Rakastuin palavasti. Mies hellä, huomaavainen, söpö, kohtelias, rehellinen, uskollinen..ym. superhyperihana.
Olemme kolmikymppisiä molemmat.
Minä hyvässä ansiotyössä "uraputkessa". Mies työtön.
Nyt vuosi yhdessäoloa ja kaikki näyttää niin musertavan harmaalta..kun on oppinut toisen tuntemaan, tässä lyhyt analyysi:
-ei kiinnostustakaan hakea töitä/koulutukseen.
-minä maksan kaikki.
-mies juo joka päivä 6-12 pulloa olutta. Ei muuta vain olutta.
-ei tee kotitöitä, makaa päivät "pöhnässä".
-ei puhu mitään, ei keskustele.
-Tuijottelee telkkua illat.
-ei harrasta mitään.
-haluaa kuitenkin seksiä joka päivä, mieluummin niin että aamuisin otan häneltä "suihin" se siinä. On vähän impotenttikin, joutuu napsimaan Viagraa ja jotain muuta jotta vehje pelaisi edes vähän. Tyydyttää minut kyllä pyytäessäni käsin.
Miten ihmeessä saisin potkua häneen?
Joskus puhuu perheen perustamisesta, lapsen hankkimisesta.
Myöntää kaljan kittaamisen olevan jonkinlainen ongelma mutta ei paha. Ei halua hoitoakaan.
Masentaa mennä kotiin työpäivän jälkeen kun kämppä siivottomassa kunnossa. Joudun heti itse tiskaamaan ja siivoamaan, hän kun ei tee mitään.
Ei keskustele asiasta kun nostan kissan pöydälle, sanoo vaan että joo, joo..
Olemme kolmikymppisiä molemmat.
Minä hyvässä ansiotyössä "uraputkessa". Mies työtön.
Nyt vuosi yhdessäoloa ja kaikki näyttää niin musertavan harmaalta..kun on oppinut toisen tuntemaan, tässä lyhyt analyysi:
-ei kiinnostustakaan hakea töitä/koulutukseen.
-minä maksan kaikki.
-mies juo joka päivä 6-12 pulloa olutta. Ei muuta vain olutta.
-ei tee kotitöitä, makaa päivät "pöhnässä".
-ei puhu mitään, ei keskustele.
-Tuijottelee telkkua illat.
-ei harrasta mitään.
-haluaa kuitenkin seksiä joka päivä, mieluummin niin että aamuisin otan häneltä "suihin" se siinä. On vähän impotenttikin, joutuu napsimaan Viagraa ja jotain muuta jotta vehje pelaisi edes vähän. Tyydyttää minut kyllä pyytäessäni käsin.
Miten ihmeessä saisin potkua häneen?
Joskus puhuu perheen perustamisesta, lapsen hankkimisesta.
Myöntää kaljan kittaamisen olevan jonkinlainen ongelma mutta ei paha. Ei halua hoitoakaan.
Masentaa mennä kotiin työpäivän jälkeen kun kämppä siivottomassa kunnossa. Joudun heti itse tiskaamaan ja siivoamaan, hän kun ei tee mitään.
Ei keskustele asiasta kun nostan kissan pöydälle, sanoo vaan että joo, joo..
Vastaukset 34
Vanhimmat
Ei jumastukarallaa.... ethän sä tosissas tuollaista katsele, jos kun ei ole pakko (siis ymmärsin et teillä ei ole lapsia edes)??????????
HALOO???? Maailma on miehiä täynnä. Hävitä tuo otus sieltä sohvaltasi ja hae itsellesi oikea mies!
Minä laitoin tuollaisen kiertoon. Ainoita poikkeuksia oli, ettei juonut mitään, eikä napsinut viagraa. Muuten oli aivan sama tarina; mies hypersuperihana, alkumatkasta vielä jokseenkin uuttera, suunnitelmia vaikka muille jakaa, seksiä niin edestä kuin takaa aamuin illoin, välillä päivälläkin.
Muutettiin kiireen vilkkaa yhteen. Minusta oli niin niin suloista kun töihin lähtiessäni sain peitellä hänet, pörröttää pitkät hiukset levälleen tyynylle,antaa suukon uniselle poskelle.
Töissä kipittäessäni mietin häntä monasti, oli kiire kotiin takaisin tuon Unelman syliin.
Aikaa kului.. tyyli muuttui. Nukkumaan hän jäi kyllä, mutta ei välttämättä ollut enää paikalla kun tulin, kellonajasta riippumatta. Mutta ah autuas kun hän johonkin aikaan suvaitsi saapua retkiltään, olin onnesta otettu, ja otinhan minäkin.
Sitten siunautui lapset suhteeseen, molemmat niitä halusimme.
Tahti muuttui edelleen. Nyt lähtijä oli hän, minä jäin rakkaudenhedelmiemme kanssa. Saavuttuaan hän oli väsynyt, nälkäinen, suihkua ja suihinottoa vailla.Muuten seksiksi riitti videoilta tulevat esitykset, minä sain kehoituksen ostaa joku dildo, jos kerran panettaa..
Tapahtui paljon muutakin,aina sellaista josta saatoin syyttää itseäni.
Pyrin kuitenkin eteenpäin, halusin että mieheni innostuisi toteuttamaan tehtyjä suunitelmia paremman tulevaisuuden eteen, olinhan minäkin jo aloittanut työt, vienyt pienet lapsemme hoitoon.
Mutta. Mikään ei jaksanut kiinnostaa, kotona ei ollut muuta paikkaa kuin sohva, jossa maata. Ainoa asia johon hän reagoi, oli kavereitten puhelut, niihin hän vastasi,nitten takia hän sai liikettä, varmasti ja nopeasti.
Aloin hiljalleen osoittamaan ovea, josko pakkaisi kamppeensa ja lähtisi kokonaan. Ei hän halua jättää meitä, rakastaa minua yli kaiken, tekee mitä tahansa että olemme onnellisia. Hakeutuu töihin tai tekemään ainakin keskenjäänyttä ammattitutkintoaan, ihan mitä vaan, kunhan vain saa olla. Kertoi kaupungilla tutulleni hakevansa opiskelemaan, oli kuulema ollut intoa täynnä.
Hakujen määräajat tulivat, olivat ja menivät umpeen. Minulla tuli mittari täyteen.
Tajusin, että ehkä minä saan potkittua häneen hieman liikettä, mutta en voi ylläpitää sitä. En voi pelastaa häntä sohvan syövereistä, mutta en myöskään kunnioittaa ihmistä, joka herää vain tosipaikan edessä, mutta tilanteen rauhoituttua unhohtaa tyystin olleensa niin virkku,että olisi mennyt jotain lupaamaan. Kaverille hän oli (on edelleenkin)Hyvä Jätkä, minä näin hänessä toisen puolen.
Viimeinen niitti ja sanat painu v--n. Hän lähti siltä seisomalta.
Nyt Vahingon on löytänyt itseäni nuorempi nainen, ja he ovat äärettömän rakastuneita, käyneet näyttäytymässä ja esittäytymässä tulevissa appeloissaan.
Voi olla, että Vahingon löytänyt kirjoittaa jollain toisella palstalla tekstiä, joka alkaa sanoin:
"mies hypersuperihana,uuttera, suunnitelmia vaikka muille jakaa, seksiä niin edestä kuin takaa aamuin illoin, välillä päivälläkin..
Arvella saattaa miten tuo tarina jatkuu..Oma epäilykseni on, että muutettiin kiireen vilkkaa yhteen.."
Kuulostipas tutulta.. Mun poikaystävä kyllä juo, mut ei kovin usein (muutama kerta kuussa) mutta kun juo niin juo kunnolla että ei muista seuraavana päivänä mitään, haukkuu mua huoraksi kännissä jne.
