Erottiin tyttöystävän kanssa. Takana 4 vuoden suhde. Erilleen muutosta oli kulunut viikko kun hän kertoi seurustelevansa kaverini kanssa. Tiedän, että he olivat olleet yhdessä heti seuraavan viikonlopun, ja sitä seuraavan. Nyt hän oli uuden luonaan viikon. Vaikka en heitä yhdessä näekään niin tuntuu helvetin pahalta kun kuitenkin tiedän milloin he ovat yhdessä. Helpompaa olisi jos en tietäisi. Mutta aina kun kaverini tulee tänne samaan kaupunkiin ajatus siitä, että hän on exäni kanssa ottaa koville. He lupasivat auttaa minua, koska tiesivät että tämä tulee olemaan minulle vaikeaa.Mutta tuntuu siltä että ne eivät kuitenkaan jaksa tai viitsi auttaa enää. Tuntuu myös uskomattoman pahalta että meidän yhteisen ajan toinen voi korvata noin vain löytämällä heti uuden ihmisen.Kaikki mitä exäni sanoi minulle eron aikana on nyt kääntynyt päälaelleen: että hän varmasti soittelee minulle kun tarvitsee ystävää, ei vastaa viesteihini, rikkoi miettimis taukomme,haluaa kuulua elämääni mutta en todellakaan tiedä mihinhän minua tarvitsee, ja aina kun mulla on paskaolo niin hänkin kaivaa itelleen pahanolon ikääkuin että ei tässä kenelläkään ole helppoa. Tai ainakin siltä se tuntuu.
On aika pettynyt fiilis:(
On aika pettynyt fiilis:(
Vastaukset 7
Vanhimmat
No omalla kohdalla kävi vähän samalla tavalla...Tyttöystävä ilmoitti että meidän ei kannata enää tavata...Ja tästä ei menny edes viikkoa niin kehu kaverilleen eräässä nettigalleriassa kuinka hyvä tämä uusi rakas on sängyssä jne jne...H*lvetti että tuntui pahalta. Ja sitten vielä kehtaa pyytää että oltaisiin edelleen kavereita ja että muka pitää edelleen minusta. Miten voi väitää pitävänsä toisesta samalla kun loukkaa tämän tunteita?
myös olla hienotunteinen. Minulle kerran eräs entinen sanoi kuinka se toinen (oli tapaillut samaan aikaa) oli parempi sängyssä ja että sillä on parempi *se*. Meinasin seota sen jälkeen enkä varmaan koskaan unohda noita sanoja. Pahinta on kai toisen seksuaalinen arvostelu. Nyt aina mietin olenki jotenkin huono..
(n)
ex-naisesi ja ystäväsi ovat tunteneet ilmeisesti jo kauemmin jotain toisiaan kohtaan ja todella inhottavasti tehty, mutta tunteille ei toisaalta voi edes mitään.
Älä odota sympatiaa tai empatiaa enää exältäsi, kaikki kääntyy vaan loukkaantumisen tunteeksi. Pura sitä jonnekin muualle ja tukea myös. Kirjoitihan jo esim. tännekin :)
Kaikkea hyvää!
kaikin puolin :( Otan oikeesti osaa.
Itselläni hieman samanlainen tarina takana.
Ex kun lähti, heti oli uusi kainalossa ja sitten tultiin kinuamaan ystävyyttä. Sanoin kohteliaasti ei koska tiesin että se on vain itsensä kiduttamista. Mutta kuinkas kävikään...ovelle tultiin koputtelemaan ystävänä ja olisin halunnut toivottaa hänet helvettiin vaikka rakastin ja rakastan edelleen. olen useasti miettinyt että kuinka paljon helpompaa olisi ollut päästä yli hänestä jos hän olis ymmärtänyt pysyä poissa. Mihin ihmeeseen hän minua oikein enää tarvitsi?! Ja mitä hän kuvitteli voittavansa sanomalla että edelleen välittää tosi paljon ja että olen hänelle todella tärkeä ihminen?
Se vaan satuttaa enemmän. Jos luopuu niin luopuu rohkeasti, se on kaikki tai ei mitään
tervehdys
jos tämä yhtään auttaa selventämään ajatuksiasi...
Olin alkanut seurustelemaan ekan poikaystäväni kanssa. Pikku hiljaa seurustelumme aikana tunteeni alkoivat muuttua ja voimistua poikaystäväni erästä läheistä ystävää kohtaan. Olimme aluksi vain tuttavia ja sitten ystäviä. Mitä enemmän tapailin poikaystäväni ystävää, sitä enemmän tunteeni menivät sekaisin. Ajattelin, että "eihän tää voi olla oikein. Mähän seurustelen toisen kanssa." Olin kai jo siinä vaiheessa rakastunut koko sydämestäni poikaystäväni ystävään.
Myöhemmin kun poikaystäväni oli viikonlopun matkoilla, tein valintani ja vietin viikonlopun toisen pojan kanssa muutakin tehden kuin vain jutellen...Kun poikaystäväni palasi, kerroin hänelle että seurustelu suhteemme on nyt loppu. Tottakai se oli hänelle järkytys. Hänhän rakasti minua. Ajattelin, että on kuitenkin parempi olla reilu ja erota, sillä en kykene elämään "kahdessa suhteessa yhtä aikaa".
Luulin, että rakastin poikaystävääni. Rakastin kyllä, mutta en avopuolisona vaan ystävänä. Ja sen takia kykenin rakastumaan täydestä sydämestäni toiseen poikaan. Kävi kuitenkin niin että toinen poika ei rakastanutkaan minua samoin kuin minä häntä ja me erosimme noin kk seurustelun jälkeen. Samalla menetin hänet myös ystävänä.
Menetin siis kaksi rakastamaani ystävää lyhyen ajan sisään. Se on ollut rankka ja opettavainen kokemus. Hyviä ja luotettavia ystäviä ei koskaan ole liikaa.
En tehnyt mitään siirtojani harkitsematta niitä ja niiden seurauksia hyvin tarkkaan. Päättäessäni seurata sydämeni ääntä, tiesin mitkä olivat panokset ja niiden riskit. Tein oman valintani. Jos en olisi sitä tehnyt, olisin varmasti katunut pitkään.
(Seurustelin ekan poikaystäväni kanssa 3 ja puoli vuotta.)
Jos minä tietäisin milloin exäni viettää viikonloppua uuden kanssa, haluaisin todellakin olla tietämättä.
tälläiset "kolmio traamat" ovat per..leen hankalia. Teki mitä hyväänsä, aina on joku joka kärsii ja saa kaikki pask.t niskaansa.
Yritä kaikesta huolimatta elää eteenpäin. Kyllä sinäkin vielä löydät uuden rakkauden!
Kai ymmärrät itsekin, että heillä on ollut säpinää ja mahdollisesti suhde jo ennen eroa. He eivät halua kertoa sitä sinulle suoraan, mikä on sinänsä ihan fiksua. Tyttöystävän ja sinun erosi syy on osittain ainakin kaverissasi. Ikävä juttu.
Ei aivan kullan arvoinen ystävä tuollainen mutta ei tyttöystäväkään!!
Mielestäni sinun kannattaa vaihtaa piirejä...jätä ystävä ja exä elämään omaa elämää ja jatka sinä omaasi niiden ystävien kanssa joita voi kutsua tosiystäviksi! Tosiystävä ei tee koskaan noin! Mutta toivon voimia sinulle ja paljon rakkautta syksyysi...uusi rakkaus odottaa varmasti sinuakin kun avaat silmäsi ja katselet ympärillesi!