ongelmat kullakin, sanoisin....
minulla nyt tämmöinen pieni, mutta on alkanut pelottamaan ennen myrskyä.
olen aika rauhallinen ja en kaipaa riitoja enkä kähnäyksiä, olen ollut avioliitossa vajaat 14 vuotta ja riitojakin on matkalle mahtunut kohtuu paljon.
Ei siinä mitään mutta nyt on menossa jo kolmen neljän kuukauden mittainen "kuherruskuukausi" jonka aikana ei ole mitään (ei siis pienintäkään) yhteen ottoa tai sanaharkkaa, olemme vaimon kanssa niin rakastuneita kuin olimme naimisiin mennessä aikoinaan. puhumme ja käyttäydymme toisiamme kohtaan todella ihanasti ja kaikki tuntuu menevän niinkuin aikoinaan varmaan odotimme.
Olemme paljon yhdessä ja teemme toisillemme ihania asioita kuten parisuhteessa kuuluukin. (ostan kukkia,teen aamupaloja sänkyyn,vaimo on mukana harrastuksessani,siivoamme yhdessä,lenkkeilemme yhdessä,rakastelemmekin nykyisin jo 5-10 krt /vko. jne. kaikkea!).
MUTTA, jotenkin on sellainen tunne kuitenkin että jokin asia mättää ja kohta ukkonen jälleen pamahtaa, jotenkin vaistoan vaimosta että kuitenkaan en tee tarpeeksi hänen mielestään, oletanko vain vai luuletteko että olen jotakin sohlannut?
On todella epätietoinen ja jotenkin jännittynyt olo siitä kun odottaa toisen räjähtävän....voihan olla että olen tulossa luulosairaaksi tai olen jo?
Sitä on alkanut vihata riitoja niin paljon että pelkää jo niiden syntymistäkin....
minulla nyt tämmöinen pieni, mutta on alkanut pelottamaan ennen myrskyä.
olen aika rauhallinen ja en kaipaa riitoja enkä kähnäyksiä, olen ollut avioliitossa vajaat 14 vuotta ja riitojakin on matkalle mahtunut kohtuu paljon.
Ei siinä mitään mutta nyt on menossa jo kolmen neljän kuukauden mittainen "kuherruskuukausi" jonka aikana ei ole mitään (ei siis pienintäkään) yhteen ottoa tai sanaharkkaa, olemme vaimon kanssa niin rakastuneita kuin olimme naimisiin mennessä aikoinaan. puhumme ja käyttäydymme toisiamme kohtaan todella ihanasti ja kaikki tuntuu menevän niinkuin aikoinaan varmaan odotimme.
Olemme paljon yhdessä ja teemme toisillemme ihania asioita kuten parisuhteessa kuuluukin. (ostan kukkia,teen aamupaloja sänkyyn,vaimo on mukana harrastuksessani,siivoamme yhdessä,lenkkeilemme yhdessä,rakastelemmekin nykyisin jo 5-10 krt /vko. jne. kaikkea!).
MUTTA, jotenkin on sellainen tunne kuitenkin että jokin asia mättää ja kohta ukkonen jälleen pamahtaa, jotenkin vaistoan vaimosta että kuitenkaan en tee tarpeeksi hänen mielestään, oletanko vain vai luuletteko että olen jotakin sohlannut?
On todella epätietoinen ja jotenkin jännittynyt olo siitä kun odottaa toisen räjähtävän....voihan olla että olen tulossa luulosairaaksi tai olen jo?
Sitä on alkanut vihata riitoja niin paljon että pelkää jo niiden syntymistäkin....
Vastaukset 5
Vanhimmat
kysyä, että onko tämä nyt tyyntä myrskyn edellä??
kiinni ja yksinkertaisesti vain nauttia ihanista hetkistä vaimonsa kanssa. Mikä meitä ihmisiä oikein riivaa? Eikö toiset kestä sitä, että menee "liian" hyvin? Jos on riitoja tulossa, niin sitten on, mutta älä nyt hyvä mies semmoista etukäteen sure ja mieti!
Se menee suunnilleen niin että olet saavuttanut jotain, mutta et voi nauttia saavutuksistasi koska sisimmissäsi tunnet olevasi huijari, joka on kompetenttia näyttelemällä saanut muut hetkellisesti uskomaan itseensä. Pelkäät hetkeä jolloin kulissit sortuvat ja vajavaisuutesi paljastuvat.
....?
Eikö olekin ihanaa kun voi rakastua puolisoonsa uudelleen! Me on koettu se 20v liitossamme jo monta kertaa ja meistä se on vaan osoitus siitä, että ollaan kasvettu eteenpäin ihmisinä ja sitten löydetty itsessämme ja toisissamme se jokin uusi ja ihana, joka viehättää. ;)
Ei niitä alkuaikojen kauhuriitoja tule välttämättä enää ollenkaan. Meillä ne ainakin ovat vähentyneet elämänkokemusten myötä huomattavasti. On opittu purkamaan turhautumiset sun muut negaaiot muualle kuin armaaseen puolisoon, opittu puhumaan asioista ennen kuin ne kasaantuu sisimpään, opittu olemaan rehellisiä ilman mitään mielistelyä tai pelkoa hylätyksi tulemisesta jne.
Molemminpuolinen luottamus ja kunnioitus on kaiken a ja å. Jos niihin ei usko tulee aina pelkäämään pahinta.
Kysy itseltäsi MIKSI sinä vihaat tai siis pelkäät riitoja niin kamalasti. Miksi et luota omiin etkä kumppanisi kykyyn selvitä niistä tai ennaltaehkäistä niiden syntyminen?
Miten sitä luottamusta niihin selviytymistaitoihin voisi vahvistaa?
Kaikki on mahdollista sillä ihminen muovautuu koko elämänsä ajan. Ehkäpä sun puolisosi ei enää räjähtelekään niin kuin ennen, ehkä hän on tehnyt töitä itsensä kanssa ja löytänyt muita kanavia pettymystensä yms. purkamiseen...
Anyway, ei saa menettää toivoaan ei itsensä eikä toisenkaan suhteen!