MOI.
nyt hyvät ihmiset tarttisin vähän neuvoja kun oma pää on tyhjänä liiallisesta miettimisestä.
Avopulisoni oli tässä viime perjantaina raflassa,ja satuin olemaa juuri sillä hetkellä hereillä kun näin hänen kävelevän kotiin jonkun naisen kanssa.(en odotellut hereillä vaan olin kipeenä ja menossa hakee buranaa).
Talomme lähellä sitten näin että he rupesivat halailemaa ja pussailemaan.
kotiin tultuaan kyselin asiasta ja hän vaan sanoi etteihän lähtenyt sen mukaan vaikka nainen suostutteli.
Nyt sitten mietitään mitä tehdään,lapsia on kaksi 7v ja 3v joten taidan ajatella enemmän miten lapset reagoisivat eroommee,kuin sitä mitä itse tunnen.
Eli pidättekö tekoa niin vakavana että antaisitte puolisolle kenkää vai antaisitteko anteeksi
nyt hyvät ihmiset tarttisin vähän neuvoja kun oma pää on tyhjänä liiallisesta miettimisestä.
Avopulisoni oli tässä viime perjantaina raflassa,ja satuin olemaa juuri sillä hetkellä hereillä kun näin hänen kävelevän kotiin jonkun naisen kanssa.(en odotellut hereillä vaan olin kipeenä ja menossa hakee buranaa).
Talomme lähellä sitten näin että he rupesivat halailemaa ja pussailemaan.
kotiin tultuaan kyselin asiasta ja hän vaan sanoi etteihän lähtenyt sen mukaan vaikka nainen suostutteli.
Nyt sitten mietitään mitä tehdään,lapsia on kaksi 7v ja 3v joten taidan ajatella enemmän miten lapset reagoisivat eroommee,kuin sitä mitä itse tunnen.
Eli pidättekö tekoa niin vakavana että antaisitte puolisolle kenkää vai antaisitteko anteeksi
Vastaukset 3
Vanhimmat
Minä antaisin tuollaisen anteeksi omalle miehelleni. Mutta on vaikea neuvoa, kun ei tiedä suhteestanne enempää. Mieti kuitenkin tarkkaan rakastatko miestäsi, pystytkö vielä luottamaan häneen ja pystytkö todella antamaan anteeksi.
Kerro miehellesi, että tuo teko loukkasi sinua ja pyydä häntä perustelemaan miksi sinun pitäisi antaa anteeksi (eikä mikään "enhän mä mitään tehny" -selitys tai tyhjä lirkuttelu, vaan oikeita syitä suhteen jatkamiselle).
sama tilanne jotenkinpäin.
Miksi minusta tuntuu, että minä ja mieheni reagoisimme eroomme kaikkein vähiten (ei meillä kuitenkaan huonosti mene!). Vaikeampaa sukulaisten ja ystävien olisi eromme hyväksyä. Ja lapset siitä eniten kärsisisvät.
Jotain asioita ei vain voi päättää. Pitää vaan jatkaa elämistä ja katsella miten hommat sujuu. Päätöksen aika on sitten kun alkaa todella tietää mitä tekee.
ota asia pikkujoulu ajatuksella ja kerro
miehellesi kuinka tyytyväinen olet kun
hän ei lähtenyt vieraisiin vaan tiesi
kotona saavansa kaikkea parempaa