Emme asu vielä yhdessä ja ollaan seurusteltu vuoden. Itse asun yksin ja kun mies tulee meille niin syö, jättää likaiset astiat keittiöön ja menee sohvalle makaamaan ja katsomaan telkkaria. Mä en saa mitään huomiota, pusujakin pitää vaatia, mies taas haluaa vaan seksiä, vaikka mä joudun väsyneenä töiden jälkeen tiskaamaan,siivoamaan sen sotkut, laittamaan ruokaa, pesemään pyykit jne, ja mies vaan makaa telkkarin edessä.
Nyt se on ostanut itselleen kämpän ja ehdottaa yhteen muuttamista. Ei kiitos. En halua olla joku siivooja sille, kun se vaan makaa iltaisin sohvalla ja ruinaa seksiä. Töissä se onneks käy. Aina suunnittelee kaikkea mitä voidaan tehdä yhdessä, mut totuus on se että nähdään vaan myöhään illalla, kun se tulee mulle yöks ja aamulla lähtee töihin.
Sen sijaan kavereiden kanssa se jaksaa tehdä mitä vaan, kun kaveri soittaa ja pyytää jotain niin mies on heti valmiina auttamaan. Kun mä sanon että haluan tehdä vkl jotai, vaikka mennä leffaan, se sanoo että joo mennään vaan, mutta viettää lopulta se koko vkl kavereiden kaa, tulee ehkä mulle yöks hakemaan seksiä. Aina lupaa mulle jotain, mut sit jättää tekemättä koska näkee silloin kavereita. Kavereille tehdyt lupaukset ei saa pettää, mutta mulle tehtyjä saa!
Kaverit aina etusijalla, sanoikin kerran et kaverit on sille tärkeämpiä kuin mä, että mua on tuntenut vain vuoden, just! Mut ei ne kaverit sille seksiä anna! Mies on kans ollut melkein koko meidän seurusteluajan masentunut, puhunu itsemurhastakin, siks ei varmaan jaksaa ikinä panostaa meidän suhteeseen. Oon kyl kehottanut sitä monta kertaa menemään lääkäriin, mut ei se sinne ikinä kehtaa mennä.
Nyt kun oon lukenut näitä teidän tarinoita, niin tiedän minkälainen tulevaisuus mua odottaa sen kanssa, jos en pistä ajoissa välit poikki. Mut aina kun alan puhua etten jaksaa enää, se ikään kuin herää ja alkaa puhua sen tunteista, ja miten paljon mua rakastaa, alkaa tehdä asioita mua varten, sit kun tilanne rauhoittuu niin sama homma alkaa uudestaan.
Anteeksi vaan, mutta ei tuota voi mieheksi kutsua. Ei ota mitään vastuuta mistään, elää vain täyshoitolassa. Tottakai puhuu joskus perheestä, lasten hankinnasta, niin ettet jättäisi häntä. Et sinä voi häntä muuttaa, voit muuttaa vain itseäsi.
töitä!!!!!!!
varmasti hyvä mies sitten kun saa työpaikan. Sano sille että työpaikka tai lentää pihalle.tai sinä lähdet, kuinka vain. se ymmärtää kyllä että se on omaksi parhaakseen.
..olisiko sitten masennusta tai jotain?
Lupaa aina hakevansa mutta mitään ei tapahdu.
On jämähtänyt niin siihen sohvalle että se vaikuttaa minuunkiin negatiivisesti.
Heti vi****ttaa mennä kotiinkin töiden jälkeen kun tietää että mitään ei ole tapahtunut.
Enhän minä voi toisen eteen loputtomasti mitään tehdä. Melko kuluttavaa..muuten niin kiltti ja mukava mutta alkaa nämä negatiiviset piirteet viemään voiton positiivisista. Ja mikä minä olen hyväpalkkaisena hänen potenssilääkkeitään maksamaan? Minusta miehen kuuluisi itse nämä kustantaa vaikka olisi miten työtön. Jotenkin alentavaa.
Minusta tuo käytös viittaa siihen, että mies on masentunut. Mieti nyt, jaksatko odottaa parempia aikoja ja tukea miestä raskaan vaiheen yli.
Ehkä sitä kannattaisi yrittää vielä, jos hyviä hetkiä on ollut kuitenkin enemmän. Ei masennus ole syy jättää toinen. Mutta ymmärrän, että tollanen vätystely on todella rasittavaa..
Mitä nopeammin jätät tuon täysin surkean luuserin, sitä nopeammin sinulla on mahdollisuus löytää joku ihan kunnollinen mies. Tuo pelle voi sitten jatkaa dokailuaan ja mokailuaan ilman sinua.
..en usko että olisin edes valmis uuteen suhteeseen pian eron jälkeen.
Voimat tässä alkaa mennä:-(
Jotenkin sitä vaan uskoo että tämä on joku ihme kausi josta päästään yli ja kaikki muuttuu paremmaksi. Tosiasiassa mies on ollut työtön jo monta vuotta "syrjäytynyt". Tämäkin paljastui vasta kun olimme muuttaneet yhteen. Hän kun aiemmin ei kovin paljon menneisyydestään kertoillut.
Miten mukava nuori mies voi tuolla lailla jämähtää?
Ajattelin että kyvytkin palaa kun lopettaa tuon kaljan kittaamisen mutta ei tee elettäkään lopettaakseen.
Mitä tässä voisi tehdä muuta kuin muuttaa pois vaikka sydän särkyy. Olen niin antanut itsestäni 100% ja tuntuu etten enää jaksa.
Minun neuvoni on, että heivaa ukko jo tänään. Tuollainen vätys ei muutu, koska sinä siedät hänen vätystelyään.
Mutta se vakavampi neuvoni on, että printtaa tuo tekstisi ja kaikki vastaukset, joita saat. Pistä printit talteen. Kymmenen vuoden päästä, siis n. 40-vuotiaana, lue nämä tekstit. Jos olet vielä saman miehen kanssa, heräät todellisuuteen: olet tuhlannut 10 vuotta elämästäsi odotellen, että mies muuttuu - eikä hän ole muuttunut. Ehkä silloin tajuat, ettei hän muutu koskaan, ja lopultakin potkaiset äijän pois elämästäsi. Menetät kymmenen vuotta, mutta saat kuitenkin loppuelämäsi takaisin.
..vuoden olen nyt odottanut että muuttuisi.
Ei niin ei. Kai se on uskottava:-(
Ei kai sillä henkikään pihise enää 10 vuoden päästä tolla juomisella.
Pistää kaikki rahansa kaljaan.
Kaikki.
Minä idiootti sen sitten mahdollista maksamalla kaikki. Sitä saa mitä tilaa. Kyllä alkaa olla nuppi täynnä. Vihaksi pistelee. Keväästä lähtien olen näitä miettinyt mutta en itsekään ole saanut potkua irtaantua tästä. Toivoo parasta vaan että kaikki muuttuu. On kusetettu olo.
Vaikutat fiksulta ihmiseltä, mitä pelkäät hänen jättämisessään???? Että jäät yksin vai? Eikö sekin ole parempi kuin tuo, ainakin säästät ja rahaa ja asunto pysyy sisstimpänä.
Yritä ajatella, jos ystäväsi olisi samassa tilanteessa, mitä neuvoisit häntä tekemään... No jättämään luuserin tottakai.
Monet omat ystäväni ovat hienovaraisesti vihjanneet että miten ihmeessä jaksan moisen kanssa ja olisiko parempi lyödä kantapäät vastakkain.
Varmasti itsekin antaisin samanlaisen neuvon:-)
Miksiköhän on vaikea päästää irti/lähteä/jättää?
Varmaan sen takia kun on tunteita pelissä.
Mies kun osaa olla myös "fiksu" kun sillä päällä on. Kai tässä on joku päätös tehtävä.
