Kaatuuko kulissi

Hei. Olemme 3 lapsinen perhe ja koitamme pitää liitoa kasassa vain koska on kai perheen hyväksi.
Murrosikää lähestyvät lapsemme luultavammin kärsisivät koska ystäviensä vanhemmat ovat eronneet jotkut ja olemme nähneet miten raskaasti ottavat asian.

Vaimoni vakuuttaa eetei petä minua, kuitenkin 8kk tauot seksissä ym läheisyydessä ovat itselleni uskomattoman kova henkinen rasite ja sillloinkin hän on kanssani nauttimatta itse seksistä lainkaan, sen hän on sanonut eli olo on minulla näin ollen aika tyhjä kun tietää hänen olevan kansani vain vasten tahtoaan.

Rakastan perhettäni ja sanon sen heille, vaikka en enää tiedä miten asia on, kun vaimolleni sen sanon, tuntuu että sanoma on kuin huuto tyhjyyteen.

Itken tilannettamme yksin ja en saa itsekään sanotuksi että en kauan jaksa jos emme jotain tee, hän ei halua asiasta läheisyys puhua vaan tulistuu heti.

Elämme siis ulkopuolelle näyttävää kunnollista perhe-elämää jossa ei mikään voi olla pielessä, ja jos ero tulisi, se olisi kaikille ulkopuolisille todellinen shokki.

Ajatukseni ja toiveeni on elämää piristävässä uudessa suhteesa jossa voisi olla läheisyyttä.


Surumielikö jatkuu?
41627
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 4

Vanhimmat

Meillä on vastaavanlainen ongelma. Kun sain vaimon lähtemään psykiatrin juttusille, hänellä diagnosoitiin vaikea masennus.

Äänestä
  • Hei! Olisi masennuskin parempi vaihtoehto kuin tämä meneillään oleva, hän on liikunnallinen ja hyväkuntoinen sairaalajumppari ja kroppa on kunnossa.

    ilo on muualla ja vieraiden kanssa mutta mutta keskenämme kun olemme on kuin painaisi kipunapin päälle.

    Olenkin ajatellut että hän toiminnallaan saa estetyksi ettei ainakaan tule mieleen esimerkiksi elämäni ensimmäinen päiväpa.

    Hän on yksinkertaisesti minulle niin kylmä.

    Onneni on asiassa se että olen päättänyt jättää ilmoituksen vaikeuksista hänelle, itse olen myös kroppakuntoinen ja harrastan juoksemista, eli enpä usko että minulla mitään hätää tulee olemaan, olen vaan niin perheihminen.

    Kiitos sinulle!

    Äänestä

  • ketjun-eka kirjoitti:

    Hei! Olisi masennuskin parempi vaihtoehto kuin tämä meneillään oleva, hän on liikunnallinen ja hyväkuntoinen sairaalajumppari ja kroppa on kunnossa.

    ilo on muualla ja vieraiden kanssa mutta mutta keskenämme kun olemme on kuin painaisi kipunapin päälle.

    Olenkin ajatellut että hän toiminnallaan saa estetyksi ettei ainakaan tule mieleen esimerkiksi elämäni ensimmäinen päiväpa.

    Hän on yksinkertaisesti minulle niin kylmä.

    Onneni on asiassa se että olen päättänyt jättää ilmoituksen vaikeuksista hänelle, itse olen myös kroppakuntoinen ja harrastan juoksemista, eli enpä usko että minulla mitään hätää tulee olemaan, olen vaan niin perheihminen.

    Kiitos sinulle!

    että vaimo purkaa kaiken energiansa liikuntaan ja sosiaalisuutensa kodin ulkopuolella viittaa juuri siihen, että hän on masentunut. Kotona kun on pakko kohdata itsensä, ja se vetää hiljaiseksi, kylmäksi ja ahdistuneeksi.

    Äänestä

Jo pitkälti yli 2000 on allekirjoittanut vettomuksen osoitteessa www.adressit.com sivulla kaksi(2) otsikoituun "Rikollisten ulkomaalaisten karkoittaminen".
Kaikkien ryöstettyjen, raiskattujen ja pahoinpideltyjen puolesta. Edes suvaitsevaisuuden hekumoissa emme enää voi sulkea silmiänne katuväkivallalta.
Allekirjoita sinäkin, kiitos.

Äänestä

Ketjusta on poistettu 10 sääntöjenvastaista viestiä.

Kommentoi aloitusta


Mies-jolla halut kirjoitti:

Hei. Olemme 3 lapsinen perhe ja koitamme pitää liitoa kasassa vain koska on kai perheen hyväksi.
Murrosikää lähestyvät lapsemme luultavammin kärsisivät koska ystäviensä vanhemmat ovat eronneet jotkut ja olemme nähneet miten raskaasti ottavat asian.

Vaimoni vakuuttaa eetei petä minua, kuitenkin 8kk tauot seksissä ym läheisyydessä ovat itselleni uskomattoman kova henkinen rasite ja sillloinkin hän on kanssani nauttimatta itse seksistä lainkaan, sen hän on sanonut eli olo on minulla näin ollen aika tyhjä kun tietää hänen olevan kansani vain vasten tahtoaan.

Rakastan perhettäni ja sanon sen heille, vaikka en enää tiedä miten asia on, kun vaimolleni sen sanon, tuntuu että sanoma on kuin huuto tyhjyyteen.

Itken tilannettamme yksin ja en saa itsekään sanotuksi että en kauan jaksa jos emme jotain tee, hän ei halua asiasta läheisyys puhua vaan tulistuu heti.

Elämme siis ulkopuolelle näyttävää kunnollista perhe-elämää jossa ei mikään voi olla pielessä, ja jos ero tulisi, se olisi kaikille ulkopuolisille todellinen shokki.

Ajatukseni ja toiveeni on elämää piristävässä uudessa suhteesa jossa voisi olla läheisyyttä.


Surumielikö jatkuu?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu