Mä tossa kesän alussa tapasin mun unelmien naisen. Mä olin heti ensitapaamisten jälkeen ihan myyty mies. Mulla yleensäkin lämpee noi tuntee ihan uskomatonta vauhtia. Alussa mä olin ihan varma, että saan siitä tytöstä vaan sydänsuruja. No kyllähän se aluks vähän pahalta näyttikin, kun se tyttö ei itekään uskonut, että siitä meijän hommasta jotain voisi tulla. Ilokseni kuitenki huomasin, että kyllä henälläkin ne fiilikset rupesivat heräämään. Kesä oli aivan ihanaa aikaa ja noin kuukausi sitten oli se hetki kun rakkauden tunnustukset vaihdettiin. Olin onneni kukkuloilla, ehdottomasti elämäni parasta aikaa!!
No tuosta tapauksesta ei kulunut edes kahta viikkoa, kun tyttöystäväni sanoi, että en ole ottanut häntä niin paljon huomioon kuin aikaisemmin. No edellinen viikko oli kyllä ollut kiireinen ja olin ollut väsynyt. Vetosin siihen ja olin kyllä itsekin sitä mieltä. Rupesin kuitenkin miettimään, että onko jokin mun fiiliksissä häntä kohtaan muuttunut.
Tällä viikolla olenkin sitten puntaroinut ihan kaikkea tekemistäni. Ja se on mennyt vähän tähän tapaan-> oltiin mökillä saunassa ja sanoin hänelle "ota sä vielä nämä löylyt, niin mä meen laittamaan sulle pesuveden valmiiksi" sitten siinä pesuvesiä laitellessa ajattelin, että kyllähän mä sitä rakastan, kun näinkin tein ihan automaatisesti, ilman, että yritin olla edes kiva.
Oon joutunut nyt tällaiseen oravanpyörään ja kaiken lisäksi menin kertomaan hänelle, että jotain on tapahtunut mun fiiliksien kanssa. Siitähän nyt tietysti seurasi itkua ja pahaa oloa. Eilen sitten hän pohti jo, että heitetäänkö hanskat tiskiin. Minä siinä sitten pyysin, että katotaan vielä miten tämä homma kehittyy.
Nyt mä oon sitten ihan hukassa, että mistä tällanen fiilisten lasku voi johtua, vai oonko mä sitten kuvitellut kaiken ja kerännyt turhaan paineita pääni sisään. Voiko mun rakastuminen olla vaihtunut vain rakastamiseks? Voiko se tapahtua noin nopeasti? Voiko vielä rakastumisen jälkeenkin olla liikaa toisen kanssa?
Se tyttö on ollut koko ajan ihana oma ittensä, eli mulla ei ole mitään syytä mikä selittäis miks ollaan nyt tässä tilanteessa. Kaiken lisäksi se tyttö on niin kaunis ja kiva, että mä olen varma, etten koskaan löytäis vastaavaa. Mä en todellakaan haluais menettää sitä.
Mun päässä pyörii nyt paljon ajatuksia, ja välillä tuntuu, että se halkee paineista. Tuntuu pahalta, kun varmaan tälläkin hetkellä tyttöni itkee kotona mun takia, vaikka mä ennemmin amputoisin vasemman käteni kuin satuttaisin häntä.
No tuosta tapauksesta ei kulunut edes kahta viikkoa, kun tyttöystäväni sanoi, että en ole ottanut häntä niin paljon huomioon kuin aikaisemmin. No edellinen viikko oli kyllä ollut kiireinen ja olin ollut väsynyt. Vetosin siihen ja olin kyllä itsekin sitä mieltä. Rupesin kuitenkin miettimään, että onko jokin mun fiiliksissä häntä kohtaan muuttunut.
Tällä viikolla olenkin sitten puntaroinut ihan kaikkea tekemistäni. Ja se on mennyt vähän tähän tapaan-> oltiin mökillä saunassa ja sanoin hänelle "ota sä vielä nämä löylyt, niin mä meen laittamaan sulle pesuveden valmiiksi" sitten siinä pesuvesiä laitellessa ajattelin, että kyllähän mä sitä rakastan, kun näinkin tein ihan automaatisesti, ilman, että yritin olla edes kiva.
