Elämä ahdistaa jatkuvasti. Olen seurustellut jo neljä vuotta miehen kanssa, josta välitän, mutta väittäminen on aika erilaista, kuin toivoisin. En koskaan tuntenut mitään syvää ihastumista tai tunteen paloa, kun aloimme seurustella. Hän oli ehkä silloin minulle pelastus ongelmaisesta elämästäni ja tyhjyydestä, jonka halusin täyttää. Rakastuin ensi kertaa elämässäni 18-vuotiaana poikaan, jota kohtaan koin heti todella syviä tunteita. Hän oli romanttinen, älykäs, hauska, kohtelias, melkein kaikkea, mitä voi toivoa. Hän ei luullakseni kuitenkaan tuntenut minua kohtaan yhtä voimakkaasti enää loppuajasta, koska käytti minua mm. rahallisesti hyväkseen.Me olimme alle puoli vuotta yhdessä, mutta silti tuo aika oli minulle suunnnattoman tärkeää. Olen ajatellut häntä siitä asti! Hän on ajatuksissani jatkuvasti. Jotain pientä yhteyttä on pidetty, useimmiten omasta aloitteestani, mutta uskon, että hänen tunteensa minua kohtaan ovat todella ristiriitaiset. Väillä hän antoi ymmärtää, että meillä voisi olla vielä jotain ja välillä sitten sanoi, ettei halua olla kuin ystävä. Luulen,että hän kaipasi vain huomiota minulta, eikä oikeasti halua minusta mitään sen syvempää.
En teidä, nykyinen mieheni on todella erilainen ja toisaalta ei vastaa mitään ihannekuvaa miehestä, jonka kanssa haluaisin loppuelämäni viettää. Hän on kuitenkin todella hyvä minulle ja aina tukena, kun sitä tarvitsen. Pelkään,että jos lähden pois, löydän itselleni vain miehiä, jotka satuttavat ja käyttävät hyväkseen. Sellaisia on ollut muutamia tässä matkan varrella ja haluaisin tällaiset kiertää kaukaa.
Niin, jos joku kokee samoja asioita, olisi kiva kuulla neuvoja, kuinka toimisitte minun tilanteessani...
En teidä, nykyinen mieheni on todella erilainen ja toisaalta ei vastaa mitään ihannekuvaa miehestä, jonka kanssa haluaisin loppuelämäni viettää. Hän on kuitenkin todella hyvä minulle ja aina tukena, kun sitä tarvitsen. Pelkään,että jos lähden pois, löydän itselleni vain miehiä, jotka satuttavat ja käyttävät hyväkseen. Sellaisia on ollut muutamia tässä matkan varrella ja haluaisin tällaiset kiertää kaukaa.
Niin, jos joku kokee samoja asioita, olisi kiva kuulla neuvoja, kuinka toimisitte minun tilanteessani...
Vastaukset 4
Vanhimmat
..pysytellä nykyisen kanssa, jos hänessä ei sinänsä mitään vikaa ole..Jos hän kerran oikeasti välittää! Kai hänessä jotain näit, kun aloit olemaan kanssaan? Koeta ajatella niitä hänen hyviä puoliaan, ja ihastua niihin. Jos toinen on aidosti välittävä, huolehtiva ja kunnollinen, sekä "katseesi kestävä", niin älä haikaile vanhaa, jos olet kerran epävarma entisen tunteista! Jos hänelläkin olisi oikeita tunteita, tai haluaisi sinut oikeasti myös,niin sitten olis ymmärrettävämpää hänen peräänsä haikailla.Jo tuo kun sanoit, että käytti "rahallisesti" hyväkseen, kuulosti jo kyllä aika inhottavalta..
