Olen ollut nyt vuoden työttömänä. Ansiosidonnainen päivärahani on mielestäni hyvä eli kun mies käy töissä, ei entinen elintasomme ole kokenut minkäänlaista romahdusta.
Päivät kotona menevät joutuisasti kotitöitä tehden. Perhe on tyytyväinen, kun illat ovat kotitöistä vapaita.
Tänään kävin työkkärissä uusimassa työnhakuni. Virkailija esitteli työllisyystukipaikkoja, jos minua ne vain kiinnostaisivat. Eräs paikka kiinnosti kovastikin ja virkailija soitti ko. firman henkilöstöpäällikölle. Huomenna menen työhaastatteluun. Jos saan paikan, minulla on kuusi kuukautta töitä edessäni :D
En kaipaa yhtään entiseen työpaikkaani, jossa olin yli 20 vuotta. En enää koskaan halua ns. vakituisia työpaikkoja, joissa ihminen tylsistyy ja työ muuttuu pakkopullaksi. Ideaalitilanne olisi saada välillä olla työttömänä ja välillä käydä työssä ja aina eri paikassa. Tässä iässä ei kaipaa enää "eläkevirkaa" tai valtion kapeaa ja pitkää työtä, vaan kohtalaisen toimeentulon ja tekemisen ilon.
Päivät kotona menevät joutuisasti kotitöitä tehden. Perhe on tyytyväinen, kun illat ovat kotitöistä vapaita.
Tänään kävin työkkärissä uusimassa työnhakuni. Virkailija esitteli työllisyystukipaikkoja, jos minua ne vain kiinnostaisivat. Eräs paikka kiinnosti kovastikin ja virkailija soitti ko. firman henkilöstöpäällikölle. Huomenna menen työhaastatteluun. Jos saan paikan, minulla on kuusi kuukautta töitä edessäni :D
En kaipaa yhtään entiseen työpaikkaani, jossa olin yli 20 vuotta. En enää koskaan halua ns. vakituisia työpaikkoja, joissa ihminen tylsistyy ja työ muuttuu pakkopullaksi. Ideaalitilanne olisi saada välillä olla työttömänä ja välillä käydä työssä ja aina eri paikassa. Tässä iässä ei kaipaa enää "eläkevirkaa" tai valtion kapeaa ja pitkää työtä, vaan kohtalaisen toimeentulon ja tekemisen ilon.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Hyi sinua :)
Olet ottanut vastuun tekemisistä etkä valita. Tämähän ei Suomi24marmattajille sovi.
Rahaa lisää kaljaan ja autoon!
t: Loinen
Taitaa ihmisiä oikein sapettaa, jos joku on tyytyväinen (työttömäänkin) elämäänsä.
Olen sitä mieltä, että jos itse tai joku läheinen sairastuisi vakavasti, työttömyys ei sen rinnalla tuntuisi miltään :/
Eli ei kehdata marmattaa mistään :D
Mukavaa syksyn alkua :D
Jokainen saa nauttia elämästä oli töissä tai ei. Se on suorastaan velvollisuus. Ei ihmisarvon mitta ole siinä onko töissä vai ei. Kukaan ei ole sen parempi ihminen vaikka kuinka töissä raatais. Ja olethan itse tavallaan rahoittanut osan ansiosidonnaisesta päivärahastasi jo etukäteen ja edelleen maksat kunnolla veroa, johon ei lisätä mitään työtulovähennyksiä.
Nauti täysilla jokaisesta päivästä ja tsemppiä työnhakuun!!!
Ihanaa, että kaltaisiasi fiksuja ilopilkkuja on vielä olemassa! Näitä sitruunanaamoja kyllä riittää pilvin pimein.
Oikein mukavaa alkavaa syksyä sinullekin!
Mutta tuo kateus iloisuudesta on luultavasti sama tasoista oli kateuden kohde töissä tai ei.
Kukaan ei saisi olla iloinen. Siihen tähtää ainakin hallitus. Kateellinen ihminen on pakostakin katkera ja pahansuopainen.
Ja varsinkin köyhille ollaan kateellisia.
sillä pärjää ihan kohtuudella sen aika kun etsii uutta työtä, nekin kohtalaisesti, jotka asuvat yksin. Eri asia on sitten kun putoaa ansiosidonnaiselta, sitten alkaa hiljalleen tökkiä, puolison tulot monasti leikkaavat työttömän korvaukset kokonaan pois ja yksineläjällä raha haetaan lopulta asumistuesta ja sossusta.
http://hirvasnoro.blogspot.com/2005/11/pysyv-karenssi-odottaa-tyttmi.html
"toimeentulotukilain muutoksen kohta, jonka mukaan tulot ja varat otetaan huomioon perustoimeentulotukea myönnettäessä. Joutuvatko ihmiset jatkossa muuttamaan omaisuuttaan rahaksi ennen kuin saavat sosiaalitoimistosta mitään väliaikaisessakin hädässä?"
Näinhän jo on!
moni joutui aikoinan myymään puhelinosakkeensa, sen jälkeen elämään niillä rahoilla liki vuoden, ennen kuin saivat sosiaalista mitään rahaa.
Katotaan mimmonen ääni on muutaman vuoden päästä kellossa.
Sinäkin siitä vanhenet ja nahistut.
Elelet siinä nyt työttömön alkuhuumaa.
Kerro sitten millaisessa ideaalitilassa olet.
Johan mie olen vanha ja nahistunut :D
Miksi pitäisi ajatella elämää vuosien kuluttua? Miksi pitäisi surra sellaista, mistä ei tiedä mitään? Olenko muutaman vuoden kuluttua edes elossa? Alanko sairastaa tulevia tautejakin? Alanko surra mahdollisesti puhkeavaa syöpää tai MS-tautia?
Eikö ihminen voi olla tyytyväinen nykyiseen olotilaansa, nauttia pienistä iloista? Mie en usko, että pessimismillä voittaa yhtään mitään. Saa itsensä vain surulliseksi ja äreäksi.
Eikä tämä mitään huumaa ole, ihan jokapäiväistä realismia vain.
kukaan puhukkaan muusta kun ehkäpä tulevasta työurastasi joka todennäköisesti lyssähtää lituskaiseksi.
Eihän kukaan mitään tekisi tai pohtisikaan tulevaisuutta jos kaikkia kauheita sairauksia aattelisi.
Kyllä siinä keikut sen ansiosidonnaisesi kanssa,tai mistäs sen tiedän jos sulla on äveriäs ukko ja sää huviksesi asioit työkkiksessä.
Kyllähän niitäkin piisaa.
Ei sulle kukaan pahaa toivo,onnea vaan sillai,mutta hiukan huvittavaa vaan.
Mutta jos aina ajattelee asioista pessimistisesti ja vain sen nurjan puolen, niin eikö kaikki asiat kohta kaadu päälle?
Jos työura lyssähtää lituskaiseksi, niin miksi sitä pitäisi nyt jo ruveta suremaan? Suren sitten jälkeenpäin!
Mie olen onnellinen näistä pienistä hippusistakin, en kurkottele enää kuuta taivaalta. Olen työurani tehnyt, nyt riittää vähempikin.
Olen kanssasi samaa mieltä ja samassa "veneessä". Elän ja nautin tänään kun voin, huomenna voi olla jo myöhäistä.
Perillisiltä on tosin ilme vakavoitunut.
Nauti olostasi,siitä ei pidä huonoa omaatuntoa toki kantaa,onko tää sitten mukavampaa,jatkuva stressi päällä tavoitteista,huomautuksista,varoit
tuksista jne.Kyllä mäkin oon ihan kypsä tähän kvarttaalitalouteen,kyllä noi pikkupomot edestään löytävät,mitä nyt syöttävät,niidenkin ti
lalle yleensä on löytynyt toinen.vrt tällä palstalla "myyntipääll"
Sitten kun se sun ansiosidonnainen päättyy 500 työttömyyspäivän kuluttua, niin saat vastikkeellista työmarkkinatukea 180pv, jonka jälkeen tulee yllätys:
KELA lopettaa työmarkkinatuen maksamisen puolison suuriin tuloihin vedoten vaikka työvoimatoimiston mukaan sen saamiseen ei olisikaan mitään estettä, etkä saa mitään tukea mistään, työvoimatoimisto vaatii 8eur/pv töihin, tili on tyhjä eikä puolisosta ole enää varaa ottaa eroa - kun sekin on siinä vaiheessa jo liian myöhäistä. Eroprosessiin menee rahaa ja lisäksi aikaa yli 6kk.
Sitten auvoisena pulloja keräämään, kun marjoja ei tule.
asia ole,mutta turha sitä on kai surrakkaan,päivä
rahan aikana voi tapahtua vaikka mitä iloisia asi
ota:vaikka päästä töihin
...niin kauan kun se siltä tuntuu...Ei kait ole kenenkään järkevää vaipua synkkyyteen: Siinä menee fyysinen puoli heikolle ja pian on asenne niin paska, että mikään ei kiinnostakkaan ! Ei siis kotihommat eikä työtkään...ja onhan siinä työttömyyden alkuvaiheessa aikaa suunnitella uusiakin mahdollisuuksia, kuten esim. toiminien pystyyn pistäminen tai vastaavaa...että tekis omaan laskuun ja omilla voimavaroillansa omaa alaansa, tai vaikka muutakin mitä on halunnu tehdä. Mutta ei kannata ajatella että jäis loppiäksi kotiin lillumaan, se ansiosidonnainen kun oikeasti joskus loppuu..ja jos silloin ei ole mitään suunnitellu, niin voi olla kylmä hiki ja paskat housussa...
Että tsemppiä sulle !
No tuo on hyvä että on muitakin turvaverkkoja kuin sossu ja kela. Monilla ei ole ja sen seurauksena tyytyväisyys karisee pois, yksinäisyys sen syy.
Suomeen kaivattaisiin kommuuneja yksinäisille työttömille. Pieni huone asumiseen ja yhteisruokailu etc .... , kuitenkin nii että työttömyyskorvaus säilyy ja muu yhteiskunta kelpoisuus. Autotiloja on suomessa vaikka kuinka paljon.