Seuraan sivusta kuinka ystävieni tyttöystävät pompottavat ja määräävät lähes kaiken mitä miehensä tekevät. Tyttöystävä päättää aina mihin mennään ja koska lähdetään, ja vittu jopa mitä mies juo ja mitä ei, jos baarissa ollaan. Tämä on mielestäni täysin naurettavaa ja epämiehekästä.
Joskus pyytäessäni kaveriani/kavereitani kaljalle tämä on kieltäytynyt aina samalla syyllä ja viellä häpeilemättä sen sanoo! "Muija ei päästä!". Mennyt hermot jo pariin otteeseen, ja sanonutkin olen suoraan mitä mieltä olen tuosa pompottelusta. Kaikista naurettavinta tässä on se, että nämä ämmät saavat sitten tehdä mitä lystää. Nämä naiset ovat muuttaneet miespuoliset ystäväni Vässyköiksi, jotka ovat kuin mitäkin neitejä nykyään, joiden kanssa ennen kaadoin kaljaa ja naisia. ON viellä lisää mitä he kieltävät, mutta ei tule juuri nyt mieleeni, naurettavan lapsellisia asioita kuitenkin.
PS. Jos jäi mietityttään onko minulla itsellä tyttöystävää vastaus on kyllä. Kumpikaan ei pompota ja tullaan ihmeen hyvin toimeen, pieniä sanaharkkoja lukuunottamatta. ;)
Joskus pyytäessäni kaveriani/kavereitani kaljalle tämä on kieltäytynyt aina samalla syyllä ja viellä häpeilemättä sen sanoo! "Muija ei päästä!". Mennyt hermot jo pariin otteeseen, ja sanonutkin olen suoraan mitä mieltä olen tuosa pompottelusta. Kaikista naurettavinta tässä on se, että nämä ämmät saavat sitten tehdä mitä lystää. Nämä naiset ovat muuttaneet miespuoliset ystäväni Vässyköiksi, jotka ovat kuin mitäkin neitejä nykyään, joiden kanssa ennen kaadoin kaljaa ja naisia. ON viellä lisää mitä he kieltävät, mutta ei tule juuri nyt mieleeni, naurettavan lapsellisia asioita kuitenkin.
PS. Jos jäi mietityttään onko minulla itsellä tyttöystävää vastaus on kyllä. Kumpikaan ei pompota ja tullaan ihmeen hyvin toimeen, pieniä sanaharkkoja lukuunottamatta. ;)
Vastaukset 10
Vanhimmat
Minä sanon joskus kaljalle kärkkyville kavereilleni, ettei tyttöystävä muka päästä. En vain kehtaa sanoa, että minulla on parempaakin tekemistä. Ollaan mimmin kanssa sovittu siitä, sillä ei ole mitään sitä vastaan.
Baareilu on mulle mennyttä elämää, ei se yksinkertaisesti kiinnosta enää. Naiseni on minulle äärimmäisen rakas ja tärkeä, haluan perheen, eikä baarijuoksut sovi enää arvoihini. Naiseni on parasta seuraa mitä voin saada, ja paras ystäväni myös.
Mieti, josko ystäväsi ovat vain kasvaneet sen vaiheen yli.
Tämän viestin on selvästi kirjoittanut nainen esiintyen miehenä - voi hellanduudelis!!!
halua istua kaljalla kun parempaakin tekemistä on, niin ei se minusta ainakaan naista tee.
Vai meinaatko, että kaikki jotka eivät ole sun kanssas samaa mieltä, ovat väärässä? Kasva vähän.
jos mun mies ystävä sanois etten päästä hui..
sovittu siitä. Olin usein takapiruna vielä virnuilemassa. Kai se oli aika selvä juttu, ettei sitä exää vaan huvittanut. Vaikka sanoi se senkin. Ei ne kauaa jaksaneet nurkissa notkua. Nyt se on kai taas käynyt, kun on yksin. Niin käyn minäkin.
Meillä on tasa-arvoinen parisuhde. Molemmat tekee mitä haluttaa, tietysti on rajat, pettämistä ja muuta sellaista ei hyväksytä.
Baariin saan mennä ja mies saa mennä jos haluttaa, joskus mennään yhdessä.
Ei kaikki miehet olla vässyköitä joilla ei ryyppääminen ja naisten kaataminen enää kiinnosta.. Kutsuisin heitä ehkä aikuistuneiksi.
Minusta sekin on kyllä melko vässykkämäistä, ettei uskalla
sanoa suoraan ettei kiinnosta, vaan täytyy naamioida
se naisen syyksi. Todella reilua, kun kaupan päälle
naisesi saa kavereittesi silmissä jonkinlaisen kotityrannin
maineen.
Sano suoraan vaan, ettet jaksa baareihin lähteä. Ehkä ne
kaljalle vonkaamisetkin sitten vähenevät.
Mun miehen isä käyttää tota veruketta kun ei kiinnosta baareilu.
Ei isommin kiinnosta mun miestäkään. Kielsin kuitenkin käyttämästä minua tekosyynä. Ja kun on sanonut suoraan ettei huvita, esim. futiskaverit piruilee ettei USKALLA SANOA ETTEI MUIJA PÄÄSTÄ. (En ole koskaan kieltänyt!)
Eli niin tai näin, "tosimiesten" silmissä nainen on jokatapauksessa se tyranni ja riippakivi... :)
kestää kyllä pienen komentelunkin. Sitä paitsi, ei kukaan tee mitään vastentahtoisesti. Jokainen on varmasti päättänyt asian aivan itse.
Sulla on kumma uho päällä. Pelottaako?
Minun mieheni on käyttänyt tuota ei-kotoa-saa-lupaa -selitystä iät ja ajat ja minua on se kiukuttanut aina.
Mies toivoisi ilmeisesti, että ei saisi lupaa, mutta toisin on. Olen aina toivonut, että mieheni ei tulisi yöksi reissuiltaan kotiinkaan,vaan menisi vaikka hotelliin. Se ei mieheni mielestä sitten olekaan enää niin kiva mennä, kun en ole kotona vaikertamassa ikävääni.
Sama vässykkämieheni kertoo työpaikalla samoja tarinoita, kun häntä ei huvita lähteä jonnekin työmatkalle. Silloin sävy on tosin virallisempi, mutta minä, vaimo, olen aina hänelle se hyvä tekosyy.
Olisiko sitten niin, että mies ei menetä kavereiden silmissä kasvojaan, kun vetoaa siihen, että vaimo ei päästä? En ymmärrä.
Vässykkä-nimityksesi on siis oikein osuva, mutta vähän toisesta näkökulmasta. Vässykät eivät kehtaa sanoa kaverilleen suoraan, että heitä itseään ei kiinnosta. Vässykäksi ei kuitenkaan voi mielestäni sanoa miestä, joka ei sen siunaamalla hetkellä lähde johonkin, jos on sopinut vaimonsa tai tyttöystävänsä kanssa siksi illaksi jotain muuta. Kai nyt kaveritkin haluaisivat, että sopimuksista pidetään kiinni? Vai olisiko kaverinsa pettävä mies vähemmän vässykkä?
Minäkin olen kyllä pomottanut miestäni siinä, että olen kapakassa käskenyt vähän hiljentää juomistahtia tai lopettaa kokonaan. Voi olla, että on epämiehekästä lopettaa juominen toisen käskystä, mutta kaipa silläkin on sanansa sanottavana, joka loppuillasta korjaa jäljet.
Mutta älä huoli. Jossain vaiheessa sinäkin olet se vässykkä, joka viihtyy paremmin kotona vauvantuoksuisissa tunnelmissa. Ja jos et viihdy, olet pian eronnut ja taas vapaa menemään.