olen henkisesti liian kiinni yhdessä vanhassa jutussa, sillä tavalla etten ole vuosiin kyennyt kiinnostumaan muista. Mitään mahdollisuutta sen kanssa suhteeseen ei ollut, sitä en voi saada, eikä se halunnut musta mitään, edes kaveria.
Olen yrittänyt järjellä kiinnostua muista, järki sanoo, että jos tilanne olisi toinen olisin kiinnostunut monestakin muusta, ja niistäkin eräistä jotka on kiinnostunut musta, mutta kun ei. En pysty pakottamaan itseäni siihen, halua kyllä olisi.
Olen tehnyt kaikkea mahdollista, että pääsen normaaliin elämään, unohtanut ja unohtanut ja unohtanut vielä lisää. Entinen on unohtunut jollekin tasolle, mutta tunteet on unohtuneet samalla. Ne eivät toimi normaalisti.
Olen mielestäni kokeillut kaikki keinot, hyvät ja huonot. Olen kokeillut laastaria, ollut yksin, tehnyt omaa elämää, tapaillut miehiä..
Mutta tunteet on kuin offilla vaan vuosikausia, mikään ei tunnut miltään. En kiinnostu kenestäkään, miehet ei saa mussa mitään reaktiota mihinkään suuntaan, olen kyllä aivan hetero.
Ero oli omituinen, se vain loppui. En saanut selityksiä, en yhtään mitään, vain tiedon, että se on loppu nyt. Pitäiskö mun oman itseni vuoksi mennä vielä aikojenkin päästä ottamaan siltä henkisesti niin turpiin, että saisin tämän asian pois päiväjärjestyksestä, en edes tiedä, onnistuisiko se, mutta voisko sitä yrittää?
Luulen että nyt voisin sen kestääkkin. Silti yhtään metriä en ole eteenpäin itse päässyt. jossittelut ei tässä tilanteessa enää entisiin auta, mutta jos nyt menis ja tekis jotakin, että mun tunteet uskois, että ne vois jotenkin elää eteenpäin, että vanhat on kuolleet ja kuopattu. Mitä mies vois tehdä, voisko siinä käydä tosi huonosti? Miten vois tässä tilanteessa saada niin pahat pakit, että se tulis täysin selväks, että mä voisin jatkaa elämääni?
Olen yrittänyt järjellä kiinnostua muista, järki sanoo, että jos tilanne olisi toinen olisin kiinnostunut monestakin muusta, ja niistäkin eräistä jotka on kiinnostunut musta, mutta kun ei. En pysty pakottamaan itseäni siihen, halua kyllä olisi.
Olen tehnyt kaikkea mahdollista, että pääsen normaaliin elämään, unohtanut ja unohtanut ja unohtanut vielä lisää. Entinen on unohtunut jollekin tasolle, mutta tunteet on unohtuneet samalla. Ne eivät toimi normaalisti.
Olen mielestäni kokeillut kaikki keinot, hyvät ja huonot. Olen kokeillut laastaria, ollut yksin, tehnyt omaa elämää, tapaillut miehiä..
Mutta tunteet on kuin offilla vaan vuosikausia, mikään ei tunnut miltään. En kiinnostu kenestäkään, miehet ei saa mussa mitään reaktiota mihinkään suuntaan, olen kyllä aivan hetero.
Ero oli omituinen, se vain loppui. En saanut selityksiä, en yhtään mitään, vain tiedon, että se on loppu nyt. Pitäiskö mun oman itseni vuoksi mennä vielä aikojenkin päästä ottamaan siltä henkisesti niin turpiin, että saisin tämän asian pois päiväjärjestyksestä, en edes tiedä, onnistuisiko se, mutta voisko sitä yrittää?
Luulen että nyt voisin sen kestääkkin. Silti yhtään metriä en ole eteenpäin itse päässyt. jossittelut ei tässä tilanteessa enää entisiin auta, mutta jos nyt menis ja tekis jotakin, että mun tunteet uskois, että ne vois jotenkin elää eteenpäin, että vanhat on kuolleet ja kuopattu. Mitä mies vois tehdä, voisko siinä käydä tosi huonosti? Miten vois tässä tilanteessa saada niin pahat pakit, että se tulis täysin selväks, että mä voisin jatkaa elämääni?
Vastaukset 18
Vanhimmat
siis olisko se mahdollista?
Miten luulette että kävisi?
sanokaa nyt jotakin, moni on lukenut tuon kuitenkin..
kukaan yhtään mitään. sanokaa jotakin, että mä tiedän edes oletteko te hengissä siellä?
