Olemme tainneet poikaystävän kanssa siihen pisteeseen, että suhteessa mennään kohti lopun alkua... Vai miltä tilanteemme kuulostaa?
Olemme eläneet melkein koko suhteen ajan (1,5 v) kaukosuhteessa (välimatkaa kuitenkin "vain" alle 200 km). Aikaisemmin om ollut puhetta, että jossain vaiheessa muuttaisimme samaan kaupunkiin, tulevaisuutta suunniteltiin yhdessä. Olimme onnellisia välimatkasta huolimatta.
Mutta nyt jokin on muuttunut: molemmat olemme sitä mieltä, että emme ole valmiita muuttamaan toistemme luokse. Syytkin on oikeastaan samat: minä en tunne poikaystäväni kaupungista ketään muita kuin hänet (olisin täysin riippuvainen hänestä ja ystävät ovat mulle tärkeitä), ja työmahdollisuudet ovat huomattavasti paremmat nykyisellä paikkakunnalla. Hänellä samat syyt. Olemme etäääntyneet toisistamme. Ilmeisesti kumpikaan ei ole niin varma suhteesta, että uskaltaisi muuttaa toisen vuoksi.
Lisäksi olemme yhtä mieltä siitä, ettei tämä välimatka tee suhteellemme kovinkaan hyvää, eikä kaukosuhde voi siis kauaa jatkua. Riitojakin siitä syntyy: miehen urheiluharrastuksen vuoksi hänellä ei useinkaan ole tarpeeksi vapaa-aikaa esim. käydä minun luonani, ja tunnen jääväni kakkoseksi hänen harrastuksilleen..
Ehdotin poikakaverille kompromissiratkaisua: jos molemmat muuttaisimme yhdessä johonkin kolmanteen paikkaan: molemmilla olisi sama tilanne, eikä kummankaan tarvitsisi "uhrautua" enemmän kuin toisen. Ehdotus ei kelvannut. Hän alkoi jopa pohtia, onko meillä tarpeeksi yhteistä, jotta suhdetta kannattaisi viedä seuraavalle tasolle. Kuitenkin hän samalla sanoo haluavansa olla kanssani, ja suunnittelee jo ensi kesää yhdessä ym..
En ymmärrä mitä meille on tapahtunut. Olin ihan varma (molemmat kai olimme), että nyt on löytynyt se oikea ihminen. Nyt se vaan jo epäilyttää..
Pitäisikö tässä vielä katsoa yhdessä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan, vai uskoa, ettei tilanne enää mene parempaan, vaan pahempaan suuntaan, ja lopettaa koko juttu? Helppoa se ei tulisi olemaan.
Olemme eläneet melkein koko suhteen ajan (1,5 v) kaukosuhteessa (välimatkaa kuitenkin "vain" alle 200 km). Aikaisemmin om ollut puhetta, että jossain vaiheessa muuttaisimme samaan kaupunkiin, tulevaisuutta suunniteltiin yhdessä. Olimme onnellisia välimatkasta huolimatta.
Mutta nyt jokin on muuttunut: molemmat olemme sitä mieltä, että emme ole valmiita muuttamaan toistemme luokse. Syytkin on oikeastaan samat: minä en tunne poikaystäväni kaupungista ketään muita kuin hänet (olisin täysin riippuvainen hänestä ja ystävät ovat mulle tärkeitä), ja työmahdollisuudet ovat huomattavasti paremmat nykyisellä paikkakunnalla. Hänellä samat syyt. Olemme etäääntyneet toisistamme. Ilmeisesti kumpikaan ei ole niin varma suhteesta, että uskaltaisi muuttaa toisen vuoksi.
Lisäksi olemme yhtä mieltä siitä, ettei tämä välimatka tee suhteellemme kovinkaan hyvää, eikä kaukosuhde voi siis kauaa jatkua. Riitojakin siitä syntyy: miehen urheiluharrastuksen vuoksi hänellä ei useinkaan ole tarpeeksi vapaa-aikaa esim. käydä minun luonani, ja tunnen jääväni kakkoseksi hänen harrastuksilleen..
Ehdotin poikakaverille kompromissiratkaisua: jos molemmat muuttaisimme yhdessä johonkin kolmanteen paikkaan: molemmilla olisi sama tilanne, eikä kummankaan tarvitsisi "uhrautua" enemmän kuin toisen. Ehdotus ei kelvannut. Hän alkoi jopa pohtia, onko meillä tarpeeksi yhteistä, jotta suhdetta kannattaisi viedä seuraavalle tasolle. Kuitenkin hän samalla sanoo haluavansa olla kanssani, ja suunnittelee jo ensi kesää yhdessä ym..
En ymmärrä mitä meille on tapahtunut. Olin ihan varma (molemmat kai olimme), että nyt on löytynyt se oikea ihminen. Nyt se vaan jo epäilyttää..
Pitäisikö tässä vielä katsoa yhdessä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan, vai uskoa, ettei tilanne enää mene parempaan, vaan pahempaan suuntaan, ja lopettaa koko juttu? Helppoa se ei tulisi olemaan.
Vastaukset 4
Vanhimmat
kompromisseja. Jos molempia osapuolia tyydyttävää kompromissia ei tässä asiassa synny, on mahdotonta muuttaa yhteen. Silloin on edessä kaukosuhteen jatkaminen tai ero.
Onneksi mitään ei ole pakko päättää tässä ja nyt, vaan asiaa voi vaikka yhdessä rauhallisesti pohdiskella kunnes joku päätös on selvillä. Jossei yhdessä pohdiskelu onnistu, niin voitte vaikka ottaa koe-eroajan, ja mietiskellä yksinänne. Mitä ikinä päätättekään, se on oikea päätös tässä elämäntilanteessa. Voimia ja uskoa tulevaisuuteen!
Niin, minusta kyse on nyt siitä rakastatteko toisianne tarpeeksi luopuaksenne jostakin muusta, eli tässä tapauksessa ystävistä/kotikaupungista. Mietihän jos muuttaisit hänen kanssaan samaan kaupunkiin, niin sinulla olisi silti ystäväsi toisessa kaupungissa ja voisit käydä tapaamassa heitä samalla tavalla kuin tapaat nyt poikaystävääsi. Alussa uusi ympäristö tuntuu tietenkin vieraalta, mutta ajan myötä se tulee kuitenkin tutuksi, ihan varmasti. Työ on tietenkin pieni ongelma, mutta jos onnistut hankkimaan töitä niin samalla tutustut uusiin ihmisiin etkä ole enää samalla tavalla riippuvainen poikaystävästäsi. Minusta teidän tilanteessa on tasan kaksi vaihtoehtoa, joko toinen teistä muuttaa tai sitten kaikki on ohi. Ei kaukosuhteeseen kannata loppuelämää uhrata. Eli kysymys kuuluukin: kumpi on pienempi paha, muuttaa toiseen kaupunkiin poikaystäväsi luo vai erota lopullisesti? Kun vastaat tuohon rehellisesti, niin tiedät mitä tehdä.
Ei kuullosta hyvältä.
Aikaa löytyy varmasti, jos toista rakastaa. Kysymys on myös siitä, toimisiko suhde muuten kuin kaukosuhteena? Olisiko se kestänyt näinkään kauan?
Molempien muuttaminen jollekin kolmannelle paikkakunnalle oli hyvä ratkaisuehdotus.
Jos tilanne tuntuu pahenevan koko ajan, suhteeseen ei kannata jäädä. Kaikille kaukosuhteet eivät sovi. Toiset taas ovat niihin tyytyväisiä, eivätkä edes halua muutosta.
Huonolta kuulostaa, jos kumpikaan ei ole valmis tekemään kompromisseja suhteen takia. Tietysti uuteen kaupunkiin muuttaminen ja sopeutuminen vie aikansa, mutta mielestäni muutto 200km päähän ei ole kovin iso muutos. Voisit(tai poikaystäväsi)aivan hyvin tavata ystäviäsi toisesta kaupungista käsin, eivät ystävät mihinkään katoa. Tietysti muutto kolmanteen kaupunkiin voisi olla hyvä vaihtoehto.
Tarkoitukseni ei ollut vähätellä ongelmaasi. Näen vain itse asian vähän eri perspektiivistä, koska itselläni saattaa olla tulevaisuudessa muutto toiseen maahan rakkauden perässä.
Luulen, että teitä molempia helpottaisi, jos saisitte tehtyä ratkaisun suuntaan tai toiseen.