Siis olet miehesi elättäjä, hän on löytänyt sinut ihanan hyvintoimeentulevan naisen elämänsä huoltajaksi! Tämähän on jutustasi päätellen kiistämätön fakta!
Älä vaan hanki lasta(lapsia) tuollaisen miehen kanssa saat sitten hoitaa häntä JA lapsia.
Mieti, maailmassa on yli 6 miljardia ihmistä, joista puolet on miehiä, kyllä sieltä yksi tasavertainen kumppani löytyy!
Näinhän juuri tunnen. Hyväksikäyttöä ym
Minä itse siis mahdollistan tämän joten itsenihän tässä on ratkaisu tehtävä.
Ymmärrän jos mies on työtön mutta miksi helvetissä ei viitsi kotonakaan mitään tehdä kun aikaa on koko päivä?! Makaa ja juo. Siinäpä se ihanuus.
Sitten ihmettelee että "mikä sulla on?" kun olen vaisu ja jankannut tästä samasta ties kuinka kauan.
Kaiken kukkuraksi katselee matkoja ja risteilyjä tyyliin "mennäänkö tuonne tai tuonne" ja jätkällä ei rahaa latiakaan.
Niin..kyökkipiikahan tässä ollaan sen oman työn lisäksi.
V***ttu!!! Miten nämäkin tosiasiat unohtuu kun mies vähän lässyttää tai osoittaa huomiota?
LÄheisriippuvuutta vai mitä??
sellainen em. mies. Minulla syy oli salakavala masennus.
Muutimme Hkiin. En saanut sitä työpaikkaa mikä oli "luvattu" ja firmakin meni konkurssiin. Huomaamattani menetin mielenkiintoni kaikkeen. Ei kertakaikkiaan ollut energiaa mihinkään. Ei yhteisen tulevaisuuden suunnitteluun, ei mihinkään...paitsi tietenkin seksiin, koska se oli ainoa tapa kokea että toinen välittää. Aikas outoa. Kun olin aikani elämänkriisissä lillunut (2 vuotta) niin sitten riitti. Nyt kohti valoa taas.
Kumppanini lähti pois, mutta ihan muista syistä. Olen kovin kiitollinen hänelle hänen jaksamisestaan vaikeina aikoina. Tämä oli minun tarinani. Tärkeintä olisi saada joku yhteys mieheesi. Jos hän on masentunut, niin puhu hänelle hellästi, niin ehkä hän uskaltautuu puhumaan tunteistaan.
Olen puhunut, maanitellut, uhkaillut, rukoillut nyt vuoden.
Kyse on nyt siitä että omat voimavarat alkaa olla aikas finito.
Tajusin esim. eilen etten enää jaksa olla kiinnostunut hänestä. Olen turta.
Laahustan päivästä päivään miettien eroa.
Olen tuonut paljon iloa, rahallista toimeentuloa ja uusia asioita mieheni elämään. Tuntuu ettei hän anna arvoa niille yhtään. Odottaa vain lisää.
Takertuu. Lisäksi on hemmetin mustasukkainen esim. ystävilleni jotka ovat hyvin toimeentulevia miehiä ja naisia. Ei ymmärrä että ihminen omalla työllään ansaitsee ja joskus vielä hyvin. Tai edes tulee toimeen jotenkuten.
Toisaalta eron tuoma potku perseelle voi olla tuskallisuudestaan huolimatta parasta kumppanillesi. Itsekin sain lisäpuhtia elämään toisen lähdän myötä. Tuskallistahan on luopua rakkaastaan....noh, ehkä te voitte muutaman vuoden päästä istua olusille ja muistella lämmöllä toisianne.
