Kokemuksia kaivataan!

Viime kesänä luulin kaiken olevan ok ja luulin että mies on vain väsynyt työhönsä. Kesän viimeisenä vkl olimme yhdessä juomassa eikä mies tullut kanssani kotiin baarin jälkeen vaan jäi miespuolisen kuskimme kanssa ajelemaan. Riitelimme puhelimessa, hän tuli kotiin ja riitelimme lisää. Pakkasin repun ja lähdin äidille yöllä. Mies saatteli minut, jätti minut viimeiseen risteykseen ja huusi perääni:"älä jätä mua vielä". Ajattelin että parempi selvittää aamulla selvinpäin. No hän ei mennytkään kotiimme yöksi vaan ajoi kännissä autolla toisen naisen luo. Puhuimme kaksi pv, luulin että kyse on siitä että hän haluaa eron. Tiistaina hän tunnusti pettäneensä minua. Tämä oli alkanut siitä että mieheni korjasi tämän naisen autoa ja se nainen on todellinen liero, vie kaiken mikä liikkuu. No melkein kuukauden asuin äidillä ja mies ruikutti takaisin, se oli vain se yksi kerta. Satuttaahan se silti. Olemme seurustelleet kohta 7v, olen aina ollut joka tavalla hänet ainut (neitsyyskin meni minulle), ehkä hän haki seikkailua. En väitä että pettämiseen on koskaan mitään oikeutettua syytä, mutta en voi tuomita kovin pahasti kun itsekin olen pettänyt enkä ole edes tunnustanut, mies on saanut aina jostain kuulla. Ymmärrän kuinka pahalta se tuntuu. Itse luulin kuolevani, söin rauhoittavia kaksi viikkoa ja laihduin anorektisen laihaksi. Toisinaan vanha paha muisto yrittää nostaa päätään, mutta kyllä siitä on silti selvitty. Voimia sinulle!

Kannattaako kysyä miten ovat toiset toimineet ko. tilanteessa? jokainen kriisi on parisuhteissa aina omanlaisensa. samaa niissä taitaa olla vain että osapuolia on kaksi, toisinaan kolme. Niissä piilee mahdollisuus parempaan, yhdessä tai erikseen, jos siitä pystytään puhumaan, molemmat sydämmestään kaikesta siitä mikä tähän tilanteeseen on johtanut. uskon että molemmilla olisi halua vielä jatkaa yhdessä jos asioista tahdotaan puhua vaikka mukana on kipua ja loukatuksi tulemisen tunteita. jollei suhdetta voi enään korjata, molemmat ainakin ehkä oppivat jotakin, eivätkä ehkä toista samoja virheitä uudessa elämässään sitten joskus. eihän kukaan ole täydellinen, virheitä tehdään. oleellista onkin ehkä mitä niistä opitaan, ja kuinka opittu pystytään omaksumaan. nykymaailmassa "karikot" on vaikeasti nähtävissä..

voi olla toisin että rukoilee et toinen pettää niin pääsisi irti