Hei.En yhtään halua hehkuttaa, kerron vain, onhan meitä kaksi osapuolta,tuskin yksin tähän pystyisin/olisin syyllinen. "Tapasin" vajaa vuosi sitten suomi24:ssä varatun miehen. Kirjoittelimme, kerroimme elämästämme, tapasimme.Tiesin,että teemme väärin,hänellähän on perhe,suht pienet lapsetkin.Tapailemme edelleen,ja aina kun hänet tapaan,on kuin tulisin kotiin.Olen tarkoituksella yrittänyt ottaa etäisyyttä,mutta meillä on sitä jotain,tunnetta.Tulevaisuuttahan meillä ei ole.Moittikaa siis,kuitenkin välitämme toisistamme.
Kerron minäkin, vaikka tuomitaan
Amalia
213175
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 21
Vanhimmat
varmaan lisää se että tiedätte vaimon olevan täysin tietämätön miehen puuhista. Voittajan tunne kun toisesta naisesta tulee ykkönen ja mies on kunnon mies kun on aviossakin. Hyväksi havaittu.
Erona vain se, että minäkin olin varattu. Ja kyse ei ollut mistään jännityksen hakemisesta, mihin edellinen kirjoittaja ilmeisesti viittasi. Oli syyllisyyden tunnetta. Myös pahaa oloa toisen kumppanin puolesta. Mutta rakkauden tunne oli sitäkin vahvempi. Ja toiveet paremmasta tulevaisuudesta. Ja suhde vain jatkui ja jatkui. Vuosia.
Sanoit, että tulevaisuutta teillä ei ole. Niinkö ajattelet ja senkö olet hyväksynyt? Epäilempä, että jos ei nyt, niin jossain vaiheessa tuo suhde tuollaisena ei riitä sinulle vaan haluat enemmän.
Uskoin rakkauden voimaan, siihen että meidät on tarkoitettu vielä joskus yhteen, kunhan vain jaksamme olla kärsivällisiä ja kunhan keräämme tarpeeksi rohkeutta. Mitä itsensä huijausta!! Suhde on nyt ohi. Se tekee kipeää. Mutta en kadu. Elin elämäni rakkaustarinan. Joka ei tosin päättynyt siten kuin toivoin. Muistoja ei kukaan voi minulta viedä. Ne säilytän tarkasti sydämessä, niitä vaalin.
hei,haloo et tee vääärin,kumppanisi tekee jos ei tajua että pitää kertoa totuus,onnesta oitää osata nauttia,siis nauttikaa:)
mutta ihmettelen, mikisi vaivautua esittelemään tuollaisen vuosisadan rakkaustarinan tänne.
Samoin kävi minulle ..tapasin varatun hellän,ihanan,miehen suomi24:ssä.Suhde jatkunut yli 4 kk..tavattu ollaan kerran välimatka pitkä se vaikeuttaa tapaamista.Tällä hetkellä olen itsekkin varattu mutta mietin vakavasti eroa koska kuitenkaan tunteita nykyistä miestäni kohtaan ei ole.On vain tapa /tottumus olla yhdessä hänen kanssaan.En tiedä minne tämä "salasuhde " vie ..mutta siinä on ihminen jonka kanssa haluaisin elää ja olla yhdessä.Olen sen myös hänelle kertonut ja hän myös mulle sanonut että ei halua minusta luopua.On raskasta
elää toisena ..mutta toisaalta se tunne mikä on kun toinen soittaa ja sanoo rakastavansa mua..Se auttaa jaksamaan taas siihen asti että tavataan.En kehu että tekisimme oikein hänen vaimoaan tai lapsiaan kohtaan mutta niille tunteille ei voi mitään.Kenties ne vaan pitää elää ja toivoa että jonain päivänä voisimme elää/olla yhdessä..Rakastan häntä paljon..
ja olette tavanneet kerran? aika vahvoja tunteita ihmiseen jonka on kerran tavannut.. ja tuntenut 4kk... Totuus ihmisestä tulee esiin vasta pidemmän tuntemisen jälkeen.
kaikki kotona??
että onkos kirjoittaja nyt ihan noin niinku aikuinen ihminen jo? ei ihan heti uskois jos..
Kyselit olenko aikuinen?Voin kertoa sulle että olen aikuinen..Toisaalta voin myös sanoa että kukaan ei ole oikea moralisoimaan mun ratkaisuja kuinka elän tätä mun elämääni..
"..tapasin varatun hellän,ihanan,miehen suomi24:ssä."
mitenkäs nyt noin pääsi käymään??? että oikein varattu mies sattu löytyyn? olisko sielunkumppari? vai löysikö emalipannu kannen päällensä?
et voi olla tosissasi?? ethän..
