työttömät luusereita? b-luokkaa?

oikeasti arvioida ihmistä hänen työttömyytensä perusteella?

Mielestäni työ ei tee ihmistä, mutta se ettei edes yritä hakea töitä toki kertoo.

Ihmistä pitäisi arvioida hänen mielipiteiden, tekojen, arvojen jne. mukaan, eikä sen onko töissä vai ei.

Ei työttömyys kenestäkään tee luuseria. Tässä maassa on paljon työhaluisia ja korkeastikin koulutettuja työttömiä, joille ei vain löydy koulutusta vastaavaa tai edes läheltä liippaavaa työtä.

Tämä on yhteiskunnan vika. Tässä maassa pitäisi järkevöittää koulutusmääriä ja suhteuttaa ne reaalisiin työpaikkojen määriin paikkakunnittain. Tai lisätä muuntokoulutusta.

Työhaluttomuus ja vammainen asenne kaikkea työtä/koulutusta kohtaan tekee luuserin.

Ruokaa voidaan antaa nälkäiselle ja ulkona ei tarvitse kenenkään nukkua mutta rahaa tulisi antaa vaan tehtyä työtä vastaan.

Mitäs tuumaat sellaisesta tilanteesta, jos ihminen on niin varakas, että on varaa olla työttömänä. Hän ei ole kenenkään mielestä luuseri, koska ei käytä (ei tarvitse) yhteiskunnan tukia.

tunnutaan usein jaoteltavan B-luokkaan. Koulutuskaan ei nykyään takaa työpaikkaa. Firmat ovat muutamina viime vuosina potkineet työntekijöitä, toimihenkilöitä ja ylempiä toimihenkilöitä pihalle siinä määrin, että on vaan onnenkauppaa jos työpaikka vielä on.
Vastaavasti Kiinaan, Intiaan ja Etelä-Amerikkaan on palkattu tilalle kaikille organisaatiotasoille väkeä.
Eipä kannata pilkata työttömiä, tiedä koska osuu kohdalle.
Jos oot yli nelikymppinen, oot liian vanha mihinkään töihin ja samaan rakoon työnantajajärjestöt ja valtio patistelee jatkamaan työelämässä 68v saakka.

Mielestäni puolestaan sellaiset uraputkessa kiitävät työhullut ovat luusereita. MIkäli työ on ihmiselle tärkeimpiä asioita elämässä, ja tekijä, jolla toista ihmistä määrittää, niin silloin on jotain pahasti vialla uratykin arvomaailmassa. Kyllä se on se työn ulkopuolinen elämä se mikä ihmisessä merkitsee. Ja elämässä. Ihmissuhteet, harrastukset, vapaaehtoistyö, elämästä nauttiminen - ne ovat asioita, joiden pitäisi ihmiselle olla tärkeintä. Työllä on yhteiskunnassamme merkillisen korkea asema siinä, mitä ihmisestä ajatellaan.

Kyllä ihmisessä on jotain vikaa, tai sitten hänellä ei ole yksityiselämää, mikäli joku nauttii siitä, että on päivästä toiseen puolet valveillaoloajastaan muualla kuin välttämättä haluaisi olla. Työ on välttämätön paha (jos haluaa miellyttävän elintason Suomessa), ei mitään muuta. (Tunnustan tietenkin, että on myös yhteiskunnalle tärkeitä töitä, mutta noin yksilön kohdalla työ on välttämätön paha.)

Eihän ne toki kaikki luusereita ole. Osa on työnvieroksujia, osa sairaita, osa alkoholisteja, osa liian vanhoja, osa kokemattomia, osa ammattitaidottomia, osa kouluttautumattomia, osa luonnevikaisia ja iso osa on vain liian ronkeleita.

Joskus olen sitä miettinyt, että miksi kaikki työt kertyvät vain osalle porukasta? En ole vielä syytä keksinyt.

Työn ja hyvinvoinnin välinen yhteys on ihmisillä hämärtynyt. Lapsilla sen vielä ymmärtää, että rahaa käydään hakemassa seinästä mutta, että aikuisillakin on normaali ajattelutapa, että tukiaisilla voidaan elää vuodesta toiseen. En ole sukupuolirasisti mutta tämä tuntuu olevan erityisesti naisten ongelma: Varsinkin jos on yksinhuoltaja niin korotettuja lapsilisiä, asumis- ym. tukia pidetään ihan luonnollisena asiana.

Maailmanlaajuisesti katsoen yhteiskunnan tuet ovat hyvin poikkeuksellisia eikä ole mitenkään itsestään selvää, että ne Suomessakaan jatkuvat loputtomiin. Ihmiset voisivat ottaa vähän vastuuta omasta elämästään.

työttömänä..mitäpä siitä oot mielipuolta??

Kaikki suomalaiset on luusereita, Suomi pelkkä B-luokan orjavaltio.