kaniin vaiko romukullaksi? kummasta maksetaa paremmin?:)
vanha kihlasormus
vierailija
71651
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Erosin avonaisestani reilut vuosi sitten keväällä. Käveleskelin ympäri tyhjää kämppääni iltaisin ja mietiskelin että mitäs nyt. Kävin kultasepällä joskus viime talvena kysymässä ostavatko romukultaa, kyllä ostavat. Kävellessäni ulos kultasepältä tuli samantien paska fiilis, olenko vaihtamassa rahaksi sormuksia joilla kihlasin rakastamani naisen 5 vuotta aiemmin? Laitoin sormukset tuonne jääkaapin päälle ja siellä ovat vieläkin vaikka olen aivan varma ettei niille sormuksille ole ikinä mitään käyttöä. Suhde sen naisen kanssa ei vaan toiminut sitten millään vaikka kuinka olisin halunnut ja toivonut niin.
Viime talvi vierähti kokonaan ilman naistuttavuuksia. Viime kevään vihreyden puskiessa päälle pakottauduin jo ajattelemaan jotain muutakin ja työntymään liikenteeseen jälleen. Olenkin ollut melkein joka viikonloppu liikenteessä tänä kesänä. Naisia on tullut ja mennyt pitkin kesää. Tässä kuussa olen saanut kolme kaatoa ja elokuuta jatkuu vielä. Uuden saaliin kellistettyäni saatan aamulla katsoa itseäni peilistä ja kysyä: "Huolisinko itselleni naisen joka käyttäytyy yhtä holtittomasti kuin itse käyttäydyn?" Yhä useammin vastaan itselleni, että empä taitaisi huolia. Jaan kyrpää niin kuin aamulehteä, eikä edes tunnu miltään. Taidan alkaa paatumaan pikkuhiljaa, ei ole hyvä juttu tämä..
Sormuksia en vaan pysty hukkaamaan millään. Nehän ovat vaan pala metallia, ei niillä pitäisi olla mitään merkitystä. Mutta kun oli ensimmäinen kihlaus mulle..
että elät jonkinasteista murrosvaihetta vieläkin.
älä hukkaa sormuksia, tästä kun menee vuosia eteenpäin, pystyt niitä katsomaan rakkauden muistoin, ilman katkeruutta.
äläkä jaa itseäsi, siitä tulee ainoastaan tyhjä olo..
anna itselelsi aikaa, ja aikanaan kyllä, löytyy uusi kumppani, jota rakastat ja arvostat.
mutta näitä sormuksia älä hänen eteensä vie, se saattaisi loukata.. me naiset ollaan niin kummallisia ;)
säilytä niitä jossain missä ne ei ole kaikkien nähtävillä..
tsemiä siulle!
mä jätin aikoinani sormukseni entisen luo. Erottiin aika likaisesti, enkä pystynyt sitä enää katsomaan.. en sormusta enkä eksää.
eikä kaduta että jätin sen sinne, se herättäisi vain pahoja muistoja. masennuin erosta aika rankasti, tein töitä unohtaaneksi, sain burn-outin. ryyppäsin ja rellestin, mokasin monesti.. ja sormus muistuttaisi tuosta kaikesta..
likainen ero sai kauniit muistot ruostumaan.
nainen olen
eroja ja tunteita on monenlaisia..
mutta keskustelun aloittanut säilytti niitä sormuksia haikeana jo muutenkin..
onhan niitä erilaisia tunteita, sormuksiin liittyen ollut minullakin..
kun mieheni kuoli, hiljattain, (21.7.06)olin niin vihainen etten pystynyt pitämään omia sormuksianikaan sormessani, sormea kirjaimellisesti särki, kun pidin sormuksia.
nyt mieli jo vähän tyyntynyt, ja vasemmassa nimettömässä puolisoni huiman iso sormus, ja sitten omat kihla ja vihkisormukseni.
ja nyt tuntuu siltä että pidän niitä vielä pitkään ;)
Jep jep, taidan edelleen elellä jonkinlaista murrosvaihetta. Enimäkseen menee jo ihan hyvin mutta toisinaan jokin pieni juttu jossakin saa muistot tulvahtamaan taas mieleen. Näin kävi eilenkin, kun luin muutaman rivin mittaisen aloituksen tarpeettomaksi käyneiden kihlasormusten kohtalosta. Siitä sitten tulvahti tuollainen kirjoitus tälle palstalle.
No enhän tietenkään ole uudelle naiselle esittelemässä vanhan avokkini kihlasormuksia, en nyt sentään aivan niin juntti ole. Kaikki menneestä onnesta muistuttavat valokuva-albumitkin ja tietsikan digikuvat olen siivonnut pois, etten vahingossa avaa niitä väärällä hetkellä. En sentään hävittänyt niitä, poltin rompulle ja laitoin visusti talteen, ehkä joskus vielä katselen niitä kuvia vaikka just nyt ei tee mieli nähdä.
Ja tuo itsensä jakaminen muuten tosiaanki aiheuttaa ainoastaan tyhjää oloa. Joskus nuorempana oli tärkeä todistella itselleen olevansa vetävä tyyppi saadessaan iskettyä itselleen naisen. Mutta eipä mulla enää ole sellaista todistelun tarvetta, olen jo aikuinen mies. En oikein tiedä, jotenkin on tämä kesä lipsahtanut sitten tällä lailla hummailun merkeissä. Väsyttää jo tämä tällainen, pitänee hankkia jokin harraste tai jotain muuta täytettä elämään tässä syksyllä.
Pitänee tosiaankin ottaa jonkinlainen aikalisä, toivon ainakin vielä joskus kohtaavani naisen jonka kanssa olisimme onnellisia.
Kiitos sanoistasi
että kohtaatkin vielä.
ja aikalisän ottaminen oman henkisen hyvinvointisi ja itsesti kokoamisen kannalta todella tärkeää..
(en mie ajatellutkaan että sie niitä sormuksia esittelisit, mutta itse kerran löysin eksän edelliset vanhat kihlasormukset, ja niistä jäi vähän ikävä mieliala..)
tsemppiä, ja kyllä se siitä..
kokemuksen syvällä rintaäänellä.