minulla oli vastaava tilanne. tosin mies vielä syytti kaikesta tekemättömästä minua. Puoli vuotta katselin sohvalla makaajaa joka vain lupasi ja lupasi mutta käytännössä ei tapahtunut mitään. Mitä pitemmälle tuo jatkuu sinulta menee kunnioitus miestä kohtaan ja sitä kautta rakkaus häviää ja tilalle tulee helposti halveksunta ja inho. vaikka olisi ollut kuinka ihana. me naiset ollaan sen verran hulluja, että annamme helposti käyttää itseämmme hyväksi. mieti mitä sinä hänletä saat? saatko mitään, jos seksikään ei toimi kunnolla. ja mitä sinä puolestasi annat hänelle? hänon varmaan masentunut ja mitä pontevampi sinä olet sitä masentuneempi ja ahdistuneempi hän saattaa olla. Tuntee ehkä itsensä kovinkin nollaksi seurassasi.
minä heittäisin pihalle tai vaatisin menemään hoitoon. masennuslääkkeet antavat kummasti uutta puhtia elämään vaikka eivät ongelmia poistakkaan tai ratkaise. kunnioita ja rakasta itseäsi. olet sen arvoinen. Älä anna käyttää itseäsi hyväksi! Olet arvokas ihminen.
Ei.
Voi , tyttö kulta! Älä anna toisen alentaa itseäsi! Olet ansannut paremman miehen! Olet nainen parhassa iässä; älä ainakaan vauvaa tee hänen kanssaan!! Laita mies pihalle ja lopeta tuollaien suhde! KAtso itseäsi ja tilannettasi kuin ulkopuolinen, niin huomaat! Vuoden vanhassa suhteessa pitää vielä olla upeaa seksiä ja intohimoa ja hellyyttä ja toisen kunnioitusta! Jos niitä ei ole näin yhden vuoden seurustelun jälkeen; miten on tilanne kun on lapsi ja kulunut 5 vuotta?? Olen kokenut ton, ja avioeroon päättyi..ja katkerana olen edellen menetetyistä vuosistani ja väärästä valinnasta! Samanlainen tarina itsellänä... TOivon sydämestäni sulle voimia ja onnea elämääsi! JA RAKKAUTTA! Olet sen ansainnut! :) Pätkis
Kiva taas huomata miten ymmärtäväistä sakkia täällä on. Jos oman perheen jäsen masentuu, niin oikeastiko suurin osa hylkää heidät? Olen järkyttynyt.
Miehelläsi on jotakuinkin kaikki masennuksen oireet. Lääkäriä hän tarvitsee aluksi. Paranemisen kautta alkaa muut asiat luonnistua.
Jos sinä pystyt hetkeksi irtautumaan itsekeskeisyydestäsi (meinaan, miehesi ongelma on kymmenen kertaa omaasi isompi), niin pystyt näkemään asian miehesi näkökulmasta. Työttömän elämä on erittäin masentavaa, jokainen kokenut tietää. Ja kun ymmärrät tilanteen niin voit keskustella siitä miehesi kanssa, hänen olisi hyvä havahtua siihen, ettei hänen elämänsä ole kunnossa. Vasta sitten hän voi ryhdistäytyä. Syyllistäminen saa hänet tuntemaan olonsa pahemmaksi, koska hän nyt jo tuntee syyllisyyttä: siitä ettei saa töitä, siitä että elämänsä on perseestä, siitä että sinä olet tyytymätön häneen.
Huomaa ettei tämä masentunut ja saamaton mies ole hän ihan oikeasti. Tämä tilanne on saanut hänet tällaiseksi. Saman se on tehnyt sinullekin, toivottavasti et luule että miehesi on nyt onnensa kukkuloilla. Te olette yhdessä joten olette myös samassa veneessä. Tukemalla ja ohjaamalla voit saada hänet omaksi itsekseen. Ehkä voit tehdä jotain konkreettista: viedä lääkäriin, keskustella ja myöhemmin vinkata avoimista työpaikoista, auttaa hakemuksien kirjoittamisessa ja, ennen kaikkea, antaa henkistä tukea. Voi tietty olla, että huomaat ettei hän edes halua tehdä elämälleen mitään. Silloin voit lähteä nostelemaan. Mutta koskaan ei pidä lähteä ennen kuin on tehnyt kaikkensa.
