Ikävä kyllä olen yksi niistä jotka eivät ymmärrä oman sinkkuutensa syytä. Kavereideni mielestä olen sinkku ihan syyttä ja liian usein saa kuulla olevansa liian ronkeli tai omasta tahdostaan sinkku. Ne oikeasti luulevat, että tämä on jonkin näköinen elämäntapa... Kuitenkin en edes jaksa muistaa milloin minua on viimeksi pyydetty treffeille. En ole se baarin kaunein nainen, mutta olen kuitenkin kivan näköinen ja hurmaava tyyppi. Olenkin tullut siihen tulokseen, että minut pitää ilmeisesti tuntea ennen kuin minuun ihastuu, mikä taas johtaa siihen, että suurin osa miespuolisista kavereistani on ollut tai on yhä minuun ihastunut. Se luo ikäviä jännitteitä kaverisuhteeseen.
Missä siis voi tavata ja tutustua ihmisiin oikeasti? Ravintolassa on ihan turha edes yrittää.
Missä siis voi tavata ja tutustua ihmisiin oikeasti? Ravintolassa on ihan turha edes yrittää.
Vastaukset 13
Vanhimmat
heippa hei ehkä kaverisi on oikeessa!! voisi olla että löytäsit jonkun ihmisen joka välittää susta jos antasit sen vaan lähestyä suo... se voi olla jopa kaveri piirissä.. toisaalta voi löytyä ihan jostain muualta sellanen ihminen joka haluaa pitää sunomanaan tai sä haluat pitää sen... mailma on sellanen itse löysin naisen 600km päästä ja nyt asutaan yhdessä.. elämä on sellasta ikinä ei tiedä mitä edestään löytää.:-) toivon että löydät sen mitä haet...
Ei se tosiaan ole helppoa oikean löytäminen,en tiedä ikääsi. Mutta itse 35 ok mies T.Jarppa
Tuntuu välillä että tässä parisuhteen löytämisessä on olennaista oikea aika ja paikka eli eli satut olemaan jossain juuri silloin missä on toinen joka pitää sinusta ja sinun ulkonäöstä sekä päinvastoin, mutta myös on tilaisuus jutella. Monesti miettinyt, että mitäköhän ois tullut kun ois viitsinyt avata suunsa vaikka kirjastossa mielenkiintoiselle ihmiselle. Mutta hyvä kysymys on myös se, että milloin se oikea aika on, mistä tietää?
Baarista olen kyllä löytänyt ihme kyllä muutaman naisen. En itsekkään ole mikään "Tommi Metsäketo", mutta uskon että olen jonkun mielestä hyvännäköinen ja taas jonkun mielestä ruma ku mikä. Karu tosiasia. Allekirjoitan "Sinkun" kohdan, että minut pitää tuntea. Oletko itse tehnyt esim baarissa aloitetta, jotta voisit olla se hurmaava tyyppi?Varmasti joku on katsellut sinua esim baarissa, että vau!
Mutta sinkku olen itsekkin ja en täysin omasta tahdostani. Sitä vain minun kaveritkin varmaan luulee, että tuo on sinkku tahallaan. Toki olen ollut pitkässä parisuhteessakin.
Äskeisen tekstin kirjoittanut Jupeli77
Monet tuntuvat olevan sinkku ilman sen suurempaa syytä. Niin olin itsekin kauan, kun en usko baarisuhteisiin ja en edes juttele siellä tuntemettomien miesten kanssa. Olen enemmän miesten mielestä kaverityyppi,joten minuun tutustuu suht helposti, mutta kaveruudesta pitemmälle se juttu sitten harvoin menee.
Kaksi vuotta sitten löysin elämäni miehen, tai siis luulin niin. Näimme toisemme paikassa ja vielä selleiseen aikaan, että ei kumpikaan olisi uskonut. Mutta se oli rakkautta ensisilmäyksellä. Luulin myös, että se kestää, mutta niin ei aina käy, joten ei nytkään. Elimme elämämme onnellisinta aikaa ja puhuimme jo yhteisestä tulevaisuudesta, kunnes mieheni sai tarpeekseen ja lähti. Mutta ystävyytemme säilyi siitä huolimatta ja siitä olenkin ylpeä (:
Olen jälleen sinkku ja eoikein tiedä, miten olisin, kun aikas tyhjää. Mutta uuteen suhteeseen en lähde ennen kuin edellisestä olen kunnolla selvinnyt. Mutta kavereita ei ole koskaan liikaa, joten kyllä niitä miehiä jahtailen kaikesta huolimatta.
Siis sitä oikeaa ei kannata etsiä ihan tosissaan, koska silloin sitä ei ainakaan löydä. Niinhän käy aina vaateostoksillakin! Paikassa ja ajassa, joka on vielä hyvin sopimaton, se tosi ihanstuminen sitten iskee. Eli ei mitään paniikkia, koska vielä se oikea aika on oven takana kurkistelemassa!
Hyvää jatkoa!
Mulla kans sama fiilis. kaikki muut vaan vakiiuntuu perustaa perheitä, saavat lapsia/menevät naimisiin... Mutta omalle kohdalle ei ole osunnut oikeaa. Sinkkuna olen ollut vajaa 5-vuotta. Ulkonäössä ei pitäisi olla vikaa. Yhdenillan juttuja en harrasta. Missä ne ihanat sitoutumiskykyiset miehet oikein luuraavat?
Samaa ihmettelee moni kunnon sinkkumieskin, että et ole yksin. Se vain on niin, että kukaan ei nykyaikana enää kohtaa toista muuten kuin jossain baarin lihatiskillä kolmen promillen kännissä. Minulle vastenmielistä touhua, joten ihmettely jatkuu.
ikävä kuulla. Kun itse haluaisi vakiintua ja perheen,niin oma elämä tuntuu menenvän hukkaan. Toivottavasti se sopiva vielä löytynee, voipi piileskellä vai nurkan takana. ;)Onneksi on kohtotoverteita.
Aina ei kyllä tiedä tosiaan missä sen toisen tapaa. Silmät on pidettävät auki eikä vetää laahustaa katse maassa. Se on kiva tietää, että on niitä muitakin, joilla "mättää" tai jotain :) . Toivoa meilläkin on ;D
moi sulle;) ootko minkä ikänen?? mie oon vm 84...vastaile jos kiinnostaa ehkäpä tutustua...
Ainakaan järkevää tai normaalia, en ole sielä vielä ketään kivaa tyttöä tavannut joka ei olisi jo jonkun toisen omaisuutta.
Hauska oisikin keksiä sellanen paikka mistä sen oman puuttuvan puoliskonsa löytää.
Mesessä on kiva kirjotella, sielä yks kiva tyttö.
Pitäs saada vaan enemmän juttukavereita.
Tuntuu olevan suosittu uskomus, että kyllä se oikee tulee vaikka kaupan kassalla, kirjastossa yms. vastaan. Hullunahan sua nyky yhteiskunnassa pidetään jos ventovieraalle rupee treffeistä puhumaan sellases paikas ja selvinpäin. Eihän nykyään vieraat ihmiset uskalla toisilleen puhua, ainakaan selvinpäin. Suomalaiset ovat niin ujoa sakkia.Ja jos näkiskin jonkun jossain kadulla, niin tuskin se rupee selvittämään kuka sä olet. Aika harhaa mun mielestä...
Täh? Ympärilläsi on siis sinuun tutustuneita ja sinuun ihastuneita miehiä, ja ihmettelet mistä voisit löytää miehen?!?!?!?!? Oi elämä!