Paljon riitoja takana, ja erittäin paljon hyviä ja hauskoja hetkiä. Viimeisin todella typerä riita paisui liian suureksi ja edessä nyt ero poikaystäväni tahdosta. Yhdessäoloa 3,5v. emme asu yhdessä, mutta olemme viettäneet tuon kolmisen vuotta nuoruusajastamme yhdessä tiiviisti. Vielä on vaikea sanoa että ero on varmaa mutta uskon että n.99% poikaystävä haluaa lopettaa tämän tähän. Pelottaa,itkettää... Yritän puhua, mutta poikaystävä vielä vihainen. Minusta ei olisi pelkkään kaveri suhteeseen hänen kanssaan joten pelko siitä on suuri ettei tiedä missä toinen on, mitä hän tekee ja kenen kanssa. Pelko että hän löytää pian uuden, paljon paremman. Vaikka rakkaalle toivoo hyvää en pysty toivomaan sitä hänelle kenenkään muun kanssa. Ei ole ketään kenelle haluaisin puhua. Ystävät olisivat tietynlaisena tukena varmasti mutta en jostain syystä halua kertoa kenellekkään...tietysti aikanaan. Mihin päädyn itse kun lähimmät ystävät viettävät koti iltaa viikonloppuisin miestensä kanssa? Pelkkä ajatuskin siitä etten olisi kultani sylissä pelottaa. En halua kuulla sanoja: -Löydät kyllä toisen kehen rakastut,olet nuori. En halua muita. Haluan oman ihanan,hauskan kultani kenen kanssa olemme nauraneet miljoonat kerrat ja kenen kanssa on turvallista olla. Jos vain voisin siirtää aikaa taaksepäin, tekisin asioita toisin, ajattelisin nokkaani pidemmälle. Taitaa olla liian myöhäistä pelastaa mitään. Pitäisi vain jaksaa herätä... kun vain jaksaisi edes mennä nukkumaan.
En halua elää ilman poikaystävääni
Yksin ja surullinen
2689
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kasva aikuiseksi.
No kirjoita sille vaikka kirje ja käy pistämässä postiluukusta. Purat siihen kirjeeseen vähän itseäsi.