Vai menikö tämä nyt suoraan sanottuna yli miehen ymmärryksen?
Meni kyllä yli ainakin tämän miehen ymmärryksen. Mitä tarkoitit sanoa tuolla viestilläsi? Tahdot ottaa yhteyttä tähän mieheen, tahdot suhteen hänen kanssaan, tahdot selvittää asiat lopullisesti, tahdot..mitä?
Taitaa olla se ettei hän itsekkään tiedä mitä tahtoo ?
en halua yhteyttä, en luultavasti tee sillä yhtään mitään, paitsi korkeintaan petyn taas, eikä hänkään halua. Suhdetta tästä ei hänen vuokseen tule, eikä siitä ollut kysymys, sitä on turha haluta. Hänellä on ollut montakin sen jälkeen. Asioiden selvittelykään tässä ei ole se pääasia. Siitä ei tullut ennenkään yhtään mitään, eikä sillä ole merkitystä. Jos ei niin ei, en halua ehkä tietääkään muuta, ei sillä ole kuitenkaan mitään ratkaisevaa merkitystä miksi ei. Enkä halua kuulla, mikä minussa on vialla.
Tarkoitan, että miten sais mun tunteet muita ihmisiä kohtaan joskus edes vähänkään tuntumaan joltakin? ETtä jos niitä järkyttäisi jollain konstilla jotenkin niin paljon, että ne heräis?
Taida onnistua ennenkö pystyt vanhat asiat käsittelemään läpi. Selvästi tuo sinun juttusi on vielä kesken omassa mielessäsi ja se estää sinun tunteiden nousemisen muiden kanssa.
Vanhat jutut ovat välillä kinkkisiä ja niistä lopullisesti eroon pääseminen on äärimmäisen tärkeää. Muuten ei uutta suhdetta pysty täysin puhtaalta pöydältä aloittamaan.
Onkohan mitään tuollaista taikakeinoa, jolla saisi lukkiutuneen tunne-elämän kondikseen? Varsinkaan, jos tarkoituksena on herättää uinuvat positiiviset tunteet- negatiivisten tunteiden herättäminen on aina helpompaa. Ajan kanssa kliseisesti? Oikean ihmisen klohdatessa jne jne? Joo, täytyy myöntää, että menee yli miehisen ymmärrykseni.
voi olla että sen tekee aika tai sitten ei. pitäis olla jotakin elämän eliksiiriä, poronsarviuutetta vaikka, mikä pistäis vähän virtaa siihen. tuntuu vain niin välinpitämättömältä tunteiden suhteen ja eihän se siis voi olla normaalia. pelkään, että siitä kärsii jo muutkin, en voi teeskennelläkään, että kukaan tuntuisi missään. eikä sekään ole oikein, että on jonkun kanssa, joka toivoo, että se siitä joskus ehkä muuttuisi.
miten mä sen käsittelen? onko siinä mitään käsiteltävää? mitä mun pitäisi käsitellä?
Ei se jäänyt kesken tai epäselväksi. Mutta joku totaalinen klikki siinä tuli. Kyllä sen huomaa itsekin, että ei olis reilua alkaa uuteen, mutta miten sen pöydän puhdistaa, kun ei tiedä, mikä siinä on ja missä koko pöytä edes on ja onko siinä joku asia, vai olenko minä niin tunnekuollut kylmä kala, ettei ne asiat vaan kuulu mulle?
Eihän siitä nyt mitään tule, jos hengailee ajantappamismielessä jonkun seurassa, joka kenties tahtoisi enemmän. Se on ainakin minun mielestäni väärin niin sitä toista kuin itseäsi kohtaan. Anna ajan kulua äläkä ajattele koko asiaa? Mieti seurustelua ym vasta sitten, kun tunnet olevasi valmis siihen ja koet olevasi jotakuinkin tasapainoissa oman tunne-elämäsi kanssa.
Sen sit oikein käsittelee ? Kirjoituksestasi jotenkin jää vain se mielikuva että kaikki ei ole ihan täysin selvää. Itse olen usein havainnut et ihminen mielellään puhuu kuuri siitä asiasta mikä eniten mieltä kaivertaa ja sinun tekstisi käsittelee niin vahvasti tuota sun edellistä juttuasi joten.... ? Olisikohan mielessäsi vielä liikaa selvittämättömiä asioita.
Kuitenkin koko tarina pitäisi tehdä itselleen selväksi et kivaa oli niin kauan kuin sitä kesti mut sen ei vaan ollut tarkoitus kestää sen enempää. Loppuneen sihteen jälkeen ihmisen pitäisi käydä läpi muutema vaihe, viha, itsesääli ja asioiden hyväksyminen sit vasta kaikki voi olla selvää.
Tuskin nyt kukaan kuitenkaan tunnekuollut ihminen on. Toinen mahdollisuus on et haeskelet samoja tuntemuksia ja tunteita uusista suhteista mitä tämä edellinen sinulle synnytti. Kaiken vanhan vertaaminen uuteen ei ole hyväksi kun yrittää muodostaa uutta suhdetta.
Kyllä tunteet tulevat taas esiin kun oikeanlainen ihminen astuu esiin ja otat hänet vastaan avoiminmielin ilman mitään ennakko odotuksia.
en mä mietikkään tai koitan olla miettimättä ja aikakin kuluu. mutta kun tääkään ei tunnu oikein normaalilta, vaikka tietysti periaatteessa olo on tasapainoinen, kun ei tunnu kukaan missään.
no kun se periaatteessa ei ollut mikään jotenkin oikea juttu. Sitäkin sekompi kyllä, jotenkin en enää luota oikein mihinkään, millä olis tunteiden kanssa mitään tekemistä. en kai nähnyt siitä läpi, ettei siitä olis ollu kai tarkoitus mitään tullakkaan. Tavallaan kun kokee, ettei mikään puhuminen auta, koska se sai sen tilanteen silloinkin niin kaksjakoiseks. Toisaalta joko mä olin liian sinisilmäinen huijattu, että uskoin ja luulin jotakin liikaakin, mitä ei olis saanut. Toisaalta jos se olikin totta ja mä en edes uskonut siihen.. En luota omiin tunteisiin, enkä enää muidenkaan, koska en edes luota kenenkään puheisiin mitään.
Siis menetitkö luottamuksen itseäsi sekä muita kohtaan ? Käytettiinkö sinua kenties häikäilemättömäksi hyväksi vai loukattiinko muuten niin pahasti et menetit tuon luottamuksen.
Olisiko kenties nyt niin et sinun tunteesi on haudattu koska et pysty toisiin enää luottamaan saati sit itseesi, olet menettänyt uskosi ?
Tasapainoltahan tuo kyllä sitten kuulostaa. Pidä se. Kyllä se siitä järkkyy vielä, usko pois.
Mulla nyt olis tällainen hyvin perinteinen ja paljon käytetty juttu. Siihen menee aikaa n. parista viikosta pariin kuukauteen, ihan riippuen siitä miten ihmiset jaksaa kuunnella.
Elikkä keräät parhaat naisystäväsi yhteen, juotte hiukan (ei liikaa) alkomahoolia ja puhutte paskaa. Eikä mitään yleistä jauhamista, vaan mietitte yhdessä kaikki sen äijän huonot piirteet ja puolet, joita saa tarpeen mukaan myös liioitella. Sitten ystäväsi miettivät heitä ärsyttäneiden miesten huonoja puolia ja vertailette niitä, nauratte niille ja ihan reippaasti haukutte koko sydämen kyyllyydestä. Tätä kun tekee, niin alkaa pikkuhiljaa näkemään ihmisen eritavalla. Ja olo helpottuu.
Toimii ainakin mulla. Ja eihän ihmisestä, josta ei edes pidä, voi jäädä traumoja kaivertamaan tulevia parisuhteita :D
Tsemppiä!
aika sekavalta kyllä kuulostat. haluat siis alkaa tuntemaan taas jotain ihmisiä kohtaan? mun neuvo on, että otat ja laitat elämäs nyt kaikilla muilla tavoin järjestykseen. tulet onnelliseksi ihmisenä, et mieti mitä sinun pitäisi tuntea ja mitä et ole hetkeen tuntenut. otat vaikka jonku harrastuksen ja hankit elämääs mukavaa sisältöä.
jos tuntuu, että se entinen ei kaikkoa mielestä, niin käykää kahvilla. juttelette niitä näitä ja näet, miltä tuntuu kohdata hänet, vieläkö hän on sama ihminen... mutta älä sen enempään ryhdy. mutta jos tuo ei mene ohi, niin onhan niitä lääkäreitä...
oletko ajatellut hakevasi ammattiapua? tarkoitan lähinnä sitä, että joskus vain jokin asia voi olla niin iso ja vaikea, että siitä voi olla mahdotonta käsitellä yksin. viestiketjun perusteella vaikuttaa siltä, että jokin sellainen lukko on nyt jumittunut etkä pysty siitä omin avuin selviämään. soitto terveyskeskukseen voi muuttaa elämäsi :)