Minäkin roikun tunnetasolla eräässä menneisyyden miehessä, joka on ensimmäinen elämässä, johon sillä tavoin olen ihastunut. Tosi vanha juttu, mutta tulee vaan mieleen edelleen, on mielessä pitkiä aikoja, sitten taas menee taka-alalle. Taka-alalle sen takia, että tajuan, ettei häntä itseään todellisuudessa kiinnosta. On kai nyt kyllä varattukin..Mutta uskon romanttiseen rakkauteen; Jos todella sydämessään haluisi jonkun, niin olisi kyllä valmis ottamaan riskejä ja muuttamaan maailmaansa, kun elettävänä vain yks elämä. Olen ajatellut, että jos ei niin voi tehdä, niin kyllä mielenkiintonsa oli sitten paljon lievempää kuin mulla, ehkä jotainlievää ihastusta, ja vähintäänkin tosi ristiriitaista. Ei ole toivoakaan, että ottaisi enää koskaan yhteyttä, tai että mitään välillämme tapahtuisi. Pitää ottaa vaan tällaisessa tilanteessa järki käteen; turha tunnetasolla roikkua jossain, mistä ei tule syystä tai toisesta mitään. Tunteiden pitää olla todellakin molemminpuolisia!
Itselläni loppui äsken suhde (ei todellakaan tämän toisen vanhan jutun takia), vaan ihan muista syistä. Hän oli kiltti, mukava, huomaavainen mies, ainakin pääsääntöisesti, mutta myös ääripäisen inhottava välillä. Muuten en olisi häntä jättänyt, vaan jatkanut elämää hänen kanssaan.
Jokatapauksessa koko suhteen aikana en ajatellut tuota vanhaa juttua!! Näin on ollut aina, kun minulla on ollut joku muu.
Niin että kyllä voit unohtaa sen vanhan ihastuksen,kun keskityt nykyiseen.
Tai sitten lähde eri teille, jos jotain suhteestanne mielestäsi oikeasti puuttuu. Mutta UNOHDA tyyppi, joka ei oikeasti ole sinusta kiinnostunut. Parasta mennä eteenpäin, jos on melko varmaa, että vanhojen perään haikailu turhaa. Elämä on liian lyhyt tuhlattavaksi yksipuolisiin haikailuihin.
..Rohkeutta sinulle!
Vanha ja nykyisesikään (jos suhde ei mielestäsi toimi) eivät ole maailman ainoat miehet!Tulet sen huomaamaan.
Vanhaa tosi ihastusta ei koskaan unohda, en ole minäkään unohtanut. Mutta eteenpäin meneminen on ainut lääke.
Mikä ei tapa, se vahvistaa. Älä pelkää liikaa "satuttajia ja hyväksikäyttäjiä". Jos sellaisia on jo tullut vastaan matkan varrella,niin osaat varmaan jo sellaiset tunnistaa, vai mitä. Sinä itse päätät, miten sinua saa kohdella, ja mitä elämässä haluat.
Mitä päätätkin, ole vaan rohkeasti oma itsesi ja oman elämäsi herra. :) Kaikki menee hyvin varmasti.
Oli todella fiksusti kirjoitettu ja ehkä toivoinkin saavani tällaisen vastauksen. Tiedän, ettei sen entisen kanssa kuitenkaan enää tulisi mitään ja olisin iloinen, jos voisin olla häntä ajattelematta. Välillä onkin aikoja, jolloin en juurikaan edes mieti häntä ja välillä hän on jatkuvasti mielessä.Silloin nykyinen suhde tuntuu todella tylsältä ja on turhauttavaa, kun toivoisi jotain jännittävää ja parempaa, kuten entisen kanssa oli. Olen joitakin kertoja tavannut tätä entistä eromme jälkeen ja huomasin, että kun sitten näimme, ajattelin ettei tästä enää mitään tulisikaan. Ainoa ero on se,että entisen kanssa seurustellessani en ajatellut lainkaan muita miehiä. Nykyisen kanssa taas olen ajatellut melkein voisi sanoa, että koko suhteen ajan. Pettänyt en ole, mutta ajatuksen tasolla kyllä. Se tietysti voisi kertoa jotain tunteistani. Tosin on vaikea verrata keskenään näitä suhteita kun toinen kesti puoli vuotta ja tämä toinen 4 vuotta.. Muutenkin jotenkin olen alkanut kyllästymään tähän seuruteluun ja haluaisin kokeilla yksin elämistä. Olisin hienoa mennä niinkuin joskus sinkkuna ja tutustua ja katsella uusia tuulia. Jos vaikka löytäisikin jotain, mistä olisi ehdottoman varma, että "tämä on sitä mitä haluan". Mutta pelottaa lähteä, kun jos käykin päinvastoin ja jätän miehen, jonka kanssa olisi ollut turvattu tulevaisuus. Sitä en haluaisi jotua katumaan!!
