että jos jollakin on oikeasti onnellinen suhde, niin kyllä joku nainen kehtaa vihjaista jotain tyyliin, että eihän noista miehistä koskaan tiedä ja että kyllä ne melkein kaikki käy vieraissa.
Miksi pahoittaa tahalleen ihmisten mieli? Nyt en puhu itseni puolesta vaan olen usein törmännyt tähän kateuteen naisten kesken. Mitä sitten, että aika moni pettää? Mitä ihmeen petolintuja naisista on tullut? Eikö ihmiset saa elää onnen hetkiä rauhassa ilman että joku maalaa piruja seinälle ja toisen naisen kuvia.
En tiedä, onko tämä oikea palsta tälle aiheelleni, mutta en tiedä mitään rumempaa kuin katkeroituneen naisen. Ja täällä niitä näyttää olevan aika paljon.. Olen itse nainen ja olen aika huolissani tästä suuntauksesta, mikä on meneillään. Jahdataan miehiä ja toisten miehiä minkä keretään. Ja varsinkin sellaisten pariskunnan osapuolia, joiden tiedetään olevan yleisesti tyytyväisiä avioliittoonsa. Ja jos jonkun avioliitto saadaan särettyä, niin ollaan sitten onnellisia..
Hävetkää naiset, te joiden pitäisi olla sitä empaattisempaa sukupuolta!!
Miksi pahoittaa tahalleen ihmisten mieli? Nyt en puhu itseni puolesta vaan olen usein törmännyt tähän kateuteen naisten kesken. Mitä sitten, että aika moni pettää? Mitä ihmeen petolintuja naisista on tullut? Eikö ihmiset saa elää onnen hetkiä rauhassa ilman että joku maalaa piruja seinälle ja toisen naisen kuvia.
En tiedä, onko tämä oikea palsta tälle aiheelleni, mutta en tiedä mitään rumempaa kuin katkeroituneen naisen. Ja täällä niitä näyttää olevan aika paljon.. Olen itse nainen ja olen aika huolissani tästä suuntauksesta, mikä on meneillään. Jahdataan miehiä ja toisten miehiä minkä keretään. Ja varsinkin sellaisten pariskunnan osapuolia, joiden tiedetään olevan yleisesti tyytyväisiä avioliittoonsa. Ja jos jonkun avioliitto saadaan särettyä, niin ollaan sitten onnellisia..
Hävetkää naiset, te joiden pitäisi olla sitä empaattisempaa sukupuolta!!
Vastaukset 11
Vanhimmat
Eihän naapurin asiat saisi olla ikinä paremmin kuin itsellä =)
Pienillä huhuilla ja suoraan vihjailuilla saadaan helposti pieni epäilys heräämään sitä toisen puolisoa kohtaan ja kohta onkin särö valmis. Pian onkin taas yksi puoliso vapailla markkinoilla...
Mä itse oon varmaan jotenkin kieroutunut, koska olen asiakaspalvelutyössä ja välillä näkee hyllyjen takana vaihdettavan suukkoja ym. Minä se hymyilen niinku naantalin aurinko moista nähdessäni =)
Meidän pitäisi oppia vain olemaan onnellisia toisten puolesta, mutta kun se on niin vaikeaa Suomalaisella perusluonteella =)
sekä täällä että "luonnossa" kateuteen ja katkeruuteen siitä, että olen mieheni kanssa edelleen, mieheni pettämisestä huolimatta. Heti kun siitä puhuu, niin jonkun mielestä olen narri tai jotenkin tyhmä. "Kun se mies kuitenkin taas pettää sua pian...".
Nyt elän tätä hetkeä ja tässä hetkessä hyvä olla. Huomisesta ei kukaan tiedä. Miksi lähtisin pilaamaan uudelleen suhdettamme epäilemällä joka hetki miestäni tai uskomalla siihen, että olen valinnut väärän tien?
Tämä ei suinkaan ollut mikään helppo ratkaisu, "helpommalla" olisin kai päässyt jos olisin eronnut, luovuttanut, antanut kaiken mennä hukkaan. Nyt olen/olemme joutuneet tekemään oikeasti töitä, jotta luottamus on palannut, edes osittain, rakkaus ei kadonnut minnekään. Tietenkin olin aikani katkera ja vihainen, niin kai pitääkin. Mutta en halunnut jäädä siihen katkeruuteen ja halusin antaa meille vielä mahdollisuuden.
En ymmärrä niitä kakkosia (yleensä he ovat niitä kärkkäiten arvostelijoita) jotka kokevat aitoa iloa vain silloin kun suhde kariutuu pettämiseen. Itse en osaisi toisen surua ottaa itselleni ilona.
Olen kokenut elämässäni niin paljon, joskus tuntuu että liikaakin, mutta kuitenkin, jokainen kokemus on tehnyt minusta jollakin tasolla vahvemman ja ehkä viisaammankin. En ole itse täydellinen, miten voisin olettaa toisten olevan.
Mottoni on aina elämässä ollut, että mitä pahaa tapahtuukin, yritän löytää siitä hitusen hyvääkin. Sillä tavalla olen jaksanut.
olette tosi surkeita idiootteja. Kiva panna teidän miestänne!
että miten huono itsetunto niillä ykkösillä on! Ja näistä teksteistä päätellen niillä on vaan tarve osoittaa että he olisivat parempia! Katsetta peiliin nyt vaan!
Ykköset ovat parempia, kakkonen on aina kakkonen niin kauan kuin kakkosena pysyy ja suurin osa pysyy aikansa ja sitten jää eikun jätetään.
ei ollut mitään vikaa, mutta aika kovan kolauksen itsetunto sai kun miehen petos paljastui.
Kyllä sitä mietti vähän aikaa että mikäs vika minussa on, mitä tein väärin. Kunnes tajusin että eihän minussa ollut, eikä ole vieläkään mitään vikaa, vaan mies on se jolla oli huono itsetunto, jota hän paikkasi kakkosen avulla.
Kirjoitat asiaa. Tunnen itse samoin.
Suhteeni on nyt sekä uusi että vanha, mies sama. Sitä vahingon iloa en ymmärrä, mitä jotkut selvästi tuntee, kun selviää vieraissa käynti.
Petetty vain monesti turhaan ottaa osan syystä itselleen.
Mieheni pettämisestä on reilu pari vuotta ja itse olen siitä ainakin jollain tavoin ylipäässyt. Näyttää kyllä siltä, että ne harvat tutut (onneksi ei kovin monelle kerrottu) näyttävät kärsivän mieheni petoksesta tätä nykyä huomattavasti enemmän kuin minä. Mieheni ei saisi muiden mielestä käydä yksin missään. Mieheni kakkonen asuu eri paikkakunnalla ja en ole koskaan häntä tavannut, joten hän on minulle täysin yhdentekevä yksilö. Jotkut tuttavamme tuntevat hänet muista yhteyksistä ja sanoisin, että muut tuomitsevat hänen tekonsa huomattavasti jyrkemmin kuin minä. Onkohan pettämisessä jotain niin järkyttävää, että se tai anteeksiant on ulkopuolisille vielä vaikeampaa kuin petetylle. Vai johtuuko tuttavien järkytys meidän tapauksessa enemmänkin asian yllätyksellisyydestä. Mieheni pettämistä on kommentoitu aika usein sanoilla "ei olisi kyllä millään HÄNESTÄ uskonut". Jos mieheni kykeni pettämään, pelkäävätkö ihmiset, että todellakin kuka tahansa voi sen tehdä. Pelästyttääkseni muut miehet, minun pitäisi omani jättää, jotta muut eivät missään tapauksessa uskaltaisi tehdä vastaavaa vaimolleen?
Itse olen kyllä iloinen, ettei miehen ja hänen tyttöystävänsä suhde kariutunut. En tiedä ansaitseeko mies sitä, tekojemme perusteella, mutta toivon hänen olevan onnellinen. Ja uskon, että noin se parhaiten onnistuu. Vaikka hänestä välittikin, niin kyllä se tuli minulle selväksi, että en silti pystyisi parisuhteessa hänen kanssa olemaan, huomioiden sen tuottaman hinnan ja sen, miten se olisi alkanut. Sen takia suhteen lopetinkin. Kummatkin nyt omilla tahoillaan ja hyvä niin. Enkä koe mitään vihaa tai halua aiheuttaa ykköselle pahaa.
Vaikka se hassua onkin, mutta kyllä itsekin ja varsinkin jälkikäteen näitä lukiessa on tullut ihmeteltyä miten pahantahtoisia jotkut osaavat olla näistä kakkosista, rehvastelevat ja haluavat puhtaasti satuttaa. Mutta kaikki eivät ole samanlaisia ja katuvat oikeasti tekoaan. Kai se vaan on sitä, että on niin mustasukkainen miehestä että on niin raivoissaan. Samanlaista (ehkä inhimillistä) vihaa kuin moni ykkönenkin tuntee kakkosta kohtaan vaikkei se oikeutettua kakkosen kohdalla olekaan.
Mitä tohon kateuteen tulee. Voi olla hyvin mahdollista, eikä ainoastaan siinä mitä tulee pettämiseen. Jotenkin kai kaikki ihmiset eivät kestä asiaa, että joku muu menettelee asioissa eri tavalla ja on silti yhtä onnellinen tai ehkä jopa onnellisempi. Jos itse on jättänyt pettäjän vastentahtoisesti ja vieläkin rakastaa miestä, niin voi nähdä sinussa sen mitä itselläsi nyt on? Kyllähän sekin osoittaa miten vahva parisuhde on, jos noin kovan kolhun yli päästään.
Kaikenlisäksi monet käyvät vieraissa luvan kanssa, joten pettämisestä ei ole kysymys. Jotenkin kummallisesti tällaiset sovitut vakipanot/satunnaiset suhteet ovat yksinkertaisia ja selkeitä. Kumpikin tietää paikkansa. Siksi kannatakin, että AINA suhteessa varattuihin pitäisi ymmärtää olevansa vain pelkkä pano, vaikka itsellä tunteitakin olisi mukana.
Ihmiset, jotka eivät ole tyytyväisiä omaan elämäänsä, haluavat pahoittaa toistenkin mielen ja kostaa. Elämäänsä tyytyväinen ei niin tee - ei edes vaikeissa tilanteissa.