Seurustelet, sinkku vai naimisissa?

haluu.....Sä haluut mut ;)

näyttää siltä, että jonkin ajan päästä avioliitossa. Näin siksi, että se tuntuu hyvältä.

Avioliitossa jo pidemmän aikaa. Ai että miksi?
En ymmärrä kysymystä.

Seurustellut olen tietysti joskus, sinkku en ole ollut koskaan.

Sinkku. Viihdyn yksin hyvin. Jos joskus löydän naisen jonka kanssa viihdyn paremmin kuin itsekseni. Jos löytyy nainen jonka seurassa viihdyn vieläkin paremmin kuin yksikseni niin voihan saparo sentään.

Jos olisin tiennyt, että naimisissa on näin hauskaa, olisin mennyt jo kauan sitten. Vaimo osasi uskottavasti vakuuttaa, ettei elämä muutukaan perhehelvetiksi. Eikä ole muuttunutkaan.

turvallista arkista mukavaa joskus huippujuhlaa..

minäkin. Miksikö, se jääköön kertomatta.

Saa tulla ja mennä niin kuin sattuu huvittamaan ...

Jossakin sinkkuuden ja seurustelun välimaastossa. Kallistumassa sinkkuuteen. Näillä näkymin myös minä haluan olla sinkku.

Just the way I like it.

Milloin sinkkuus katsotaan alkaneen? En tiettävästi ole vielä seurustellut/treffaillut päivääkää, joten voinko olla sinkku vai mikä epäsikiö sitten olen?
vm.-78...

Seurustelen juu... tai siis avoliitossa (ohhoh, kuulostipas vakavalta) viihdyin myös sinkkuna pitkään, mutta ainakin tällä hetkellä tämä tuntuu niin hyvältä kuin vain voi...

Sinkku olen enkä edes halua olla sinkku. Enkä varmaankaan hirveen kauaa edes olekkaan kuhan vaan oikea napsahtaa kohdalleen.

kaukosuhteessa, sillä pääasiassa työ pitää meidät usein erillään.

Yleensä kysymyslomakkeissa tms. pistetään rastia ruutuun ja siinä mielessä olen epäilemättä sinkku. Taas emotionaalisessa mielessä en ole sinkku, koska olen juuri nyt rakastunut. Jos olisin joskus avioitunut, voisin hyvin kuvitella olevani läpeensä sinkku tunne-elämäni puolesta, koska muija tympisi ja kyllästyttäisi ja lastenhuoneen riiviöt parkuisivat yöt ja päivät läpeensä ja etsisin päätäpahkaa helpotusta ja ulospääsyä...

Kerran mulla oli hääpäivä varattuna, joskin hoidon toimesta, mutta onnistuin viikkoa aiemmin ennen papin ja kuorotyttöjen pakeille pääsyä juomaan itseni hirmuiseen teguila-känniin ja siitä selvittyäni pakenemaan vähin äänin ja vanhalta viinalta haisten rikospaikalta.

Siis ns. seurustellessa ja avioliitossakin voi olla tosiasiassa sinkku ja taas muodollisesti sinkkuna emotionaalisessa mielessä varattu.

Tunteet ovat kaikkein tärkein pointti eivät pikkuporvarilliset ja pidättyväiset muotoseikat.

Olen ajautunut monien erivaiheiden jälkeen sinkuksi.

Ei ole luonnollinen olotila. Toisaalta, meneehän tämä näinkin.

Viihdyn hyvin yksinkin, olen oppinut olemaan yksin, ehkä vähän liiankin hyvin jo..

Toivoisin kuitenkin joskus löytäväni sen kumppanin rinnalle tallustelemaan, en kuitenkaan mitenkään epätoivoisesti (ainakaan vielä!)

Olen sinkku koska en seurustele, enkä elä parisuhteessa.

enkä tosiaankaan haluaisi olla sinkku, tosin mieluummin sinkku kuin huono suhde.

nainen sekä erittäin kiinnostunut tutustumaan mahdolliseen kumppaniin. Katsotaan, ehdokkaissa ei ole ollut varteenotettavia miehiä.

Enkä halua enää olla, tähän mennessä on tuntunut tarpeelliselta olla yksin. Avoerosta jo kaksitoista vuotta ja viimosesta suhteesta viisi vuotta.

nytkään.

siksi, että haluan elämääni jännitettä, kriisejä, ymmärtämättömyyttä, turhautumista, onnistumisia, seksiä ja kumppanuutta.

Pelkän rakkauden saisin äidiltäkin.

Pelkän kumppanuuden saisin kaveriltanikin.

Pelkkään seksiin riittäisi mikä vaan, missä on reikä.

Naimisissa, miksi? Sehän on vanhanaikainen instituutio. Niin on, mutta haasteellinen. Vahva osa meidän kulttuuriamme. Tekee siis edustajansa kelpoiseksi jäseneksi. Kysymykseni siis kuuluukin: "voinko säilyttää ihmisyyteni, -varsinkin sen oikeudet, instituution sisällä?"

Kysymys ei ole mitenkään vähäpätöinen, sillä mielestäni elämämme on just sitä, että putkahdamme valmiiseen järjestelmään, jota emme voi juurikaan muuten muuttaa mieleiseksemme, muutoin kuin omia asenteitamme muokkaamalla.

Sinkkuus, -kin alkaa olla jo pitkään itseään toistanut ilmiö, josta voi siis kulttuurillisessa merkityksessä puhua instituutiona, sopii mielestäni lyhytjännitteisemmälle ihmiselle kuin mitä minä olen. Siis naimisiinmeno sopii sitä paremmin.

Mutta homoseksuaalisuus. "Miehen logiikan"- ylistyssuhde. Miksi ei sitä? Kuitenkin viihdyn miehisen ajattelumallin maailmassa. Olisi nyt hölmöä, suorastaan kevyttä, puhua pelkästä tunteesta, joka syntyy sivellessä naisen reittä tai hyväillessä ajatuksin naisen "logiikkaa". Ei järjellistä syytä, aasikin olisi järjellä perusteltavissa pariksi. Paitsi tietenkin se, ettei äitini ollut aasi.

Summa summarum.
Olen naimisissa, koska etsin sovinnaisesti elämääni sitä toista näkökulmaa ja sovinnaisesti haluan kumppania ja seksiä.

...sinkku.

Sydämeni ei ole :)

Nykyinen olotila on hyvä ja voisin sanoa omaksi valinnaksikin. Vähän päivästä riippuen, hih.

seurustelusuhteessa, mutta vaikea sanoa, onko se tyydyttävä sellainen. silmät minulla ovat avoinna, sydämestä en ihan satavarma ole. tavallaan kuitenkin olen tyytyväinen tähän nykytilanteeseen, vaikken oikein itsekään tiedä, missä mennään.

ja siis miksikö? järkisyyt puoltavat tämän parisuhteen olemassaoloa. pärjäisin hyvin itseksenikin; miestä en "tarvitse", mutta koska arki ja seksi toimivat, niin miksen olisi tässä? en usko rakkauteen, joten ei ole tarvetta etsiä muutakaan.

nimim. tulipas ristiriitainen viesti