Olen 30-v mies ja ongelmani seuraava. Seurustelin 6 vuotta naisen kanssa ja nyt olen asunut 2 kk:ta yksin. En olisi ikinä arvannut että oloni voi muuttua näin huonoksi. Öisin en saa unta, päivisin mikään ei kiinnosta ja ajattelen naistani lähes koko ajan.
Tajusin vasta poismuuton jälkeen kuinka paljon häntä rakastan ja tarvitsen. Pari viikkoa meni suht hyvin mutta nyt olo on uskomattoman huono. En oikein tiedä mitä pitäisi tehdä.
Jutun idea on se, että tajusin poismuuttamisen jälkeen kuinka huonosti olin häntä kohdellut enkä edes huomannut olleeni niin k..ipää. Naisellani oli entuudestaan 2 lasta mutta meillä ei yhteisiä. Esimerkkinä huonosta käytöksestäni voin sanoa vaikka rahankäytön. Hän on huonotuloisempi kuin minä eikä hänen rahat riittäneet muuhun kuin laskuihin ja ruokaan. Minulla taas paremmin rahaa mutta en silti maksanut esimerkiksi ruokaa kuin sovittuun summaan asti vaikka näin että hänellä oli tiukkaa.
Toisen esimerkin voin antaa vaikka läheisyydestä. Hän olisi halunnut halailla paljon ja tarvitsi läheisyyttä mitä en osannut antaa muuten kuin seksin muodossa. Läheisyyttä hänelle en siis tuottanut.
Muitakin esimerkkejä olisi mutta näistä varmaan jo ymmärtää millainen olen ollut. Ja palatakseni siihen miksi tätä kirjoitan on se, että muuttoni jälkeen aloin miettimään näitä asioita ja tajusin pikkuhiljaa miksi hän halusi minun muuttavan pois. Olin ollut täysi ääliö ja idiootti, itsekäs p.ska. Olen nyt ymmärtänyt virheeni enkä halua niitä enää koskaan toistaa. Haluaisin uuden mahdollisuuden hänen kanssaan ja näyttää hänelle, että olen parempi/muuttunut ihminen. Tilanne on vaan se, että hän väittää ettei tunne mitään (on turta). En täysin voi uskoa sitä. Luulen että hän välittää minusta mutta ei uskalla luottaa minuun. En tiedä onko näin.
Eniten harmittaa, että en saa mahdollisuutta korjata asioita hänen kanssaan vaikka olen ymmärtänyt ne asiat, jotka olen tehnyt väärin ja voisin jatkossa korjata. Se sattuu uskomattoman paljon kun tietää itse (mahdollisesti) tuhonneensa toisen ihmisen tunteet itseään kohtaa.
Taisi olla vähän sekavaa selvitystä, mutta toivottavasti joku viitsi kommentoida onko minulla enää mitään mahdollisuutta saada suhteemme kuntoon.
Tajusin vasta poismuuton jälkeen kuinka paljon häntä rakastan ja tarvitsen. Pari viikkoa meni suht hyvin mutta nyt olo on uskomattoman huono. En oikein tiedä mitä pitäisi tehdä.
Jutun idea on se, että tajusin poismuuttamisen jälkeen kuinka huonosti olin häntä kohdellut enkä edes huomannut olleeni niin k..ipää. Naisellani oli entuudestaan 2 lasta mutta meillä ei yhteisiä. Esimerkkinä huonosta käytöksestäni voin sanoa vaikka rahankäytön. Hän on huonotuloisempi kuin minä eikä hänen rahat riittäneet muuhun kuin laskuihin ja ruokaan. Minulla taas paremmin rahaa mutta en silti maksanut esimerkiksi ruokaa kuin sovittuun summaan asti vaikka näin että hänellä oli tiukkaa.
Toisen esimerkin voin antaa vaikka läheisyydestä. Hän olisi halunnut halailla paljon ja tarvitsi läheisyyttä mitä en osannut antaa muuten kuin seksin muodossa. Läheisyyttä hänelle en siis tuottanut.
Muitakin esimerkkejä olisi mutta näistä varmaan jo ymmärtää millainen olen ollut. Ja palatakseni siihen miksi tätä kirjoitan on se, että muuttoni jälkeen aloin miettimään näitä asioita ja tajusin pikkuhiljaa miksi hän halusi minun muuttavan pois. Olin ollut täysi ääliö ja idiootti, itsekäs p.ska. Olen nyt ymmärtänyt virheeni enkä halua niitä enää koskaan toistaa. Haluaisin uuden mahdollisuuden hänen kanssaan ja näyttää hänelle, että olen parempi/muuttunut ihminen. Tilanne on vaan se, että hän väittää ettei tunne mitään (on turta). En täysin voi uskoa sitä. Luulen että hän välittää minusta mutta ei uskalla luottaa minuun. En tiedä onko näin.
