tyrannisointi

Enpä oikein tiennyt mihin muuallekaan kirjoittaa. Tänään silmäni avautuivat ja huomasin millaisella ovelalla otteella veljeni on yrittänyt hallita elämääni. Pitkään luulin sen johtuvan hänen työstressistä, mutta nyt vaikka on stressi ainakin näkyvästi helpottanut niin ei käytös ole silti mihinkään muuttunut. Koko ajan on kuin p***n ammuttu karhu, tiuskii ja tönii, ja kyseessä ei siis ole mikään teini-ikäinen vaan aikuinen mies. Aikuisia ollaan molemmat. Hän puuttuu koko ajan tekemisiini ja arvostelee toimintatapojani miten missäkin tilanteessa toimin, ja jakelee neuvoja miten minun pitäisi mikäkin asia tehdä, ja naureskelee vähättelevästi saaden minut tuntemaan oloni pikkukakaraksi. Lisäksi hän haluaa tietää kaiken elämästäni ja suhtautuu todella epäluuloisesti kaikkiin uusiin ystäviini ja tuttaviini (miehistä nyt puhumattakaan!), ennenkuin on itse tavannut heidät. Järkytyksekseni tajusin, että minulla ei taida olla yhtäkään ystävää, jota veljeni ei olisi tavannut, aina sattumalta hän on uusiin ystäviini törmännyt jossakin. Lisäksi minua loukkaa se miten hän vähättelee minua miesystävälleni, ottaen osaa kun miesparkani "joutuu" elämään minunlaiseni loiseläjän kanssa luullen että olen ottanut miehen vain elättämään itseäni ja nalkuttaisin hänelle päivät pitkät. Todellisuudessa arvostan miestäni yli kaiken, emme juuri koskaan tappele, ja laskut maksamme aina puoliksi, mutta velejni mielestä olen alistanut mieheni tossun alle. Myöskin jos olemme menossa johonkin sukujuhliin tai vastaaviin
on veljeni jo etukäteen huolissaan miten aion käyttäytyä siellä! Niinkuin minulla ylettömän ujolla ihmisellä nyt olisi taipumusta aiheuttaa jotain kohtauksia.

Tiedän toki, että parasta olisi puhua asianomaisen kanssa, mutta tällä hetkellä ainakin niin kovasti suututtaa tuommoinen epäluuloisuus ja hallitseminen, että ehkä parasta ottaa vähän etäisyyttä.
2691
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 2

Vanhimmat

Anna veljesi auttaa sinua, ja laittaa miehesi elättämään sinut, kuten sen kuuluukin olla! Minusta tuntuu, että sinulla ovat sukupuoliroolit menneet hieman sekaisin.

Äänestä

Veli-rukka. Hänellä ei selvästikään mene hyvin. Hänellä on paha olla. Hän kadehtii sinua, nähtävästi sinulla siis menee paremmin kuin hänellä. Hän yrittää alistaa ja kontrolloida sinua ja elämääsi saadakseen jonkinlaista ylemmyydentunnetta itselleen. En usko, että mollaus tuottaa hänellekään kovin kestävää hyvänolontunnetta, epätoivoinen yritys kohentaa omaa oloa.

Nouse sinä veljesi käytöksen yläpuolelle. Kysy häneltä miksi hän yrittää mollata sinua? Kysy millaisia vaikeuksia hänellä on? Kiusataanko häntä esim. työpaikalla? Meneekö vaimon kanssa hyvin. Työpaikkakiusaus tai ongelmat omassa parisuhteessa saattaisivat selittää miksi hän reagoi pahaa oloaa kiusaamalla sinua. Tavallaan kostaa sinulle, heikommalle, kun ei kykene muuten tilannettaan muuttamaan. Raukkamainen mies.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


nupukka kirjoitti:

Enpä oikein tiennyt mihin muuallekaan kirjoittaa. Tänään silmäni avautuivat ja huomasin millaisella ovelalla otteella veljeni on yrittänyt hallita elämääni. Pitkään luulin sen johtuvan hänen työstressistä, mutta nyt vaikka on stressi ainakin näkyvästi helpottanut niin ei käytös ole silti mihinkään muuttunut. Koko ajan on kuin p***n ammuttu karhu, tiuskii ja tönii, ja kyseessä ei siis ole mikään teini-ikäinen vaan aikuinen mies. Aikuisia ollaan molemmat. Hän puuttuu koko ajan tekemisiini ja arvostelee toimintatapojani miten missäkin tilanteessa toimin, ja jakelee neuvoja miten minun pitäisi mikäkin asia tehdä, ja naureskelee vähättelevästi saaden minut tuntemaan oloni pikkukakaraksi. Lisäksi hän haluaa tietää kaiken elämästäni ja suhtautuu todella epäluuloisesti kaikkiin uusiin ystäviini ja tuttaviini (miehistä nyt puhumattakaan!), ennenkuin on itse tavannut heidät. Järkytyksekseni tajusin, että minulla ei taida olla yhtäkään ystävää, jota veljeni ei olisi tavannut, aina sattumalta hän on uusiin ystäviini törmännyt jossakin. Lisäksi minua loukkaa se miten hän vähättelee minua miesystävälleni, ottaen osaa kun miesparkani "joutuu" elämään minunlaiseni loiseläjän kanssa luullen että olen ottanut miehen vain elättämään itseäni ja nalkuttaisin hänelle päivät pitkät. Todellisuudessa arvostan miestäni yli kaiken, emme juuri koskaan tappele, ja laskut maksamme aina puoliksi, mutta velejni mielestä olen alistanut mieheni tossun alle. Myöskin jos olemme menossa johonkin sukujuhliin tai vastaaviin
on veljeni jo etukäteen huolissaan miten aion käyttäytyä siellä! Niinkuin minulla ylettömän ujolla ihmisellä nyt olisi taipumusta aiheuttaa jotain kohtauksia.

Tiedän toki, että parasta olisi puhua asianomaisen kanssa, mutta tällä hetkellä ainakin niin kovasti suututtaa tuommoinen epäluuloisuus ja hallitseminen, että ehkä parasta ottaa vähän etäisyyttä.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu