Sitä yrittää ja yrittää löytää omaa kultaa. Ei löydy mistään. Sitten tulee yksi jonka pikaisesti huomaat olevan se väärä. Taas jatkuu yrittäminen ja etsiminen. Loputon kierre. Ei enää itsekkään ole varma haluaako mitään suhdetta kun ei ne kumminkaan koskaan onnistu. Silti vaan tekee mieli löytää se lopullinen elämäni kumppani. Ei tässä jutussa ole kuulkaa mitään järkeä ei yhtään.
On se vaikeaa
tupu1771
13849
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Minkälainen sen sussun pitäisi sitten olla ja minkälainen se ei missään tapauksessa saisi olla?
Joo, joo. Tietenkin semmosessa ITESSÄÄN vika, joka ei omaa kultaa löydä. Minä olen sittenkin sitä mieltä, että ilman on parempi kuin huonon kanssa. Itseään ei tartte'myydä' halvalla.
Mutta ei siitä löydy tähän selitystä.
Semmosta se on.
Etsii ja etsii, kun ei löydä niin alkaa vetäytyä kuoreensa. Joko syrjäytyy kokonaan tai kovettaa sydämensä. Sitten onkin entistä vaikeampi löytää ketään, vaikka tapaisikin kiinnostavia ehdokkaita, niin joko oma saamattomuus vesittää kaiken tai se, ettei enää (edes) usko löytävänsä sitä omaa kultaansa. Tai sitten ehdokkaat osoittautuvat vääriksi. Tai ei itse kelpaa näille ehdokkaille. Toiset pettävät itseään tällaisessa tilanteessa "jäämällä" siihen, eli aloittavat seurustelun vain sen takia, että olisi joku jonka kanssa olla.
Myöhemmässä vaiheessa tympääntyvät tunteettomaan suhteeseensa ja etsivät jännitystä ja tunteita vieraasta sylistä. Samalla pidetään yllä vanhaa suhdetta vain sen takia, että olisi joku vakituinen; "Minähän en yksin ole, se on vain luusereiden hommaa ja minä en ole luuseri. Siis jatkan tätä tunteetonta suhdetta". Miehet ehkä sen takia että olisi vakipano, naiset mahdollisesti sen takia, että olisi joku "vakituinen" halikaveri, edes sinne yksinäisimpiin hetkiin.
No, tämä heille suotakoon, jokainen tyylillään.
Usko, toivo ja rakkaus.
Pitäisi jaksaa uskoa vaikka moni on luovuttanut ja heittänyt topin kaivoon. Jos ei jaksa uskoa eikä toivoa, niin miten voi löytää rakkauden..
Ah, mikä typeryys näin sunnuntaipäivän ratoksi :)
Niin helppoa pitäisikään olla.
Toiset sanovat ettei tuota toista pidä hakemalla etsiä, loput taasen sanovat ettei häntä hakemattakaan löydä ? Mitäs siinä sit teet. Ilmeisesti vaan elää omaa elämää ja nauttia siitä sekä samalla katsella ympärille ja luottaa et eiköhän joskus tärppää, ikävää vaan et tää aika on rajallinen eikä hirveen pitkään jaksaisi odottaa. Missään nimessä luovuttaa ei ainakaan kannata eikä ainakaan masentua asiasta, toivoa on niin kauan kun on elämää.
ota se joka jotenkin vain tuntuu hyvältä ..kenellekkään ei ole sitä oikeaa ja on vain alettava sietämään jotakin.. hammasta purren välillä..onnea etsinnässä
Jos en ihastu en voi kuvitellakkaan että päästäisin tytön todella lähelleni. Ystävät ja ihastukset aivan erikseen kiitos. Niitä ihastuksia taas sitten sattuu kohille todella harvoin nykyään. Kai mä olen sitten sellainen kovettunut kääpä jo.
paljonko vaikuttaakaan oma mielikuvani oletetusta oikeasta rakastetusta.
Ilmeisesti paljon, koska oikeaa ei löydy.
Mielikuvani on kai kooste niistä kiinnostavista, ja minusta mukavista miehistä, joita olen kohdannut.
Raikas ulkoilmaihmisen yleisvaikutelma, aika voimakas/tanakka, ei välttämättä pitkäkään, vaaleahko tai ristiverinen/punertava hiuksinen, saa olla kalju, tai vähän hiuksia, ei polta (ehkä satunnaisesti), huumorintajua, lämpöä katseessa. Rehellinen mies, ihan mikä ammatti hyvänsä. Ymmärtää ja hyväksyy naiselliset hupsuudetkin, ainakin pienet. Pitää kahdenkeskisestä läheisyydestä. Uskaltaa heittäytyä läheisyydessäni ajoittain lapseksi jälleen. Heikkouksia saa olla, niitä on minullakin. Osaa ja uskaltaa riidellä, on kestävä ristiriidoissa, osaa antaa ja saada anteeksi.
Ulkoiset asiat vauhdittaisivat, mutta todellisuudessa henkiset ominaisuudet ja henkilökemiat ratkaisevat, aina.
Ei löydy, ei. Ja surettaa joka ikinen päivä.
Voi meitä.
Rohkenen kai kuvailla unelmieni naisen tähän näin.
Jos aloitetaan ulkonäöllisillä kysymyksillä koska sehän on se asia minkä toisessa ihmisessä ensin näkee.
1. Pisamakasvoiset tytöt ovat aina saaneet jalkani veteliksi.
2. Tumman ruskeat simmut tainnuttavat minut hypnoosiin.
3. Pitkät tummat hiukset joita tyttö uskaltaa pitää letillä / leteillä.
4. Naisen pitää olla lyhyt palttiaralla 155-165
5. Sellainen hoikka ja siro.
Luonteeltaan naisen tulee olla
1. Kiltti
2. Ujo
3. Hiljainen
4. Kotityttö
5. Omia ajatuksia omaava
6. Pullantuoksuinen kotihengetär
Toisaalta naisen tulee olla itsenäisen vahva koska olen paljon työn vuoksi poissa kotoa. Toisaalta heiveröinen ja haavoittuvan oloinen että voin olla hänen oma ritarinsa. * hävettää kun todellakin kirjoitin tuon *
Nykypäivänä tuollaisen tytön löytäminenhän on aivan mahdotonta. No ehkäpä juuri siksi tämä onkin unelmieni nainen ;)
tuntuisi ihan siltä, että meidän oikeitamme on todellisuudessa myös olemassa, eikö vaan?
Olen melko varma, että melkein jokainen lukija hahmottaa nähneensä/tavanneensa sinun, Tupu1771, haaveissa olevan kaltaisen tyttömäisen unelmanaisesi, vai mitä? Hän on siis moninkertaisesti todellinen.
Jostain syystä tekään ette sitten vain kohtaa?
Sinunkin unelmasi perustuu johonkin/joihinkin todelliseen(siin), olemassa olevaan(viin) kohdattuun(tuihin)?
Minua on alkanut askarruttamaan se, että jospa minä en olekaan ollenkaan ulkoisesti oikeani oikea, ja siksi hän ei koskaan, ikinä, edes havainnoi minua.
Siksi siis ohitamme toisemme aina silloin kun hän näkisi, mutta ei havaitse, ja samaan aikaan - minä en, syystä tai toisesta, ehkä edes satu näkemään häntä...
Ritarijuttusihan inhimillisti sinut aivan lutuisen miehekkääksi : )
Joku pisamanenäinen voi ihastua jo tämän paljastuksesi vuoksi, tytöt/naiset osaavat kyllä aina arvostaa ritarillisuutta...
Tämä teksti antaa kyllä voimia jatkaa etsimistä. Olenhan mä nämä ominaisuudet poiminut todellisista ihmisistä. Niiden kaikkien yhdistelmää en vaan ole vielä tavannut. Liekö sellaista siis olemassakaan.
minä olisin täyttänyt nuo sinun vaatimuksesi, no tosin 10 vuotta sitten. Parasta ennen päiväys meni jo. No tukka on väärän värinen ja ruskeat piilarit olisi pitänyt hommata.
aikaa, älä menetä toivoa. Itsekkin löysin vasta kolmekymppisenä.
Järkeä ei ole monessa muussakaan asiassa mutta ei kaikessa pidäkkään toimia järjen mukaan.