Olen ollut naimisissa kolmisen vuotta, suhde voi hyvin ja olemme mieheni kanssa molemmat siihen sitoutuneita.
Minulle tehtiin hiljattain pienehkö leikkaus käteen ja olin ilman sormuksia jonkin aikaa. Pidin sormuksettomasta olotilasta enkä ole laittanut niitä takaisin vaikka jo voisinkin; enpä tiedä aionko laittaakaan.
Mielestäni sormus ei ole sitoutumisen tai uskollisuuden tae millään tasolla, pääasia että minä ja mieheni tiedämme että olemme yhdessä ja toimimme sen mukaan.
Loukkaisiko tällainen miehet teitä? Pitääkö vaimonne olla "merkitty" että tunnette olonne turvalliseksi? Käytättekö itse sormuksia, jos ette niin miksi?
Minulle tehtiin hiljattain pienehkö leikkaus käteen ja olin ilman sormuksia jonkin aikaa. Pidin sormuksettomasta olotilasta enkä ole laittanut niitä takaisin vaikka jo voisinkin; enpä tiedä aionko laittaakaan.
Mielestäni sormus ei ole sitoutumisen tai uskollisuuden tae millään tasolla, pääasia että minä ja mieheni tiedämme että olemme yhdessä ja toimimme sen mukaan.
Loukkaisiko tällainen miehet teitä? Pitääkö vaimonne olla "merkitty" että tunnette olonne turvalliseksi? Käytättekö itse sormuksia, jos ette niin miksi?
Vastaukset 11
Vanhimmat
vähän tunne, kuin ei haluaisi pitää sormusta. ihmettelisin, miksi? joten kyllä minä ainakin loukkaantuisin.
Riippuu perusteluista, jotka saisin selitykseksi sormusten pois jättämisestä.
Ulkoiset merkit evät ole tae mistään, eivätkä tee sitoutumista yhtään sen lujemmaksi.
Mutta oleellista onkin ajatus, millä sormusta kantaa, halu osoittaa toiselle sitoutumisensa.
Sormuksen pitämiseen tottuu aivan kuin pitämättömyyteenkin. Oman sormukseni otan pois tehdessäni likaisia tai kuluttavia töitä. (Edellinen sormus kului loppuun, siksi säästelen uutta) Kun unohtaa laittaa sormuksen joeskus takaisin, on jotenkin alaston, outo olo ilman sormusta. Aivan yhtä outoa on sormuksen pitäminenkin, jos on tottunut olemaan ilman.
Fyysisillä tuntemuksilla ei pitäisi olla vaikutusta, eikä ympäristön mielipiteillä. Oleellista on, mitä haluaa kumppanille viestittää sillä, pitääkö sormusta vai ei. ( Vielä oleellisempaa on, miten hän sen viestin itse ymmärtää ja tulkitsee ).
Jos vaimo on ensin niin kovasti sitä sormusta halunnut ja sen itse valinnutkin, niin olisin harmissani, jos hän ei sitä pitäisi. Töissä on tietty toinen juttu.
Sitoutumisen aseen kanssa tällä ei ole mitään tekemistä, merkkaamisesta puhumattakaan. Oman poikkitieteellisen tutkimukseni mukaan vihkisormus sormessa kävisi flaksi paljon paremmin kuin ilman. Näytän ilmeisesti kelvanneen jollekulle muullekin ja tuskin ruikuttaisin perään yhdenyönsuhteen jälkeen. Kiusaus tosin ei koskaan ole käynyt ylivoimaiseksi.
Kultaisen häkin merkkihän otetaan veks kun mennään baariin hakemaan vierasta lihaa. Eiköhän tuosta jokainen vielä järjissään oleva mies vedä johtopäätöksensä.
Muistan kuinka ennen kihlautumistamme olin ravintolassa käymässä kaveriporukalla (kuten edelleenkin välillä teen) ja sain aika uskomattomia kommentteja. Miehet vonkasivat ja kun sanoin olevani varattu ja ei kiitos, oli vastaus tyyliin "Miksei ole sormusta?". Kun sanoin etten ole vielä kihloissa, oli johtopäätös usein se että olen kihloissa mutta jättänyt sormuksen kotiin jotta voin pettää. Nyt naimisissa ollessa tilanne on sama paitsi että idiooteimmat vetoavat siihen että olen "ilman miestä baarissa joten sun täytyy olla munaa vailla". Pitää aina välillä tarkistaa etten vain ole eksynyt Afganistaniin, mun käsittääkseni naisten liikkumista ei ole tapana rajoittaa länsimaissa. ;D
Logiikka ontuu muutenkin em. tapauksissa ottaen huomioon sen etten ole antanut kenelläkään noilla reissuilla yhtään mitään.
Jotenkin tuntuu että osa miehistä todella kuvittelee maailman naisten syntyneen vain jotta heitä olisi jokaisella halukkaalla oikeus naida. Kun maailma ei toimikaan niin, pettymystä puretaan kaikkiin tavattuihin naisiin. Ihan sama mitä tekee tai on tekemättä, aina on jonkun mielestä huora; sanahan kuvaa yleistä asennetta naisia kohtaan eikä mitään naisen tekoja.
Alkuperäiseen aiheeseen: Minusta on vain mukavan tuntuista olla ilman sormuksia. Samasta syystä en pidä korva- enkä kaulakoruja, ne häiritsevät. Mieheni tietää kyllä että kyseessä on lähinnä fyysinen tuntemus.
En olisi kyllä mennyt naimisiinkaan sellaisen kanssa joka luulee että uskollisuus on sormuksesta kiinni. Taitaa olla taikasormus vähän epäkunnossa aika useilla kun vieraissa juostaan vaikka tämä ihmerinkula olisi paikallaan. ;D
Suomalaisnaisen tuntien vaasin sitä vaimoltani. Luotan häneen tunnetasolla, mutta tiedän ettei sekään ole tae siitä millainen jakorasia hän voi olla vaikkapa humalassa. Naisen ajatuksia ei voi tietää, luotettavinkin nainen on pettämisistaipumuksinen.
Kun avoimesti katselee ja kuuntelee suomalaista naista niin siitä voi tehdä omat johtopäätökset. Vaimolle sanon, että luotan häneen täysin, että olisin eräänlainen idiootti, mutta naiset eivät pidä totuuksista, jotka eivät heitä miellytä ja kehittävät siitä riidan.Tästä johtuen oman mielipiteen esittäminen kannattaa aina tehdä harkiten.
Älä sitä täällä kysele, ei muiden mielipiteellä ole asiaan mitään vaikutusta. Oleellista on, loukkaantuuko oma miehesi siitä, ettet halua pitää sormusta.
Toisten mielipiteillä et voi perustella tekemisiäsi.
Uteliasiuuttani kysyn niinkuin varmaan suurin osa täällä, asia on miehen kanssa keskusteltu jo. Kai nämä palstat kuivuisivat kokoon jollei täällä kyseltäisi mitään, keskustelu kai oli palstan tarkoituskin?
Ollaan avon kanssa oltu kihloissa jo erinäisiä vuosia, mutta mun sormus on aina kotona naulassa.
Meidän parisuhteessa ainakin olisi 100%:lla varmuudella jotain pielessä, jos jompi kumpi haluaisi luopua sormuksen käyttämisestä.
Mielestäni sormuksen funktio muuttuu siinä vaiheessa ainoastaan ulkopuolisia koskevaksi, kun parisuhteen molemmat osapuolet luottavat täysillä toisiinsa.
Siinä vaiheessa se on lähinnä merkiksi naimattomille ja tuntemattomille ihmisille, etteivät turhaan kuluta energiaansa onnellisesti parisuhteessa olevan piirittämiseen. Täydellisessä luottamussuhteessa sormuksella ei ole mitään merkitystä avo- tai avioliiton osapuolten kesken. Lähinnä se on symbolinen.
Kyseisen liiton ulkopuolisena voisin pahoittaa mieleni, jos luulisin sinua vapaaksi ja ehtisin laittaa jallittamiseesi enemmänkin panoksia, ennen kuin asioiden todellinen laita selviäisi minulle.
Miehenäsi en siis pahoittaisi mieltäni, jos se sisäinen luottamus on molemmin puolin saavutettu.