Olemme seurustelleet viisi vuotta josta neljä olemme asuneet yhdessä. Minä olen aina tarvinnut paljon hellyyttä ja poikaystävällenikin olen sen selväksi tehnyt, muuta en ole sitä koskaan kuitenkaan tarpeeksi saanut. Suhde on ollut jo pitempään aika kaveri tyylistä. Sitten se tapahtui, ihastuin yhteen typpiin jonka olen jo monta monta vuotta tuntenut. Olen tainnut olla häneen jo kauan ihastunut, mutta nyt olen sen vasta tajunnut. Olemme tekstailleet, pari kertaa nähneetkin ja ihan vain jutelleet. Hän on kertonut, että on rakastunut minuun. Kerroin sitten poikaystävälleni tästä ihastuksestani ja hän sanoi jotain tällaista arvanneenkin... Nyt hän on sitten alkanut antaa minulle hellyyttä ja keksimään yhteistä tekemistä, mutta en tiedä haluanko sitä enää. Olen itse alkanut vetäytyä enkä niin paljoa kaipaakkaan häneltä hellyyttä. Joskus hänen kosketus melkeinpä ärsyttää! En tiedä pitäisikö suhde lopettaa vai yrittää vaan jaksaa ja unohtaa ihastukseni. Auttakaa pliis, mitä tekisin?
Suhteeseen kyllästynyt
kadoksissa
71852
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
epävarmana kannattaa kyllä miettiä kahteen kertaan, mutta luulen että uuteen suhteeseen hyppääminen vanhasta voi olla hätiköityä. saattaahan olla että alitajuntaisesti kaipaat ''helppoa'' eroa, sillä uuden kanssa sinun ei tarvitse miettiä vanhaa, ja sitä teitkö väärän ratkaisun. ehkä jos olet hetken yksin, otat aikaa, saat ratkaisun?
itse olen samankaltaisessa tilanteessa: olen kyllästynyt ukkoon, mutta en halua lopettaa ennen kuin olen aivan varma tai kohtaan uuden-. tylyä, mutta elämää pitää elää itselleen.
Ota aikaa itsellesi ja jos päädyt sitten siihen, ettet enää halua jatkaa suhdettasi, niin eroat sitten reilusti. Vasta sen jälkeen kun erosta on todella toipunut kannattaisi katsella uusia suhteita tai muuten käy helposti niin, että uudesta suhteesta tulee vain korvike ja ylimenovaihe erosta toipumiseen. Unohtaisit nyt ne tilapäiset ihastumiset ja ottaisit aikaa itsellesi tilanteesi selvittämiseen.
olen ollut ihastunut tähän tyyppiin jo monen vuoden ajan...
Etten halua lopettaa ennenkuin olen löytänyt uuden. Ihan kuin oma nykyinen olisi jokin hätävara. On hänelläkin sentään jokin ihmisarvo.
Fiksuinta olisi lopettaa heti ja tehdä asiat itselle selväksi, ja jos jää yksin, on otettava se riski. Ei kukaan ansaite tulla pidetyksi hätävarana.
On se varmaan rankkaa. Sinulla on jo jotain mihin nojautua, kun on mies varalla. Sääliksi käy miestäsi ja tietysti sinuakin, jos se ei ole osannu antaa sinulle hellyyttä. Ihmissuhde asiat ovat vaikeita asioita, joihin ei vastauksia saa ellei kokeile. Olen itse kärsinyt vaikean eron omasta toimesta ja kadun sitä aina. Rakastan häntä vielä ja on kurjaa ajatella mitä hänelle tein. Mitä ajattelet asiasta, jos mies kertoisi
sinulle suhteesta ja te eroisitte sen takia, vaik itse rakastaisit häntä vielä yli kaiken... En ymmärrä mikä meitä ihmisiä vaivaa, kun tunteilla toinen raiskataan...
Elin itse 4 vuotta pari suhteessa ja ihastuin erääseen kaveriini. Hän herkkänä ajan kohtana sanoi rakastavansa minua ja olin "myyty". Ihanaa se olikin 3kk. Jotenkin ahdistuin, kun tajusin mitä meillä oli ja mitä menetin. Ex mieheni pärjää edelleen yhtä hyvin, kuin ennenkin ja minä olen se, joka olen kadoksissa. Lähdin hakemaan jotain mitä oli jo olemassa, mutta vain piilossa... Ei ole enää sitäkään. Tein virheen ja olen hullu kun en tajunut. Uusi lupasi kuut taivaalta ja oli kivaa, kun aikaa oli, mutta niin se aika katosi ja olin yksin. Yhteistä meillä oli vaik mitä ja voin vain sanoa, että Tee omat ratkaisusi, mutta jos vähääkään hänestä välität, niin pidä kiinni, ettei kokonaan karkaa. Olisi kiva jos me edes voitaisiin tervehtiä, mutta ei enää sitäkään ja se sattuu. Suren itseäni, koska tein väärin, mutta en voisi tietää, jos en olisi kokeillu. Taas haavat aukesi, mutta toivottavasti oli apua.
Kysy vaik leikilläsi onko tunteita jäljellä ja onko aihetta heittää viisi vuotta ihastuksen takia kadottaakseen itsensä ihan kokonaan. Anteeksi antamatonta ja hirveän raakaa. Toinen kuitenkin kuolee tunne tasolla, vaik tuntuisikin selviävänsä.
Henkisenä tukena Marja
Voin suositella, että ei kannata edes kysyä leikillä tunteista. Voisit pettyä pahasti, kun kerran pettää, nii voi vain lähteä. En tiedä, mutta aika heppoisin syin olette kummatkin naiset lähteny toisen matkaan. Nyt on kivaa, mutta olen onnellinen mitä enemmän ihmiset kärsii, kun on toisen pois potkinut...
Itse en ketään enää satuta, koska tiedän mitä se on ja minä rakastan.