ujouttaan? Useinhan naisille tietty määrä ujoutta sallitaan ja se voi olla jopa toivottavaa. Kuitenkin tuntuu siltä, että moni ujo mies esittää paljon kovempaa piilotellessaan sitä tosiseikkaa, että onkin oikeasti ujo. Onko miesten piirissä jonkinlainen oletus, että mies ei saa olla ujo? Tuntuu että se ujous kätketään sarkasmiin ja piikkeihin, torjuvaan käytökseen.
Joutuvatko
miehet peittämään
151266
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
kaikki ujot ihmiset joutuvat varmasti jossain määrin peittämään ujouttaan. Toinen ujo tunnistaa jossain vaiheessa kanssaihmisen ujouden. Ei aina välttämättä tietoisella tasolla, mutta vaikuttaa käyttäytymiseen ja reagointiin ylipäätään. Näin ainakin omalla kohdallani. Sarkasmi ja tietty torjuvuus ovat ainaostaan defenssejä, eivät todellakaan aukea useimmille. Ainoastaan toinen ujo pääsee lähestymään tarkoin varjeltua ulkokuorta.
Alkuperäinen taisi tässä peräänkuuluttaa miesten mietteitä asiasta, mutta tässä oli erään naisen ajatelmia.
Kovat kundit eivät tanssi, eivät edes puutteessa, mutta todellista kovuutta on katsoa itseään peilistä ja hyväksyä itsensä.
Eli mitä vähemmän "ujostelee" itseään, sitä vähemmän myös muita ihmisiä...
parhaimpina peileinä toimivat kanssaihmiset. Toimimmehan täällä kanssakäymisessä toistemme peileinä. Joku nappaa näkemästään ja kokemastaan enemmän ja toiset ehkä vähemmän.
Hyvin mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä aihe. Vaatii elämän pituista opiskelua ja tiedostamista. Hyväksyminen tosiaan on kaiken A ja O!! Ujouden kanssa oppii elämään ainoastaan rakastamalla sitä puolta itsessään, se avaa ovia helpompaan hengittämiseen :)
Ajatus muista ihmisistä peileinä ei ole ihan uusi. Sen mukaanhan käsityksemme itsestämme yksinkertaisesti heijastaa muiden käsitystä meistä(so. peiliminä).
Mun mielestä minäkuva ja käsitys itsestä muuttuu koko elämän ajan, koska se on osaltaan riippuvainen ihmissuhteista, jotka puolestaan muuttuvat.
peilaaminen muista ihmisistä on lähinnä häiriötila, ei toivottava käytösmalli.
Äärimmäisyyksissään se johtaa tilanteisiin joissa omia kvaliteettejaan nähdään muissa, vaikka tämä ilmiselvästi ja -tiettävästi ei pidä paikkaansa.
minä rakentuu pitkälti ellei jopa kokonaan sosiaalisesti.
Projisoinnista tms. ei tiettävästi ollut puhetta.
Naisethan sitä käsitystä on itse viljelleet ettei mies saa olla ujo.
Samoin kuin sitä että tosimies ei saa näyttää tunteitaan, ei saa itkeä pahan paikan tullen jne.
Naiset, sitä saa mitä tilaa!
Ujouden ja herkkyyden peittäminen on pienoinen pakko, sillä olen useammaltakin naiselta kuullut, että ujo ja herkkä mies on vastenmielinen ilmestys.
ujon ja herkän miehen ihan milloin vaan. Sopis paljon paremmin tällaiselle ujolle ja herkälle naiselle.
Ujot ja herkät naiset eivät käy missään, vaan silittelevät vain kissojaan kotonaan. Missä teihin voi törmätä? Kaikki sosiaaliset ja menevät naiset odottavat mieheltäkin tietynlaista kovuutta, pinnallisuutta ja sujuvaa supliikkia.
on se ongelma. Pitäisi pitää ujojen sinkkuiltamia, helpottaisi varmaan kun tietäisi että kaikki muutkin ovat ujoja.
Hmm minä ainakin olen ollut ja olenkin sosiaalinen ja menevä nainen, mutta eniten toivon miehestä sellaista ominaisuutta että on hieman ujo ja herkkä myös.. pinnallisuus yököttää, ei sellaista toivo keltään, vihaan suorastaan pinnallisia miehiä! Yöks.. Enkä minäkään silti ole mikään seinäkukkanen esim baarissa, vientiä ois ja olenkin nätti, en tavallisen näköinen.. Onneksi olen löytänyt täydellisen miehen rinnalleni, aivan ihanan kullan, joka on myös "miehekäs" ei mikään nössö siis, mutta tunteilee myös välillä :) Eli kyllä kilttejä naisia, herkkiä, löytyy myös tuolta ihmisten ilmoilta, sillä minä jos kuka oon herkkä.. Nuorena olin tosi ujo ja kiusattukin koulussa. Mutta mieheenikin törmäsin baarissa.. Ei kannata vaipua epätoivoon siis! :D
varmaan miettiä sitäkin, mitä ujouden peittämisestä seuraa. Ennen pitkää siitä sairastuu, kun joutuu jatkuvasti olemaan jotain muuta kuin on. Kosketus tunteisiin häviää, kun joutuu esittämään ettei niitä edes ole.
Herkkyys on hyväksi. Ja herkkyyttähän ujous on. Vain ihminen, joka ei pysty käsittelemään omaa herkkyyttään ei siedä toisen herkkyyttä.
Ja niitähän riittää tässä maassa.
"Tuntuu että se ujous kätketään sarkasmiin ja piikkeihin, torjuvaan käytökseen."
Enemmänkin tuollaisella käytöksellä peitellään heikkoa itsetuntoa, minkä kanssa ujoudella ei ole mitään tekemistä. Tosin ujon ihmisen käytös saattaa vaikuttaa torjuvalta. Se sarkasmi taas saattaa olla ujon ominaiseksi kehittynyttä huumoria tai johtua ihmisen tottumattomuudesta kommunikoida seurassa, mitä muut eivät ymmärrä.
Mutta siis, pakkohan se ujous on aika ajoin paikka paikoin peittääkin. Itselläni tosin ujous on häipynyt vanhetessa; en jaksa enää noteerata ihmisiä tai välittää näiden mielipiteistä. Tosin, jos sattuukin, että välitänkin jonkun mielipiteistä tai jostain ihmisestä erityisesti, niin ujous iskee kyllä. Menee ohi, jos on mennäkseen ja jos ei, niin ei.