Eniten harmittaa, että en saa mahdollisuutta korjata asioita hänen kanssaan vaikka olen ymmärtänyt ne asiat, jotka olen tehnyt väärin ja voisin jatkossa korjata. Se sattuu uskomattoman paljon kun tietää itse (mahdollisesti) tuhonneensa toisen ihmisen tunteet itseään kohtaa.
Taisi olla vähän sekavaa selvitystä, mutta toivottavasti joku viitsi kommentoida onko minulla enää mitään mahdollisuutta saada suhteemme kuntoon.
Vastaukset 14
Vanhimmat
on sen verran pitkä aika ja jos olet koko ajan toiminut k-pään tavoin, niin on erittäin paljon mahdollista, että viimeiset 2-3 vuotta nainen on hautonut ratkaisua ja kun tunne-elämä on turtunut, eli ei tunne oikeastaan mitään, oli valmis tekemään ratkaisun.
Kaksi vaihtoehtoa tuohon jää, joko hän antaa sinulle mahdollisuuden tai ei.
Älä painosta, älä roiku, vaan pyri kasvamaan ihmisenä tänä aikana, jona olet käsitellyt mennen elämän virheitä. Olemuksesi kertoo jo muutoksesta ja jos nainen on valmis jatkamaan, niin hän sen tuo ilmi omalla ajallaan.
Kiitos neuvoista. Tiedän, että painostaminen ja roikkuminen rasittaa varmasti häntä jos hänkin yrittää selvitellä ajatuksiaan.
Se on vaan kovin vaikeata olla ottamatta yhteyttä, koska oikeasti haluan tietää mitä kuuluu ja miten menee. Ja toinen ajatus mikä tulee mieleen siitä, että yrittäisin olla "näkymätön" hänelle, on se, että jos en yritä jollain tavalla sytyttää suhdettamme uudelleen niin hän unohtaa minut pikkuhiljaa kun ei minusta mitään kuulu.
Tässä olen yrittänyt olla ottamatta yhteyttä ja yrittänyt antaa hänelle omaa rauhaa ja aikaa, mutta jotenkin tuntuu että ajaudun unholaan jos en pysy yhteydessä...
Mieti ensin oletko nyt valmis niihin toiveisiin, joita hän on sinulta 6 vuotta pyytänyt. Oletko valmis osallilstumaan reilusti kuluihin, pystytkö hellimään? Ja mitä muuta k-päisyyteesi sitten kuuluikaan. Sillä jos et rehellisesti vielä olekaan niihin valmis mutta vaimosi antaa sinulle tilaisuuden luullen muuta, loukkaat häntä uudelleen.
Jos olet valmis muuttumaan, näytä se hänelle. Tee romanttinen ele, lähetä kukkia. Tai osta hänelle jotain mistä hän todella pitää. Lähetä kirje jossa pyydät anteeksi ja vannot rakkautta. Tee jotain millä saat hänen huomion kiinnittymään itseesi. Toista liike vaikkapa viikon päästä, älä soittele heti perään. Odottele taas viikko, sitten voit soittaa ja kysellä mitä hänelle kuuluu. Ja pyytää mahdollisuutta selittää miksi viimeiset 6vuotta ollit itsekäs paska, ja mikä sinut on saanut muuttumaan. Anna hänelle aikaa ja tilaa uskoa, että voisit olla muuttunut, mutta osoita se hänelle. Se on tärkeintä. Sanat ovat pelkkää helinää, teot on ne jotka kertoo totuuden.
(samanlaisen tilanteen läpikäynyt.)
Kiitokset järkevistä neuvoista. Luulen että olet oikeassa tuossa lähestymistavassa. Minun pitää näyttää muuttumiseni selkeästi eikä jäädä odottamaan että hän itsekseen kiinnostuu minusta taas.
Se mitä muihin tekoihini tulee, niin en ole läpeensä paha: en esimerkiksi ikinä ole pettänyt tai pahoinpidellyt häntä enkä pystyisikään enkä ole alkoholisti tms. Ja olen kyllä tehnyt paljon hyvääkin, mutta nuo aikaisemmin mainitsemani asiat vaan painoivat vaa'an liikaa negatiiviselle puolelle.
Olen todellakin valmis hänen toiveisiinsa nyt kun olen itse tajunnut hänen pahan olonsa juuret.
