässä ole niin töihin ehtinytkään.
Ketjusta on poistettu 46 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Poliisi tutkii murhaa Paltamossa
Poliisi tutkii Kainuussa sijaitsevassa Paltamon kunnassa epäiltyä henkirikosta, joka on tapahtunut viime viikon perjanta384659Jos me voitais puhua
Jos me voitais puhua tästä, mä sanoisin, että se on vaan tunne ja se menee ohi. Sun ei tarvitse jännittää mua. Mä kyllä203195Jenna meni seksilakkoon
"Olen oppinut ja elän itse siinä uskossa, että feministiset arvot omaava mies on tosi marginaali. Todennäköisyys, että t2722376Jere, 23, ja Aliisa, 20, aloittavat aamunsa Subutexilla tai rauhoittavilla: "Vaikka mä käytän..."
Jere, 23, ja Aliisa, 20, ovat pariskunta, joka aloittaa aamunsa Subutexilla tai rauhoittavilla. Jere on ollut koko aikui532247- 1652079
Vain yksi elämä
Jonka haluaisin jakaa sinun kanssasi. Universumi heitti noppaa ja teki huonon pilan, antoi minun tavata sinut ja rakastu891670Vielä kerran.
Muista että olet ihan itse aloittanut tämän. En ei silti sinua syyllistä tai muutenkaan koskaan tule mainitsemaan tästä3601661- 171653
Aku Hirviniemi tekee paluun televisioon Aiemmin hyllytetty ohjelma nähdään nyt tv:ssä.
Hmmm.....Miksi? Onko asiaton käytös nyt yht´äkkiä painettu villaisella ja unohdettu? Kaiken sitä nykyään saakin anteeksi1131642M nainen tiedätkö mitä
Rovaniemellä sataa nyt lunta, just nyt kun lähden pohjoiseen. Älä ota mitään paineita tästä mun ihastumisesta sinuun, ti151289