Just se katkera

En ole näillä sivuilla ennen käynyt. Mutta yritetään nyt jotain tänne kirjoittaa.. En ole mikään kirjailija joten..sori
Kuitenkin en tahdo enään jaksaa elää. Menin liian pitkälle, jotta tajusin jo lopulta lähteä.
No mitä nyt sitten? Seinät kumisee tyhjyyttään, ei jaksa sisustaa uutta kotia vaan itken ja niin itken. Pullo toisensa jälkeen on tullut kumottua ja tämänkin uskalsin pienessä sievässä laittaa. Miesystävä hakkas ja teki mitä teki. Lopullinen niitti yhteiselolle. Menin hakemaan viimeiset tavarat ja no joo..
Kaikki lähti henkisestä ja lopuksi sitten kaikki meni tuohon.
Odotin vielä muutama vko sitten lasta hänelle ja potkut mahaan ilmeisesti teki keskenmenon.Vaikea sanoa..
Olo on surkea. Enkä tiedä mitä tekisin. En saa otetta enään. Vaikka toimelias nainen olin ennen ja menestyvä, ehkä kauniskin. Nyt sairaslomalla ja haavoja nuollen viinan kera.
Mies asuu hyvin lähellä ja kyttää kaikkea mitä teen tai pikemmin mitä jätän tekemättä..Näinhän se oli kihlausaikanakin.
Miten selviän en tiedä, ei aavistustakaan. Lääkäri määräs jotain lääkkeitä unettomuuteen ja voimakkaat kipulääkkeet just ton keskenmenon vuoksi. Voitte varmaan kuvitella mitä päässä pyörii.
Kiitos mun Esi-miehelle, että ymmärtää tilanteen vaikka työt meinas kärsiä just ton pahoinpitelyn vuoksi! Kovasti odotetaan mua töihin.. mutta en tiedä jaksanko. Toisaalta en haluaisi tuottaa pettymystä. En ole korvaamaton, niinkuin ei kukaan. Joku muu on jopa mun työpaikan ansainnut, en minä.
Please..ei kettuilu viestejä..
4763
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 4

Vanhimmat

..että nyt käyt läpi tuskaista eroasi väkivaltaisesta suhteesta.
Elämä jatkuu ja eheydyttyäsi huomaat mikä onnenpotku kuitenkin oli tuo erosi.
Lapsen menetys on kova paikka mutta nyt on tärkeintä että huolehdit itsestäsi.
Käy keskustelua: www.narsistienuhrientuki.info niin huomaat että siellä on paljon samanlaisessa suhteessa eläviä/eläneitä.
Pullo pois ja katse eteenpäin!!!
Haavat paranee ja kauneus pulpahtaa uudelleen pintaan. Tämän hulluuden päättyminen oli ensimmäinen askel uuteen elämääsi. Voimahali sinulle.

Äänestä

kysyä vielä lääkäriltä niitä masennuslääkkeitä..
Ja tietty juttelemaan ammatti-ihmisen kanssa myös...

Äänestä
  • Älä jää yksin vaikean tilanteesi kanssa vaan hae apua ja mene vaikka terapiaan, jossa saat puhua tunteistasi ja purkaa tuntemuksiasi. Viina kannattaa jättää nyt heti kokonaan, ettei se vain ala viemään sinua ja viina ja rauhoittavat eivät missään nimessä sovi yhteen. Työssäni olen nähnyt ihan liikaa sekakäyttäjiä, joten usko minua. Apu löytyy ihan muualta kuin pullosta ja pilleripurkista. Selviät varmasti, kun uskallat vain ottaa ensimmäisen askeleen ja kohtalotovereitasi löytyy paljon, joten saman kokeneiden kanssa jutteleminen myös helpottaa. Olet tehnyt oikean ratkaisun, kun uskalsit lähteä väkivaltaisesta suhteesta ja huomaat vielä, miten elämä alkaa pikkuaskelin menemään parempaan suuntaan, kunhan vain ryhdistäydyt ja löydät voimia uuteen elämään. Paljon voimia sinulle ja selviät varmasti!

    Äänestä

että muuttaisit kauemmaks ex-miehestä jos se kyttää sua?

Eihän se periaatteessa muuta asiaa..mutta kyllä se vaikuttaa...poissa silmistä poissa mielestä (ainakin enemmän).

Päätin kommentoida vaan tota asumisjuttuasi. Jaksamista, nauti näistä viimesistä (?) lämpimistä jaksoista tänä kesänä :)

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Sappivettä kirjoitti:

En ole näillä sivuilla ennen käynyt. Mutta yritetään nyt jotain tänne kirjoittaa.. En ole mikään kirjailija joten..sori
Kuitenkin en tahdo enään jaksaa elää. Menin liian pitkälle, jotta tajusin jo lopulta lähteä.
No mitä nyt sitten? Seinät kumisee tyhjyyttään, ei jaksa sisustaa uutta kotia vaan itken ja niin itken. Pullo toisensa jälkeen on tullut kumottua ja tämänkin uskalsin pienessä sievässä laittaa. Miesystävä hakkas ja teki mitä teki. Lopullinen niitti yhteiselolle. Menin hakemaan viimeiset tavarat ja no joo..
Kaikki lähti henkisestä ja lopuksi sitten kaikki meni tuohon.
Odotin vielä muutama vko sitten lasta hänelle ja potkut mahaan ilmeisesti teki keskenmenon.Vaikea sanoa..
Olo on surkea. Enkä tiedä mitä tekisin. En saa otetta enään. Vaikka toimelias nainen olin ennen ja menestyvä, ehkä kauniskin. Nyt sairaslomalla ja haavoja nuollen viinan kera.
Mies asuu hyvin lähellä ja kyttää kaikkea mitä teen tai pikemmin mitä jätän tekemättä..Näinhän se oli kihlausaikanakin.
Miten selviän en tiedä, ei aavistustakaan. Lääkäri määräs jotain lääkkeitä unettomuuteen ja voimakkaat kipulääkkeet just ton keskenmenon vuoksi. Voitte varmaan kuvitella mitä päässä pyörii.
Kiitos mun Esi-miehelle, että ymmärtää tilanteen vaikka työt meinas kärsiä just ton pahoinpitelyn vuoksi! Kovasti odotetaan mua töihin.. mutta en tiedä jaksanko. Toisaalta en haluaisi tuottaa pettymystä. En ole korvaamaton, niinkuin ei kukaan. Joku muu on jopa mun työpaikan ansainnut, en minä.
Please..ei kettuilu viestejä..

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu