Ollaan avomiehen kans seurusteltu 6 vuotta. Muutettiin kaks vuotta sitte yhteen, tää on kummalleki meistä eka oma asunto. Muutettiin kotipaikkakunnalta yli 300 km päähän. Mies näyttää olevan kotiutunu tänne, mä taas en… Miehellä on vielä vuosi opiskelua jäljellä (opiskelee työn ohessa) ja ollaan puhuttu, et sit muutettas takas kotikulmille. Ei ehkä ihan kotipaikkakunnalle, mut huomattavasti lähemmäs ku mitä nyt asutaan. Oon miettiny tässä jo kauan, et uskaltaisinko lähtee kotipaikkakunnalle jo edeltä..? Minkälaista ois parisuhde, ku ois yli 300 kilsaa välillä? Ollaan tän 6 vuoden aikana nähty suurimmaks osaks joka päivä (ja varsinkin täällä uudella paikkakunnalla ihan varmasti joka päivä…), tietysti lukuunottamatta puolenvuoden armeija-aikaa.
Mies kyllä sanoo, et saan lähtee, mut silti vähän arvelluttaa… Hirvee ikävä mulle on ”kotiin”, on ollu koko tän ajan ku oon sieltä pois ollu.
Mies kyllä sanoo, et saan lähtee, mut silti vähän arvelluttaa… Hirvee ikävä mulle on ”kotiin”, on ollu koko tän ajan ku oon sieltä pois ollu.
Vastaukset 8
Vanhimmat
kokemus takana. Jouduin lähtemään eri paikkakunnalle töiden takia. Mieheni tuli sitten perästä, about 7kk siinä meni. No hyvät ja huonot puolet siinä oli. Välimatka teki hyvää ja todella kaivattiin toisiamme. Yhteenmuutto oli taas ihanaa, mutta sillä välin mieheni oli huomannut kuinka oli kaivannut sitä omaa aikaa ja rauhaa. Ja huomasin jotenkin meidän vieraantuneen, oltiin nähty ehkä kuukauden välein tuona aikana.. Taas totuteltiin olemaan yhdessä, eikä se ainakaan meillä ollut mitenkään helppoa. Meillä välimatkaa oli yli 500km, joten tuo teidän 300 ei ole kovinkaan paha...
Mutta olemme edelleen onnellisesti yhdessä, mutta jos nyt saisi valita uudelleen, en lähtisi aikaisemmin pois....
En minäkään muuten harkitsisi mihinkään lähtöä, mutta ku on kaks vuotta tuntenu tuskallista ikävää omalle paikkakunnalle... Tuntuu et ei enää jaksa, ottaa välillä tosi koville...
Mies sanoi et tulisi joka viikonloppu käymään (diesel-auto ku on), mut en tiedä, jaksaisiko joka viikonloppu lähteä. Mut luulen et ehkä nähtäis joka toinen tai kolmas viikonloppu.
Mut pelkään juuri sitä, et parisuhde kärsii välimatkasta, vaikka varmaan kyllä tekee hyvääkin... Tietysti, ainahan sitä takaisin pääsee, jos pahalta tuntuu. Toisaalta nyt musta tuntuu, et jos pääsen kotipaikkakunnalle takas, en enää kovin helpolla sieltä pois lähtis. Naapuripaikkakunnalle enintään (mikä on siis ollut suunnitelmissa).
Kannustan sinua lähtemään lähemmäksi "kotia". Ei vuosi ole mikään mahdottomuus ja varsinkin kun välimatkaa on vain 300 km. Tarvittaessa ja niin halutessaan on ihan helppoa tavata rakastaan vaikka joka viikko jos vain molempien työt yms. sallivat.
Voittehan te sitä kokeilla, mitä siitä tulisi, voithan sinä sitten muuttaa takaisin, jos siltä tuntuu. Vaikea sitä tietysti on sanoa mitä siitä tulee, mutta sitä ei voi tietää ennen kuin on koittanut.
