kai se sitten on ihan normaalia että kun läheisen ja rakkaan ihmisen kuolemasta alkaa pikkuhiljaa tulla vuosi täyteen, niin kaikki puskee pintaan uudestaan niin että tuntuu kuin olis taas siinä samassa tilanteessa, päivässä ja hetkessä.....?
Kohta vuosi kulunut...
Rutina
51358
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
helpottaa ajan myötä tai sitten ei. Jotkut joutuvat käymään ne samat tunteet läpi joka ikisen vuosipäivän aikoihin. Mutta kun sen tietää ei tule yllätyksenä. Anna itsesi surra ja itke vielä vaikka 30 vuoden kuluttuakin.
Kyllä se on. Jäin leskeksi runsas vuosi sitten, olen kantanut mukanani muistoja viime kesän tuskasta, kuolemasta ja hautajaisista. Sama on ollut tilanne kaikkina meille tärkeinä merkkipäivinä, nyt kun olen kokenut ne yksin. Toivon, että helpottaa nyt kun ensimmäinen vuosi on mennyt. Kaipaus on vielä läsnä jokaisessa päivässä. Vielä on päiviä kun itken ikävääni, kuitenkin on jo pitempiä valoisia kausia. Leskeksi jääneet ystäväni ovat sanoneet, että kaksi ensimmäistä vuotta on vaikeita, sitten se helpottaa. Toivon näin käyvän.
Asiantuntijat sanovat että kaksi vuotta kuluu ennen kuin toimintakyky palautuu ja suru hellittää.
Omalla kohdallani miehen kuolemasta tuli 2v toukokuussa. Heinäkuussa oikein tunsin kuinka olo kaikin puolin helpotti, ei enää sitä lohdutonta oloa. Terveyteni tuntui myös palaavan.On hän mielessä kutan juuri äsken mutta nyt voin jo hymyyillä hänelle. Eikä suru vie syvälle tyhjyyteen enää. Näin jälkeen päin näen että 1½v olin melkein shokki tilassa sitten heiman helpotti. Mutta merkittävä muutos taptui tuon 2v jälkeen. Voimia teille kaikille ketkä surette
LAUANTAINA TULEE 11 KK SIITÄ, KUN MENETIN RAKKAIMMAN YSTÄVÄNI, EIKÄ TUSKA SISÄLLÄNI HELLITÄ.
IKÄVÖIN RAKASTA YSTÄVÄÄNI MIELETTÖMÄSTI JA MIETIN,MIKSI JUURI HÄNEN PITI HUKKUA,ELÄMÄ EDESSÄ.KUVA HYLLYSSÄ HÄNESTÄ ILOISENA TUO IKÄVÄN VIELÄ ENEMMÄN PINTAAN,NÄEN UNIA HÄNESTÄ YMS..
OLI RAKAS JA IHANA IHMINEN ELÄMÄSSÄNI,MIETIN JA KAIPAAN HÄNTÄ PÄIVITTÄIN, ENKÄ KOSKAAN UNOHDA HÄNTÄ, HÄNELLÄ TULEE AINA OLEMAAN PAIKKA SYDÄMESSÄNI...
joo, ainakin mulla on tulossa yhä enemmän paha mieli kun talvi tulee, kun minun äiti kuoli talvella, siitä on vaan taas päästävä yli. koita jaksaa.