Tuosta kuudesta vuodesta sen verran, että en aina ole käyttäytynyt idioottimaisesti, vaan jotenkin vaan ajautunut siihen. Ollut liian tottunut ajatukseen, että kaikki toimii itsestään ja olen pitänyt hänen rakkauttaan itsestäänselvänä. Nyt tajuan, että toimivan suhteen eteen on tehtävä paljon töitä.
Toivon vaan että hän huomaisi, että olen asian kanssa tosissaan, enkä todellakaan halua pettää hänen luottamusta toistamiseen.
kuusi vuotta on niin pitkä aika yhteistä historiaa, ettet todellakaan ajaudu unholaan, vaikket joka päivä yhteyttä ottaisikaan.
anna eksällesi aikaa, hän tarvitsee sitä.
yksi vaihtoehto miulla olisi tarjota:
kerro tuntemuksistasi hänelle kirjeessä.
kerro rehellisesti tekemsi virheet, hänen kannaltaan, luottamuksen saavuttamiseksi, on tärkeää, että olet rehellinen ja tunnustat mokailleesi jopa näissä raha-asioissa. kerro ettäolet muuttunut, ja haluat muuttua.
sinun täytyy ottaa myös hänen lapsensa huomioon.
kun olet rehellinen häntä kohtaan, hän avautuu sinulle omista tunteistaan.´
esimerkikisi tuo alkuperäinen kirjoituksesi hänen olisi hyvä nähdä.
sekin voisi auttaa jo paljon
En osaa neuvoa, enkä kertoa mitään ratkaisua. Mutta nyt kysäisen, että oletko edes kertonut kaikkea tätä hänelle? Jos et ole täysin onnistunut pilaamaan kaikkea niin uskon että on mahdollisuus korjata asiat. Ainakin toivottavasti.
ettet olisi näyttänyt todellista luonnettasi naiselle niinä 6 vuotena.
Odottele rauhassa useampi kuukausi, että toivut erostanne edes vähän. Sitten näet, onko sulla nyt vaan se vaihe, että kaipaat exääsi tai tunnet surua katkenneesta suhteesta. Harvassa on ne erot, joissa ei jossain vaiheessa suunnitelisi palaavansa takas exän luokse tai ainakin haluaisi ns. tilaisuuden parantaa tehdyt virheet. Mutta itse suhteeseen palaaminen oikeasti teontasolla voi olla sitten eri juttu.
Itse toivuin pitkästä suhteesta, jossa minä jätin miehen. Vuorotellen halusin hänet takaisin ja vuorotellen en halunnut missään tapauksessa häntä takaisin. Kai työstin eroani tuolla tapaa. Ikäänkuin kävin asioita läpi. En palannut exän kanssa yhteen. Suhde kesti vähemmän aikaa kuin sun suhde, mutta useampia vuosia kuitenkin. Vasta vuoden jälkeen erosta surun selkä taittui ja aloin iloita elämästäni taas. Jotenkin se vuosi oli se maaginen raja..kun oli käynyt koko vuoden läpi ilman häntä, ja sitten huomasi että nythän on taas se päivä jolloin erottiin...sen jälkeen helpotti...tavallaan uusi vuosi tai uusi kausi kääntyi elämässä eteeni.
Mutta en sano, etteikö teillä voisi olla mahdollista palata yhteen. Kuka tietää.
kyllä hän luonteeni tietää, sekä hyvät että huonot puolet (aikaisemmat siis). Uskoakseni kyse on siitä voiko hän uskoa, että olisin pystynyt muuttumaan esim. raha-asioissa. Olen ehkä luonteeltani hieman saita. Mutta se on korjattavissa ja olen sitä mieltä, että toista ei voi muuttaa mutta itseään voi, jos todella haluaa.
Olen itse asiassa miettinyt tuota asiaa mitä mainitset "vaiheesta", jossa oman yksinäisyyteni takia haluaisin suhteen takaisin. Siinä voi olla hitunen todenperääkin, mutta tarkemmin kun ajattelen niin olen aina välittänyt hänestä todella paljon vaikkakaan en aina ole sitä osannut osoittaa tai tajunnut, että se pitäisi osoittaa hänelle.
En todellakaan halua työstää eroani, jos sillä tarkoitetaan työstämistä itseäni irti suhteesta. Mielestäni suhteita ei ylipäätään pitäisi hyljätä pienten vastoinkäymisten takia ja siirtyä sitten seuraavaan suhteeseen toistamaan virheensä käsittelemättä niitä ollenkaan. Ihmiselle pitäisi antaa mahdollisuus korjata asiat, jos halua löytyy. Jos ihmisillä olisi enemmän halua ratkoa vaikeita asioita eikä sysätä niitä syrjään, olisi täällä myös paljon vähemmän särkyneen sydämen sinkkuja ja yh-äitejä.