Itse olen poikakaverini kanssa seurustellut hieman yli vuoden, ja koko sen ajan olemme oikeastaan olleet eri paikkakunnilla, paitsi jotkut lomet tms. Ensimmäisen vuoden opiskelin toisella paikkakunnalla, 250km välimatkaa. Tosin olisin joka tapauksessa tullut joka viikonloppu kotikaupunkiini, vaikken olisi kenenkään kanssa ollutkaan. Nyt sitten ehtisimme olla muutaman kuukauden samassa kaupungissa, ja sitten poikakaverini lähti armeijaan, jossa on luultavasti nyt ainakin sen 9 kuukautta.
Onhan se tietysti hieman eri kun emme ole ikinä niin paljoa nähneetkään, mutta ei meillä ainakaan ole mitään ongelmia ollut asian vuoksi, tottakai olisihan se tosi kiva nähdä useamminkin, mutta ei sille nyt voi mitään.
Ei se 300km nyt liikaa ole, onhan teillä kuitenkin mahdollisuus nähdä toisianne viikonloppuisin, jos vain niin haluatte. Ja ei vuosi kuitenkaan nyt niin pitkä aika ole.
Kiitos kaikille kannustuksesta, hirveästi tekisi mieli palata takaisin kotikonnuille... Mutta edelleen, jostain kumman syystä, epäilen... Mutta tiedän kyllä, et kuuluu luonteenpiirteisiini kyseinen=) Olen aika arka ja miettiväinen kaikenlaisissa tilanteissa.
Välillä tulee sellanen hetki, et nyt mä nostan kytkintä ja lähden, mut lyön kuitenkin jarrut pohjaan... Kai tääkin on tietynlaista tyhmyyttä=) Mut vielä saa toki kirjotella mielipiteitä, mäkin juttelen vähän mieheni kanssa, ja myös jonkun tuttuni. Ehkä tämä tästä selviää=)
Huoh... Edelleen mietin, mitä tekisin... En tiedä, onko mitään järkeä toisen muuttaa omaan asuntoon, hankkia kaikenlaista tavaraa yms. Kun kuitenkin muutetaan sit takaisin yhteen...
Itse asiassa, luulen että mieheni luulee minun muuttavan (jos siis lähden) vanhempieni luokse... Itse en kuitenkaan pidä sitä mitenkään käytännölliseltä idealta. Enkä tiedä, tuleeko hirveä "tappelu", kun sanonkin, että muuttaisin omaan asuntoon. Kääks...
on "vuodesta" ( valmistuuko hän keväällä eli hänkin pääsisi muuttamaan jo yhdeksän kuukauden kuluttua ) niin se on todella lyhyt aika teit sitten niin tai näin!
Vanhempien luo muutto on ehkä huono ajatus. Jos olette muuttamassa takaisin kotiseudullesi, onko varaa hankkia sieltä asunto jo nyt ja menisit ikäänkuin "rakentamaan kotia " edeltäkäsin. Veisitte tavaroita pikkuhiljaa valmiiksi uuteen kotiin ja kun miehesi valmistuu, olisi teillä uusi koti valmiina!
Vielä ei ole tarkkaa tietoa valmistumispäivästä, loppuvuodesta 2007 kuitenkin (enkä ihmettelisi jos menisi vuoden 2008 puolelle)...
Itsekin pidän vanhempien luo muuttoa huonona ajatuksena, mutta luulen että mieheni tosiaan luulee että oisin sinne muuttamassa (en ole vieläkään puhunut tästä asiasta, olen jänishousu, myönnän sen=)).
Ja asiahan on niin, että sitten ku mies pääsisi muuttamaan, aika varmasti ei oltaisi omalla paikkakunnalla, vaan jossain lähettyvillä. Eli emme muuttaisi siihen asuntoon, mihin olisin menossa nyt, jos siis tästä lähtisin. Sori, vähän vaikeesti selitetty, toivottavasti edes jotain sai tuosta selvää=) Mutta siis ei olisi tarkoitus "rakentaa kotia"...