Miksi aina on

On mielestäni naisten perustelu "kelpaan muillekin joten ei pitäisi olla valittamista, vika ei siis ole minussa". Naiset nyt ylipäätään, niin kauan kuin pillun kanssa tulee, kelpaa aika monelle miehelle. Miehet taasen keskimäärin joutuvat näkemään PALJON enemmän vaivaa sen saamiseen, mutta jakaminen ei ole yhtään vaikeaa. Lopputuloksena kaikki kännilähestymiset, vikittelyt ja flirtit tulkitaan "olenpas minä ainutlaatuitenen ja näppärä nainen, kelpaan muillekin, minussa ei ole mitään vikaa". Ja sitten ihmetellään mikä miehessä on vikana, kun kelpaisin muillekin, olisi kiitollinen, vaikkea oikeasti näiden harhojen aiheuttajalla on mielessään useimmiten nopea selätys, ja/tai vakipano.

Mielestäni merkittävä syy on yllämainittu, minä en miehenä ole koskaan erehtynyt luulemaan itsestäni liikoja. Minua kun ei lähestytä kuin liukuhihnalta, sen sijaan tiedän kaikenlaisia naisia joita kyllä lähestytään useitakin kertoja, mukaanlukien tyttöystäväni. Pelkään että hän miettii juuri tuota samaa parhaillaan.

Kyllä miehiäkin LÄHESTYTÄÄN mutta sitä tapahtuu keskimäärin niin paljon harvemmin kuin naisille. Minua on vuoden sisään lähestytty kerran, kyseinen nainen selitteli kuinka erosi siitä ja siitä, miten tiuhaa on tahti ollut. Eikä tajunnut edes antavansa "Olen jakorasia, olen jakorasia" merkkiä. Luuli kaiketi että kertoessaan että "kelpaan muillekin" minä olisin mukamas lähtenyt hänen mukaansa. Ihmeellistä toimintaa.
Vaikka hän ei olisikaan kelvannut muillekin ja hänellä ei olisi ollut väkivaltaisia poikaystäviä, niin en silti olisi lähtenyt hänen mukaansa koska olen varattu. Kunhan otin tuon esimerkin.

nyt ollan vaarallisilla vesillä ja ihme on jos ei palstan sheriffi jo kohta poista näinkin epäedullista tekstiä naisia kohtaan, tai sitten tulee "lauma" ja mollaa teidät maan mutiin....

ps.olen kanssanne ihan samaa mieltä.
takana monia suhteita ja nyt 14 vuoden avioliitto....silti samat jutut vuosia merkille pantuna.

lukemaan anoppipalstaa, siellä miniät kyllä perustelevat hyvin tuon osaamattomuutensa.

Tuo toisen huomioon ottaminen.
Naisilla on sisäänrakennettu hoivavietti ja monet mielellään tekevät ukolleen ruokaa, laittavat eväitä töihin, kysyvät onko lompakko, avaimet mukana tms ;). Eli pieniä arkisia asioita, mutta toisen huomioon ottamista - joka valitettavan monilta miehiltä puuttuu.
Ei pidä tietenkään yleistää, meissä naisissakin on toisia ääripäitä, samoin kuin miehissä.
Jotkut naiset varmaan olettavat että miehen on ikäänkuin luonnostaan "palveltava" heitä esim sängyssä. Koska vahvana on käsitys että mies saa aina kun vaan työntää vehettään reikään, naisille ne asiat sata kertaa hankalampia.
Itse olen yli 3-kymppinen sinkku ja muutaman suhteen eron jälkeen kokeillut. Lähes aina olen törmännyt valitettavasti näihin itsekkäisiin omaan napaan tuijottaviin miehiin jotka luulevat että parisuhde on sitä että tapaa silloin kun itselle sattuu sopimaan tai mitään muutakaan parempaa tekemistä ei ole.

Meillä suhteen ylläpito on molemminpuolista. Jos en itse ostaisi lahjoja miehelleni tuskin niitä itsekään saisin..jne..

Minun mielestäni naisten on ihan turha odottaa sellaista miestä joka kaiken oppisi, ja sen vielä tekisi. Naisillahan on kova halu tehdä miehestä mieleisensä.
Tuskin kuitenkaan tasapainoisessa hyvässä suhteessa asiat toimivat vain niin että miehessä olisi aina vika, tai että hänen täytisi suhteen eteen tehdä enemmän.
Kyllä naisenkin tulisi ehdottomasti pitää itsensä jonkinlaisessa ruodussa, että olisi haluttava, niin kuin miehenkin.

JA siitä pornon katselusta vielä(niin paljon kuin siitä on täällä jankattu)eikös sitä voisi yhdessä katsella.Olisi varmaan mukavaa???Tai meillä ainakin kotona on=)

Mutta mielestäni kyllä miehen silti tulisi olla mies! Ei aina tarvitse lähteä kaikkiin vouhotuksiin mukaan!
En nyt tarkoita sitä etteikö rakkaan synt.päiviä/hääpäiviä pitäisi muistaa, mutta itse tykkään kyllä Oikeista miehistä.(Mitä se nyt sitten meille jokaisella pitääkään sisällään)

Itse olen aina uskonut, että parisuhteen "viat" löytyvät useimmiten kommunikaation puutteesta tai sen väärästä muodosta. Kun siis puhutaan nk. tavallisista ihmisistä, eikä vaikka siitä, että toinen olisi alkoholisti tai väkivaltarikollinen.

Pidemmässä parisuhteessa toisesta löytyy kyllä ajoittain ärsyttäviä tapoja ja piirteitä. Osin niitä täytyy oppia sietämään, mutta osin niistä voidaan myös keskustella ja pyrkiä muuttamaan tilannetta sellaiseksi, joka olisi molemmille ok.

Seksi on yksi tällainen tilanne. Ei toinen voi tietää, mistä toinen pitää, ellei asiasta puhuta. Turha valittaa, että kumppani ei osaa mitään, ellei itse ole kertonut mistä pitää. Neuvomista ei pidä tehdä haukkuen, vaan myönteiseen sävyyn keskustellen ja ehdottaen. Sama pätee myös sängyn ulkopuolella.

Sellaista kumppania ei ole, joka ei välillä ottaisi aivoon. Siksi kommunikointi kannattaa.