Oon joutunut nyt tällaiseen oravanpyörään ja kaiken lisäksi menin kertomaan hänelle, että jotain on tapahtunut mun fiiliksien kanssa. Siitähän nyt tietysti seurasi itkua ja pahaa oloa. Eilen sitten hän pohti jo, että heitetäänkö hanskat tiskiin. Minä siinä sitten pyysin, että katotaan vielä miten tämä homma kehittyy.
Nyt mä oon sitten ihan hukassa, että mistä tällanen fiilisten lasku voi johtua, vai oonko mä sitten kuvitellut kaiken ja kerännyt turhaan paineita pääni sisään. Voiko mun rakastuminen olla vaihtunut vain rakastamiseks? Voiko se tapahtua noin nopeasti? Voiko vielä rakastumisen jälkeenkin olla liikaa toisen kanssa?
Se tyttö on ollut koko ajan ihana oma ittensä, eli mulla ei ole mitään syytä mikä selittäis miks ollaan nyt tässä tilanteessa. Kaiken lisäksi se tyttö on niin kaunis ja kiva, että mä olen varma, etten koskaan löytäis vastaavaa. Mä en todellakaan haluais menettää sitä.
Mun päässä pyörii nyt paljon ajatuksia, ja välillä tuntuu, että se halkee paineista. Tuntuu pahalta, kun varmaan tälläkin hetkellä tyttöni itkee kotona mun takia, vaikka mä ennemmin amputoisin vasemman käteni kuin satuttaisin häntä.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ei kannata heittää hanskoja tiskiin, on ihan luonnollista, että tunteet laimenee hieman muutaman kuukauden jälkeen. Kyllä se siitä iloksi muuttuu taas =)
ekat 2-3kk menee yleensä alkuhuumassa, ihan noin biologisestikin ajateltuna. Sen jälkeen tulee tasaisempi vaihe, jolloin on hyvä tutkailla, onko tästä ihan oikeaksi suhteeksi. Ja sen jälkeen voi taas tuntua mukavalta. :) Parin vuoden jälkeen ne tietyt "fiilistunteet" on lähes kaluttu loppuun ja on taas aika miettiä, sitoutuuko tahtomaan lopun elämäksi. Tää nyt yleistyksenä..
Mutta ei ne tunteet oo koko ajan samat, ei kannata luovuttaa niin äkkiä. Nythän te vasta ootte tutustumassa toisiinne ja itseenne. Ei varmaankaan oo kummallakaan hirveesti seurustelukokemusta?
Niin ja usein rakkauden tunnustaminenkin asettaa tietynlaisia paineita suhteelle (alkaa tarkkailla itseä ja toista enemmän ja miettiä, mihin juttu on menossa) ja siksi se vähän muuttuu. Mutta ei sen tartte olla kuin hetekellistä!
Tossa sun jutussa mua häiritsee toi tämä asentees että sä yksin olisit vastuussa suhteenne tilasta, kyllä se on kahden kauppa. Toista voi huomioida parhaan kykynsä mukaan, jos se toinen on sen arvoinen mutta mikään ei toimi ilman vastavuoroisuutta. Jos hänellä on huonoja fiiliksiä on _hänen_ asiansa tehdä niille jotain, _sinä_ et ole vastuussa tämän naisen luonnevioista. Älä anna hänen manipuloida itseäsi pahalla olollaan.
miksi se nyt siellä itkisi...? siksi että kerroit ettei tunnu enää hyvältä..
No ehkä opit jotain, älä päästä tuollaisia sammakoita suustasi oman "ailahtelevaisuutesi" vuoksi, ei niitä tarvitse ääneen sanoa! Ihme panikoimista jos kuukauden jälkeen tulee "seesteinen" kausi.. ja kaikilla NIITÄ TULEE!!!!