Mitä tehdä kun ei kuulu ns. normaaleihin ihmisiin jotka tekevät töitä, ryyppäävät viikonloput, ristiinnaivat ja muutenkin elävät minun kannaltani varsin mielenkiinnotonta elämää. Parisuhde silti kiinnostaisi mutta kun kiinnostuksen kohteet liikkuvat saralla tiede, urheilu, kunnollinen taide ja musiikki, ja olen muutenkin varsin valtavirrasta poikkeava. Raha ei tee minua onnelliseksi, enkä suuria rahoja aio edes tienata. Ja standardielämä ei minulle kelpaa, elämäntaiteilijaksi kun tunnustaudun. Olisin silti sopivan puoliskon löytyessä täysin uskollinen ja niin edelleen mutta kovin harvassa tuntuvat olevan edes etäisesti kiintoisat ihmiset.
Mitäs siis tehdä?
Mitäs siis tehdä?
Vastaukset 9
Vanhimmat
mitä tehdä? No jatkat vaan omalla polullasi =) Rohkeita oman tiensä kulkijoita on maailma puolillaan, sinun pitää vain antaa heille mahdollisuus. Ei itseään kannata eristää muista koska kokee itsensä erilaiseksi. Loppujen lopuksi olemme kaikki samanlaisia. Etsi yhdistäviä tekijöitä äläkä erottavia.
Tiede, urheilu, kunnollinen taide ja musiikki sitä paitsi kiinnostavat kaltaisiasi ympäri maailman. Heitähän riittää, älä ole sokea.
Joka asiassa samanlaista sieluntoveria tulet tuskin löytämään. Sallithan silloin muillekin sen oman persoonallisuuden ja omanvärisensä elämäntaiteilun, minkä luultavasti sallit itsellesikin mitä suurimmassa määrin "sellaisena kuin olet".
pistänyt saman asian merkille. Miehiä kyllä tuntuu erilaisuus kiehtovan, mutta se tavistyttö vie kuitenkin voiton. Minulle kirjoittaminen on se tärkein asia ja perheen perustaminen ei edes kiinnosta. Mukava kuitenkin olisi, jos tuossa vierellä olisi samanlainen taiteellinen mies, joka ymmärtäisi.
Olenkin tässä alkanut henkisesti valmentautumaan siihen, että elän lopun ikääni yksin.
paikkaan =) toi alempi oli sulle :D
laskea muita kriteerejä.jos haluat taiteilija luonteisen miehen.onhan olemassa esim vähemmän komeita taiteilijoita =) asetat vain asiat oikeaan tärkeysjärjestykseen.
pärstäkerroin mulle mikään kynnyskysymys ole. Eipä tuo meikäläisen lärväkään ketään ole varsinaisesti ylistyslaulujen rustailuun innoittanut.
viljellä itseironiaa...
Taannoinhan oli puhetta, että (ainakin) sun erilaisuus kiehtoo niitä paria tyyppiä, tai ainakin sitä toista, niin ehkäpä pyörit väärissä piireissä, olet vaan tavannut ei-musikaalisia miehiä. Eiköhän se serenadintekotaitoinenkin vielä tule vastaan ;)
toinen näistä tyypeistä on ainakin jossain määrin taiteellinen, jopa siina määrin, että se serenadikin olisi luonnistunut, mutta nyt hän virittelee kitaraansa tavallisen tytön riemuksi, joka ei ehkä niin osaa asiaa arvostaa kuin minä.
että elämä on joskus, ellei ole jopa monesti, tuommoista.
I want a man with a slow hand -> Slowhand -> Eric Clapton -> Mies ja Kitara -> mies ja kitara -> sun serenadisi. Ah, miten loistava aasinsilta.