No mutta, musta ei olisi ainakaan kiva olla miehen kanssa, josta tietäisin, että se yrittää kovasti olla jotain muuta mun kanssa kun se oma todellinen ittensä. Siis että se yrittäis muuttaa itteensä kovasti mun takia. Mulle tulis surku, että toinen ei voi olla mun seurassa se oma luonnollinen ittensä. Musta vois tuntua jotenki feikiltä olla yhdessä. Ja ehkä epäilisin sitä, että oltaisko me kuitenkaan sitte toisillemme ne parhaat kumppanit.
Mutta, tässä oli vaan joitain mun omia ajatuksia tosta sun tilanteesta. Paha mennä mun sanomaan mitään tarkkaa "tietoa" kun en tiedä teidän tilannetta. Ehkä sun sydän kertoo jossain vaiheessa sen, mitä sun tulee tehdä. Jaksamista sinne :)
kirjotit kyllä tuostakin, että pitäisi olla mahdolisuus voida päästä korjaamaan niitä virheitä, joita on tehnyt. Varmasti sitä suhteen jälkeen näkee paremmin kuin suhteen aikana, mitä virheitä itse kukin on tehnyt. Ja että jos pääsisi korjaamaan ne siihen alkuperäiseen suhteeseen, eikä niin että ne korjaisi vasta seuraavassa suhteessa.
Tossa oli epäloogisuutta, että et halua työstää tunteitasi...koska et halua uutta suhdetta. Tunteet pitää työstää, jotta se vanhakaan suhde muuttuisi johonkin suuntaan entisestä. Eli ne tunteet pitää työstää, oli kyseessä paluu vanhaan tai uuden aloittaminen. Sama ajatteluprosessi on edessä joka tapauksessa...palatessasi vanhaan tai aloittaessasi joskus uutta.
Voithan kertoa naisellesi, niinkuin monet ehdottavat..kirjeessä tai ihan millä vaan, mitä virheitä olet tehnyt ja että olet huomannut tehneesi virheitä jotka uskot voivasi korjata tulevaisuudessa.
HUOM HUOM!...
...Musta olisi kiva, jos vaikka mies ei pysty/osaa luonteensa puolesta osoittamaan välittämisentunteitaan esim. halauksin, pusuin jne, niin että kertoisi sille naiselleen ihan että "En oo luonteeltani kovin halailijatyyppiä. (Kotoa ei tullut sellaista mallia, että tunteita näytettäisiin avoimesti). Ja siksi en ehkä kovin usein halaile ja suukottele sinua. Siksi kerron ihan näin sanoilla, että välitän sinusta paljon." Eli että jos ei teoin pysty ilmaisemaan kiintymystään...niin ainahan jää tuo sanallinen puoli, millä sen voi osoittaa tekojen puuttuessa. Toki se on jollekkin hali-ihmiselle aika karua, jos kumppani ei halaile, mutta tietääpä kumminkin ettei halien puuttuminen tarkoita sitä, ettei toinen välitä. Niin no, ihmiselle merkkaa teot usein enemmän kuin sanat, mutta jos tuollainen vaikka helpottaisi asiaa hiukan.
Ei, pointti mulla on se, että MÄ haluan olla erilainen oikeasti myös itseni vuoksi, en pelkästää toisen ihmisen vuoksi.
Ja olen miettinyt olenko se väärä hänelle tai hän minulle ja tullut siihen tulokseen, että hän tuntuu poismuuttamiseni jälkeen vieläkin siltä oikealta. Yritän sanoa, että itse löysin todelliset tunteeni häntä kohtaan muuton jälkeen. Se jotenkin hätkäytti minut todellisuuteen.
kuulostaa hyvältä.
itsekin eronneena (jätettynä) olen yrittänyt miettiä virheitäni. Iso asia minkä löysin, on se etten yhdessäolovuosiemme aikana oikein osannut muodostaa "meitä". Oli vain minä ja hän, ei meitä. Nyt ehkä paremmin osaisin ajatella itseäni saumattomana osana perhettä, joten silloin automaattisesti tulot jaetaan koko perheen hyväksi ja pyritään "kaikki voitaa" -tilanteeseen.
Meidän toiveemme kuitenkin tulevaisuuden suhteen ovat senverran erilaiset että tuskin tässä yhteen palataan. Nyt onkin se kovin pala edessä. Itseni kohtaaminen.
"Iso asia minkä löysin, on se etten yhdessäolovuosiemme aikana oikein osannut muodostaa "meitä"."
Tuo on osuvati ilmaistu. Minustakin tuntuu, että "meiyys" on olennainen juttu suhteen jatkuvuutta ajatellen.