No voin kertoa sinulle että olen tällä hetkellä eritäin tyytyväinen elämääni ..Joten eläkää te muut fiksut ihmiset omaa elämää..Nyt painun nukkumaan kunnes jälleen aamulla jälleen saan ihanan viestin jossa lukee" Huomenta kultaseni"...Amalialle sekä muille samassa tilanteessa elävälle "kakkoselle" hyvää syksyn jatkoa ja nauttikaa niistä hetkistä joita saatte viettää salaisen ystävänne kanssa..täällä todellakin eletään vain kerran..
lienee pyydettävä anteeksi, kun sekaannun noin ikävällä tavalla elämääsi ja lakkasin huolehtimasta omastani..
mutta en voi olla vielä ilmaisemasta, ettet todellakaan vaikuta miltään ruudinkeksijältä. tuskin tämä "suuri rakkautesikaan" sitä siis on.. mutta kyllä tyhmemmilläkin on oikeus onneen. kaikilla on!
En tiedä mitä ajatella ihmisestä joka on valmis haukkuun toisia ihmisiä tyhmäksi tuntematta niitä...Ei sekään suurta viisautta osoita...no jos se sun oloa helpottaa niin siitä vaan..
Mies / nainen joka pettää ensimmäistä puolisoaan, pettää kyllä seuraavakin puolisoaan ja yhtä salassa kuin aikanaan ensimmäistä. Kaikenlainen ei-mun-puoliso-ainakaan on uskottelua itselleen, että olisi jotain parempaa kuin eka puoliso. Kerran petturi on aina petturi.
Jos onnistuu pettämään yhenki kerran niin satavarmasti sen tekee jatkossakin :).
Totta. Itse olen esimerkki. Tapasin naisen...ihastuin..sänkyyn... Kauhea morkkis vaimon ja lasten takia.
Puolisen vuotta uskollisena...tapasin tämän naisen taas...sänkyyn. Naisesta tuli rakastajattareni. Morkkis, mutta ei niin paha kuin eka kerralla pettäessäni.
Sitten...hotellissa koulutusmatkalla mukava nainen samalla koulutuksella...sänkyyn. Petin taas vaimoani ja myös rakastajartani jolle olin mennyt myöskin vannomaan uskollisuutta, että vaan vaimon kanssa...
Sitten vaan vaimon kanssa muutaman kuukauden ja taas tuli petettyä baarituttavuuden kanssa ja sitten sänkyyn rakastajattaren kanssa joka luulee, että eroan vaimostani.
Parempi kai olisi erota, kun morkkis vaivaa, mutta uskomatonta, rakastan vaimoani ja luulen, että kuolisin jos eroaisimme. Rakastajattarelle valehtelen, että hän on elämäni valo. Perkele, että mies on sotkenut elämänsä.
Tee jotain äläkä paru täällä. Eroa tai lopeta tuollainen vehkeily. Vaimosi ei ansaitse sunlaista paska ääliötä.
Ja sillon on turha parkua, kun vaimo saa selville :).
että Vaimo saa selville.
on helppoa rakastua johonkin mihin arki ei kosketa.nauttia vaan toisen parhaist paloista..
arki kuitenkin pyöritää elämää,ei ole mitää pakotietä(paitsi pettäminen).harvemmin tuollainen kakkossuhde toimisi arkisena...
toisaalta taas joskus käy niin että se ihminen keneen rakstui ja elämästä tuli yhteinen muuttuu matkalla ja rakkaus kuolee oikeasti,mutta sillin olisi kaikille kivuttominta aloittaa ihan puhtaalta pöydältä..jos tää rakkautesi kohde käyttää sinua roskakorina(=vaimo ei ymmärrä jne)silloin hän hakee sääliä sinulta ja olet todellakin vain piristys niin "paskan"arjen keskellä..oikee rakkaus rakentuu niin monesta osasta joista kai toisen kunnioitus on kärkipäässä(miksi muuten kunnioittaisi sinua kunnei osaa vaimoaansakaan?)kun mietit mitä suhteeseen,ykkös sellaiseen ja vertaat tätä kakkosjuttua siihen niin puuttuukohan jotain?
toisille riittää pikku panot sillontällön,miten se liittyy rakkauteen...??!!AUTS...mut olen varmaankin ihan väärässä,jtn anteeksi...
mun ukko nii kiinni jäätyään saisit lättyyn aikasta kivasti..
..ja saisit pitää mieheni. jatka vaan..
Minulla on ihan sama tilanne kuin Amalialla. Tiedän, että teen väärin mutta en voi olla tapaamatta tätä miestä. Kuten Amalia sanoo,
kun hänet tapaan tulen kuin kotiin. Minäkin
olen tarkoituksella ottanut etäisyyttä, mutta
ei se vaan onnistu kummaankaan puolelta. En moiti sinua Amalia, tiedän tunteesi. Tilanne on
hankala, mutta nauti niin kauan kuin pystyt niin teen minäkin. Kerran täällä eletään!