niin mitä täytyisi tehdä kun järki ja tunteet eivät kulje samassa kädessä?Olen seurustellu 11kk poikaystäväni kanssa ja nyt tuli ilmi että hän on ainakin yrittänyt pettää minua..minusta pelkkä ajattelemine saatikka sitten yrittäminen on jo pettämistä vaikka se ei johtaisikaan mihinkään?
Olen miettinyt jo kauan miksi hän ei ole vieläkään näytäänyt minua omille vanhemmilleen kun minä taas olen omilleni. ja tässähän tämä vastaus taitaa olla,on helpmpi jättää kun kukaan ei tiedä...Itse poikaystävä on sanonut asiaan että vika on vain hänessä itsessään mutta ei tiedä syytä miksi hän ei ole esitellyt minua heille.häpeääkö hän minua?
Kuinka kauan sokki kestää erosta? elikkä siis itkettää koko ajan ja ei saa mielestään häntä,jne
kiitos jo etukäteen vastauksistanne.
ps. vain asiallisia vastauksia!
Olen miettinyt jo kauan miksi hän ei ole vieläkään näytäänyt minua omille vanhemmilleen kun minä taas olen omilleni. ja tässähän tämä vastaus taitaa olla,on helpmpi jättää kun kukaan ei tiedä...Itse poikaystävä on sanonut asiaan että vika on vain hänessä itsessään mutta ei tiedä syytä miksi hän ei ole esitellyt minua heille.häpeääkö hän minua?
Kuinka kauan sokki kestää erosta? elikkä siis itkettää koko ajan ja ei saa mielestään häntä,jne
kiitos jo etukäteen vastauksistanne.
ps. vain asiallisia vastauksia!
Vastaukset 2
Vanhimmat
ei näytä poika olevan tosissaan. riippuu suhteesta, kauanko "suruaika" kestää.. kuukausi tai pari on mulla menny.
Jo alusta alkaen, voi siitä vetää sen johtopäätöksen, ettette te ole toisillenne oikeat. Jos vielä muutatte yhteen tai menette naimisiin, ongelmat yleensä tuplaantuvat. Joten viisainta lopettaa silloin, kun mitään vakavampaa ei ole tapahtunut, vaikka se koskeekin ja vie aikaa toipua. Kun löydät sen oikean, huomaat, ettei sinun tarvitse koko aikaa miettiä olemisiasi tai tekemisiäsi. Kaikki tuntuu vain loksahtavan kohdalleen ja on hyvä ja turvallinen ole. Jos et ole tällaista tunnetta vielä kokenut, et ole löytänyt sitä oikeaa.
Minulla kesti monta vuotta saada menetetty itsetuntoni takaisin, koska poikakaverini tuumi minut jättäessään, että "kai sinutkin joku vielä huolii". Aika halventavasti sanottu, mutta onneksi löysin sen oikean ja hän sai minut huomaamaan, etten se menettäjä ollutkaan minä vaan se kaverini, joka ei tajunnut minkä aarteen oli menettänyt. Eli sain tosi ihanan miehen se surkimuksen tilalle.
Kyllä se onni kävelee vielä sinuakin vastaan ja ota vain sellainen, joka on sinut ansainnut.