Oon 22vee nainen. Ollaan seurusteltu yli kolme vuotta miehen ja asuttu lähes saman verran yhdessä ja kihloissakin ollaan.
Mua vaivaa se että välittääköhän mies minusta yhtä paljon kuin minä hänestä. Mun mielestä suhteessa molempien osapuolten pitää huomioida toista halein, suukoin ja sanomalla se. Mua ihmetyttää se että synttärilahjaa on turha odottaa tai mitään muutakaan kuten kukkasia tai korttia. Ikinä en edes kukkasia saa. Koulun valmistumispäivänäkin mies kysyi että tarviiko hakea ruusu. Itse olen siitä huolimatta ostanut miehelle lahjan vähistä tuloistani ja mies ei vaikka töissä käy.
Kyllä avopuolisoni aina väittää että hän tykkää minusta jos kysyn, mutta suukon ja halin saan aina anella tai itse tekemään aloitteen. Itse tykkään halia ja pusutella. Kun otin asian mies ei kuulemma ole pusumoottori koskaan ollutkaan. Olen sanonut, että voisi edes yrittää antaa huomiota enemmän, mutta mikään ei ole muuttunut, vaikka olen sanonut, että etin sellasen joka tykkää helliä. Välillä tuntuu ettei sitä kiinnosta vaikka puhuu lapsien teosta ja naimisiin menosta. Mitä tehdä, kun mikään ei auta? Onko muilla kokemuksia ja miten suhde päättyi?
Mua vaivaa se että välittääköhän mies minusta yhtä paljon kuin minä hänestä. Mun mielestä suhteessa molempien osapuolten pitää huomioida toista halein, suukoin ja sanomalla se. Mua ihmetyttää se että synttärilahjaa on turha odottaa tai mitään muutakaan kuten kukkasia tai korttia. Ikinä en edes kukkasia saa. Koulun valmistumispäivänäkin mies kysyi että tarviiko hakea ruusu. Itse olen siitä huolimatta ostanut miehelle lahjan vähistä tuloistani ja mies ei vaikka töissä käy.
Kyllä avopuolisoni aina väittää että hän tykkää minusta jos kysyn, mutta suukon ja halin saan aina anella tai itse tekemään aloitteen. Itse tykkään halia ja pusutella. Kun otin asian mies ei kuulemma ole pusumoottori koskaan ollutkaan. Olen sanonut, että voisi edes yrittää antaa huomiota enemmän, mutta mikään ei ole muuttunut, vaikka olen sanonut, että etin sellasen joka tykkää helliä. Välillä tuntuu ettei sitä kiinnosta vaikka puhuu lapsien teosta ja naimisiin menosta. Mitä tehdä, kun mikään ei auta? Onko muilla kokemuksia ja miten suhde päättyi?
Vastaukset 9
Vanhimmat
olet panopåuu vain.
Hei! Olen ollut naimisissa 18 v ja haleja ja suukotteluja opetellaan vieläkin.Kehitystä tapahtuu koko ajan.Välillä kerron , että minusta tuntuisi kivalle jos halitaan.
Älä anna periksi, tsemppiä:)
Kuulostaa vähän siltä että miehesi ei todellakaan ole mikään "romantikko". Olen kuullut muutamilta ystäviltäni että heidänkin miehensä ovat melkoisia jörriköitä. Eivät puhu eivätkä pussaa....mutta he ovat vaan yrittäneet sopeutua tilanteeseen koska suhde on ollut muuten hyvä. Onhan se välillä vaikeata mutta miehet osoittavat välittämisen eri tavalla. Esim korjaavat vialliset laitteet ja auttavat jos naisella on jokin hätä. Luulempa että itse en jaksaisi olla sellaisessa suhteessa missä ei saa läheisyyttä koska me useat naiset sitä kaipaamme. Maailmassa on olemassa vielä ihania helliä miehiä jotka antavat rakkautta hyvinkin paljon. Valitettavasti kaikki eivät sitä tajua ennenkuin on liian myöhäistä.....
että niitäkin miehiä on olemassa jotka pitävät halailusta ym... Se on niin vaikea lähteä suhteesta kun rakastaa toista. Kun olen sanonut että lähden niin mies onkin taas ollut ihana. Tietysti toivon että hän muuttuu kuten on aina luvannut. Kaikkea on koettu yhdessä ja muutenkin vaikea lähteä kun tällä hetkellä ei ole ystäviä muuton takia. Eikä mies edes ole jörrikkä. Muuten mukava ja kaikkien ihmisten kanssa toimeentuleva.
muutu jollei itse sitä halua. Muutos lähtee meistä jokaisesta itsestämme. ehkä sinun vain pitää opetella olemaan itse se osapuoli joka hellyyttä antaa ja siinä samalla myös saa. toivottavasti asiasi kääntyvät parempaan suuntaan!
Voisin allékirjoittaa tuon kirjoituksesi. Mieheni on aivan samanlainen, mutta silti rakastan häntä ja tiedän että hän rakastaa minua vaikkei niin hirmuinen romantikko olekkaan...
Mä yleensä huomioin tyttökaveria ihan muuten kuin joillain kasvien sukupuolielimillä, vien vaikka seurustelumme vuosipäivänä syömään hyvään ravintolaan tai purjehtimaan. Tai sitten saatan ostaa hänelle divarista kiintoisateemaisen kirjan, jonka ehkä itsekin lukisin. Musta on paljon kivempi luoda itse omat norminsa kuin noudattaa aasimaisesti jotain Suuren Moraalisen Enemmistön arvomaailmaa (jos sillä lammaslaumalla yleensä mitään arvoja onkaan).
Se joka sopii yhdelle, ei välttämättä sovi toiselle. Meille purjehtiminen on harrastus ja käydään usein ulkona syömässä. Kaunis kukkakimppu yllättäen kyllä ilahduttaa. Ja ihan oikeasti, eikä siksi että sen pitäisi ilahduttaa ja niin on tapa tai että vain noudattaisimme jotain... Heheh. Eikä ne kukat pelkästään vaan, että mies on niitä ostaessaan ajatellut minua. Itse poimitut kukat on plussaa, mutta kyllä kaupankin kukat käy! Ehkä sun tyttökaveri ei tykkää sellaisesta ja hyvä että olet löytänyt samanhenkisen kumppanin.
Jos mun mies puhelisi jotain tollasia "Musta on paljon kivempi luoda itse omat norminsa kuin noudattaa aasimaisesti jotain Suuren Moraalisen Enemmistön arvomaailmaa (jos sillä lammaslaumalla yleensä mitään arvoja onkaan)." Niin hohhoijaa... Ihmiset on erilaisia! Ja aasimaista olisi se, että ei ostaisi niitä kukkia vaikka haluaisi, kun kaikki muutkin niin tekee ja se on jonkun mielestä aasimaista ja pitäs väkisin olla "erilainen".
Mulla on aina ollut toisinpäin. En tykkää pussailla (olen siis nainen 23v) Enkä liiemmin haliakaan... Pikkupuristuksia, pyllylle läppäsyjä ym suosin mielummin. Ei niitäkään liikaa.
Tämän takia minut onkin tuomittu tunteettomaksi monessa suhteessa lopulta. No ne nyt on kaatunut johonkin aivan muuhun, joten älä nyt päättymisiä kysele tuon hali-pusu-pulan takia.
Ei tosiaan kaikki sitä vaan kaipaa ja minä ainakin ahdistun jos pitäisi "kokoajan" olla pussailemassa.
lahjoja kyllä annan ja olen itse saanut... Yleensä kieltämättä omat lahjani on ollut jotain tekemistä. Eli vien miehen johonkin extremelajiin tai muuta kivaa... riippuen ukon mieltymyksistä (tai peloista, heh, olenko julma?) Toki siihen sisältyy ravintolaruoka ym samaan.
Rakkautta en yleensä julista ääneen vaikka niin tuntisinkin. Ahdistun myös jos toinen sitä liian usein kylvää. "oot ihana" tms on minun "rakkauden tunnustus" useimmiten. Jos toinen sanoo "rakastan suo" niin olen yleensä hiljaa, ehkä hymyilen... Ja silti kai rakastan. En vaan pidä sanasta. Joten älä ota huolia jollei ukkos nyt kaikkeen opi, minä en ainakaan edes taida opetella... Olen mikä olen... (mistähän löytys semmonen jöröukko mullekki? kun tähänasti ollu ihme lääryjä lopulta, inttäny niitä pusuja ym...)