..ratkaista, ymmärrän..Mutta pitää vaan kuunnella itseään! Jotenkin pitäis varmaan vaan eritellä, mitä eniten haluaa, ja mitä eniten pelkää; Yksin jäämistäkö, vai tulevaisuutta nykyisen kanssa. Mutta kun sanoit, että nykyisen kanssa ollessasi olet miettinyt koko ajan muita, niin se on kyllä mielestäni merkki siitä, että jotain vois muuttuakin. Tosiasiassa arkielämä on kyllä kuitenkin aika "tylsää"..Välittäminen on viimepeleissä tärkeintä! Mutta jos on tosi tunteita, ei tavallisesti ihmisen tarvitse jatkuvasti miettiä muita, vaan tunteet kestää arjen paineissakin. Minä jaksan uskoa siihen! Ja luulen, että se kuitenkin on pitkien liittojen salaisuus.
Kuuntele itseäsi ja ole samalla realisti. Mieti sitäkin, mikä nykyisessä miehessä mättää, onko se sellaista, mitä et kestä, vai voisitko ohittaa sen, vai tuletko todennäköisesti olemaan tyytymätön jatkossakin, niin että suhde kuitenkin päättyisi..
Olen jäänyt yksin monta kertaa. Ei se helppoa ole. Useimmiten en ole kuitenkaan jäänyt jossittelemaan. Kun tekee harkitun ja itselleen rahellisen ratkaisun, ei tarvitse katua jälkikäteen.
Tiedän myös tasan tarkkaan, mitä on olla jumissa johonkin vanhaan ihastukseen. Yleensä joudun siihen jumiin, kun olen sinkkuna, kuten nyt, ja siksi olen tällä palstalla :). Tiedän myös, että hän oli minulle elämän mies, jonka kanssa en olisi todellakaan antanut ajatustakaan kellekään toiselle.
Mutta uskon, että jonakin päivänä tulee joku TOINEN,jota rakastan myös antaumuksella. Pakko tulla.Ehkä erilainenkin tyyppi, mutta joku, josta tiedän, että hänen kanssaan haluan varmasti elää. Olen romantikko siinä mielessä, että en halua kompromissiratkaisuja..Jos sellaista ei tule, jota en voi oikeasti rakastaa niin paljon, että pitää muita miettiä, olen mieluummin yksin. Ja nyt kun katson taakseni päättyneitä suhteita, esim. viimeisintäni, tajuan, että niissä oli jotain pielessä, tai emme olleet oikeita toisillemme. Se on kyllä sen mittari, että on tehnyt oikeat ratkaisut.
Ja joskus tulee vielä joku, jonka kanssa rakkaus kestää, ja kaikki tämä odottaminen on ollut vaivan arvoista. Varmasti tulee sinullekin, jos tämä nykyinen ei jo ole hän.
Aikuisuuteen kuuluu kuitenkin realismi: Ihan kaikkea ei voi saada, ja jokaiseen parisuhteeseen kuuluu tasaista, väsynyttä arkea. "Väärän", vaikka mukavankin, tyypin kanssa se arki on kyllä vieläkin väsyttävämpää. Itse odotan, että oikean tyypin kanssa arjesta voi nauttia! Se kertoo, että perusasiat suhteessa on kunnossa.
Tsemppiä vielä sinulle ratkaisujen tekoon! :)