Niin se vaan tuo aika tekee tehtävänsä...
Äidin kuolemasta 10vuotta,ja vasta viimme vuosina pystynyt siellä haudalla käymään itkemättä.
Miehen haudalla pysähdyn kuuntelemaan hiljaisuutta,niin vain selvittiin siitäkin...
Ja elämä jatkuu,uusi mies rinnalla...molemmat hautapaikat sydämmellä!
Äidin kuolemasta 10vuotta,ja vasta viimme vuosina pystynyt siellä haudalla käymään itkemättä.
Miehen haudalla pysähdyn kuuntelemaan hiljaisuutta,niin vain selvittiin siitäkin...
Ja elämä jatkuu,uusi mies rinnalla...molemmat hautapaikat sydämmellä!
Vastaukset 1
Vanhimmat
Isäni kuolemasta tuli juuri 1-vuosi ja äitini 1kk3vkoa.Käyn haudalla 2 kertaa viikossa,tai kun siltä tuntuu useinmitenkin.Tänään kanssa vein vanhempieni lempikukkia ja mökiltä kimpun omia kasvattamia kukkia,niitä mistä he kumpikin pitivät.Melkein joka kerta tulee itku ja kauhea ikävä,mutta tiedän että nyt heillä kummallakin on hyvä olla,ei ole kipua ei sairautta.Onhan se myös niin että nyt he ovat jälleen yhdessä,kerkesivät olemaan 50v vähän ylikin.Onneksi sain pitää heidät lähelläni yli 36v ja että minulla oli supervanhemmat,jotka ohjasivat minua hyvälle polulle.Vaikka näin kävi että menetin vanhempani,niin tiedän ja uskon että he suojelevat minua,ovat minun suojeluenkeleitäni.Kauniit muistot ja yhteiset hetkemme ne pysyvät mielessä ja pystyn vaalimaan niitä ja samoin teen myös lapseni kanssa.Vaikka olen 36-v sain mennä isäni ja äitini syliin kun halusin ja myös halatta kun vain halusin.Tiedän miltä sinusta tuntuu,pärjäile ja muistot eivät haalistu tai katoa.