Olen seurannut jonkun verran kirjoitteluasi, ja minusta on melkein tullut fani. Ei uskoisi että olet noinkin nuori, niin kypsiä neuvoja sinulta on tullut niin moniin erilaisiin elämäntilanteisiin.
Onnea alkavalle syksylle ja jatka ihmeessä samaan malliin. :)
Mikä sinä oot sitä elättämään? Jos ei ittellään ole rahaa ni voi, voi... Ei sun tarvi maksaa sen impotenttilääkkeitä ja kaljoja. Minä en ainakaan suostuis elättämään ketään. Meillä kun oli ukko työtön ja minä töissä ni omat rahat molemmilla silti, ruuat maksettiin puoliksi. Minä maksoin kaupassa ja se sitten oman osansa takaisin kun oli varaa. Mutta turha kuvitella että ilmaseks minun siivellä elää! Kyllä ison ihmisen on itte tultava toimeen. Ja olen ollut itsekin työttömänä ja pärjäsin rahallisesti ihan hyvin ilman muitten apua että kokemusta on.
Eläkä nyt hyvä ihminen suostu tollaseen suihinottoonkaan! Ihan ällöttää.. Jos ei muunlaiseen seksiin pysty niin olkoon ilman. Ala vähän pihtailemaan ja pidä sitä puutteessa niin eiköhän perkele rupea ukko jotain tekemäänkin. Eläkä maksa sen elämistä.
miehen taivas! mistä löytää tuollaisia naisia?
Mikä ihme suakin vaivaa kun kestät tuollaista?! Ja kolmekymppinen oot? Anteeksi vaan mutta itse heittäisin tuommoisen saman tien pihalle. Mies ei arvosta sua yhtään,käyttää vaan hyväkseen, ei jaksaa nähdä vaivaa suhteenne eteen, miks itse näkisit? Maksat kaiken eikä mies auta yhtään ja vaan juopottelee joka päivä?! Järki käteen! Löydät varmasti kunnon miehen, ei kannata tuhlata aikaa tuommoiseen luuseriin, ei se siitä mihinkään muutu! Elämä on liian lyhyt tuhlatakseen tuommoiseen junttiin! Ansaitset parempaa!
koko ukko!
- Laiskakölli, mammanpoika
- Pihi, Saita, Persaukinen
- Alkoholisti
- Saamaton, velttokölli
- Masentunut, Reppana
- Saamaton
- Ottaja, ei Antaja
- Narkki?
Et mitenkään, nakkaa pihalle
Olen sinua huomattavasti nuorempi, mutta elin usean vuoden ajan suhteessa, joka muistuttaa hieman omaasi.
Minä olen kunnianhimoinen, eteenpäin pyrkivä, suunnittelva ja hoidan raha-asiani. Mieheni eli hetkessä; rahat saattoivat loppua, mutta aina jostain sai lisää. Koulu ei pahemmin kiinnostanut mutta kävi hieman kuitenkin. Ei ollut suuria toiveita/unelmia elämälle ja vaikea lapsuus/nuoruus. Alkoholi ei sopinut hänelle, vaikka ei juonut usein niin joi aina liikaa ja muuttui agressiiviseksi.
Minä suostuttelin, uhkailin, muistuttelin pahoista asioista, pyysin, itkin, toivoin...että lopettaisi alkoholin käytön kokonaan. Mies lupasi ja lupasi ja lupasi. Minä jaksoin vuosia. Olihan hänellä ollut vaikeaa ja häntä piti auttaa ja vain minä pystyin siihen. (Näin kuvittelin)
Loppujen lopuksi tulin tilanteeseen, jolloin minun täytyi lähteä. Kaikki vei liikaa energiaa. Jompi kumpi ei jaksaisi enää. Mieheni yritti pitää yhteyttä, minä pidin harvakseltaan.
Eromme jälkeen hän alkoholisoitui ja yritti itsemurhaa. Diagnoosi: vakava masennus. Lopulta katkaisin häneen yhteydenpidon kokonaan, koska se olisi vienyt minulta voimat. Joku pitää minua julmana, mutta oli pakko myöntää itselleen, että minä en häntä pelasta. Kahdesti hankin apua hänelle eromme jälkeen ja vuosia olin yrittänyt.
Surullista, etten tiedä mitä hänelle nyt kuuluu. Toivon hyvää. Niin toivon myös sinulle, teet minkä tahansa valinnan. On hienoa, jos hän suostuu hoitoon ja jaksat häntä auttaa, mutta vuosia tyhjiä lupauksia on todellakin vuosia tyhjiä lupauksia.
Olen kuitenkin varma, että mieheni rakasti minua, vaikka joskus huusin hänelle, ettei hän rakasta minua, koska ei lopeta juomista vuokseni. Jälkeenpäin tajusin seurustelleeni alkoholistin kanssa ja näin asiat kirkkaammin. Ota masennus puheeksi hänen kanssaan.
Kaikkea hyvää. :)
Otappa ihmeessä itseäsi niskasta kiinni ja heitä kulta pellolle ,etsi tilalle parempi kohde sun imuttamiselle ,olet tosi surkea ja oman arvosi menettänyt täysin .Missä on sun arvosi naisena ? Hei
...mutta vain miehelle. En kyllä kauheasti ihmettele, ettei miehesi tee mitään, sillä kaikki muutos hänelle tuohon tilanteeseen on vain huonompaa kohti. Ei tarvi tehdä mitään, mutta saa kaljoitella kotosalla, seksiä on tarjolla jatkuvasti ja vielä mukavia suihinottoja aamusella! Ei huolen häivää näköpiirissä, ja kumppani pysyy tyytyväisenä kun välillä puhuu perheen perustamisesta!
Jos haluat olla hyväksikäytettynä, niin jatka toki yhdessä miehen kanssa. Jos hän todella kohtelee sinua tuolla tavoin, niin turha ajatella että rakastaisi sinua tai että siitä muuttuisi. Jos hetken yrittäisikin, niin tekee sen vain päästäkseen takaisin omaan mukavaan laiskaan olotilaansa.
Pistä siis kiertoon nyt heti, äläkä jää kuuntelemaan mitään selittelyjä tai anna hänelle mahdollisuutta yrittää hurmata sinua uudestaan, sillä todellista, pysyvää muutosta ei takuulla ole tiedossa!
Ehkä tosiaan olen mäntti (miten hitossa en aiemmin tuota ajatellut?).
Pistin tänään kämpänhakupaperit netistä vetämään.
Eilen oli taas tiskaus & pyykkirumba ja äijä veti mäyräkoiran. Itse lueskelin dekkaria illalla ja mietin miten ketaleesta pääsee kivuttomimmin.
Kyselin tulevaisuudesta, meinaako dokailu loppua ym. Sanoi että joo. Mulla on jo jalka ovenraossa, lähden heti kun pääsen muuttamaan omaan. Kauniita sanoja, tyhjiä lauseita.
Luin alkoholismista ja sitähän tää on. Pakko lähteä, sääli on sairautta.
Hyvähyvä!
Lähde reippaasti, äläkä katso taakse. Asioita on aikaa miettiä sitten vaikka siellä uudessa omassa kämpässä, mutta nyt tarvitset ensisijaisesti hiukan välimatkaa mieheesi ja sitä kautta omaan elämääsi.
Koko mies kuulostaa ihan paskalta jätkältä, jonka kanssa eläminen on täysin mahdotonta. Ole rohkea ja lähde läikyttelemään!
se superhyperihan?
vittu taukkihan tuo mies on saatana...samanlainen kuin tämän kirjoittajakin....että silleen....kenkää vaan perkele.
Vialliset tuotteet voi palauttaa. Sitä sanotaan kuluttajansuojaksi. terv. nainen