Tuntuu turhauttavalta lähetellä hakemuksia toisensa perään, kun tietää että niin kauan kuin ei ole työssäkäyvä, on kutsuja turha odottaa. Ilmaistyöstä olen jo antanut osani. Ei saa tulla syyllistämään, haen edelleen, mutta saa sitä turhautua.
Hakeminen
väsyttää
10937
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
tuntuu toivottomalta.
Pahalta tuntuu myös se tosiasia,että paikat menee suhteilla.
Itse pääsin jo haastatteluun,melkein.
Menin toimistoon sovittuna kellonaikana,tylysti ilmoitettiin että johtaja oli pitänyt puutarhakekkerit ja löytänyt avoimeen paikkaan sukulaistytön.
Typy oli lakin saanut,mutta ei mitään koulutuspaikkaa ja arveli tämän siihen sopivan.
Itselläni olisi tähän ollut oikein monen vuoden kokemus,opintoineen.
Olin kuin koira siellä oven pielessä,en päässyt sinne sisällekkään,siinä kynnyksellä seisoin tyrmistyneenä.
Olisi edes soittanut,aikaahan mulla tietysti on,mutta maksaa se bussilippukin jotain.
Sitten se järjetön toivokin että jos nyt nappaa..........
samanlaiset tuntemukset on, laittaa "joutavanpäiväisiä" hakemuksia aina tilaisuuden tultua, mutta kun ei nappaa niin ei nappaa. välistä on tunne, ettei varmaan tule ennen eläkkeelle pääsyä enää tekemään koskaan töitä, siihenkin on sentään aikaa monta kymmentä vuotta. v-taa ihan p-keleesti...onneksi on työttömien palsta..ja josta on ihan oikeasti kiinnostunut...vielä. aamen. helepotti.
Kohta sitten joku tulee ja käskee alkaa yrittäjäksi. Ei se niin vain onnistu. Pitää olla jotain kilpailukykyistä, mitä tarjota markkinoille - mahdollisesti täytyy myös löytyä vakuuksia lainoihin.
omaa pystyyn, mutta mistä alkupääomaa josta ottaa ruokarahaa kun alussa ei tule tuottoa. Mulle ei edes starttirahaa myönnetty kun en ollut tarpeeksi "uskottava" yhden naikkosen mielestä. Ja ikää tulee joka päivä vaan lisää.
Vitu**aa suuresti tämä yhteiskunta joka ei oikeasti välitä työttömistä pätkääkään.
Nyt olen juossut haastatteluissa.
Lekator Oy Tikkurilassa ensin siirsi haastattelua tunnilla ja sitten paikalla ei ollut ketään. Nyt on taas ilmoitus työvoimatoimiston sivuilla.
Yhteen paikkaan olen kuulemma päässyt neljän lupaavimman joukkoon.
Näin akateeminen nainen, 37, Helsinki, siivoustyötä hakemassa. Missään ei ole ollut huutavaa työvoimapulaa suomenkielisestä työvoimasta. Missään ei ole käynyt ilmi, ettei työpaikat kelpaisi muille kuin maahanmuuttajille.
Edelliset viestit ois voinut olla minunkin kirjoittamiani noin pari kuukautta sitten. Mutta sitten tärppäs ja olen kolme viikkoa ollut töissä, ensin 4 kk koeaika ja jos hyvin mennyt, niin sitten vakinaistetaan. Ei kannata menettää sittenkään sitä viimeistä toivoa.
kauan työtön?
paljonko on mittarissa vuosia?
Harja heiluu myös englanninkielellä haastateltaessa. Kuinkahan moni siivooja hakee työtä muulla kuin äidinkielellään? Arvioni on, että niitä on ihan mustanaan.
työssäkäyvän saada uutta työpaikkaa. Puoli vuotta olen jo hakenut uutta työpaikkaa kun nykyisessä en pääse eteenpäin ja kehittymään työssäni, firma sitäpaitsi tosi vaikeuksissa ja varmaan pian joudun muutenkin maantielle kun ei ole varaa maksaa palkkoja.
Kerran olen jo päässyt haastatteluun asti mutta eipä tärpännyt. Viikottain hakemuksia laitellut ja soitellut.Ihan oman alani paikat ovat rajoitetut tällä paikkakunnalla, Helsingissä olis töitä mutten suin surminkaan sinne lähde kun koti on täällä ja lasten koulut.
Työkkärissä muuten sanottiin, että kun kyselee yrityksistä työtä niin kannattaa mieluummin mennä suoraan ovesta sisään kuin soittaa, ja viedä heti ansioluettelo tai CV päällikön pöydälle.Näin annat jo jotain konkreettista itsestäsi yrityksen rekrytoinnista vastaavalle henkilölle, jos vaikka tulevaisuudessa on tarvista palkata uutta henkilökuntaa niin ehkäpä juuri sinä olet jäänyt mieleen.